Miksi nauran sopimattomissa tilanteissa?

Todella, todella noloa, kun mua alkaa naurattamaan kun joku alkaa kertomaan ihan mistä tahansa vakavammasta, suruista ja murheista. Olin jo lapsena sellainen, että nauroin, kun kaveriini sattui (en siis mitenkään itse häntä satuttanut.) En todellakaan haluaisi nauraa, mutta se vain tapahtuu! En pysty kontrolloimaan sitä. Olen melko varma, että jotakin on päässäni vialla. Minkä oire voisi olla sopimattomissa tilanteissa nauraminen?