Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enään
22.01.2015 |
Olen yläastetta käyvä tyttö ja olen kärsinyt ahdistuksesta ja huonosta itsetunnosta jo monta vuotta. Vuosi sitten alkoi iso alamäki, jatkuvan itsemurhan suunnittelun ja itsetuhoisuuden takia jouduin moneksi kuukaudeksi suljetulle + sairaslomalle.. Ihme kyllä en jäänyt luokalle. Nyt olen muuttanut isäni kanssa toiseen kaupunkiin (en ole koskaan asunut hänen kanssaan, eikä hän ole ollut iso osa elämääni koskaan) joten vaihdoin koulua samalla.. Tällä hetkellä käyn erityiskoulussa pienessä luokassa, silti ahdistus on niin suuri etten pysty käymään koulussa.
Kaupassa en kykene käymään ollenkaan, kuolen mielummin nälkään. Koiraa en voi viedä ulos, koska vastaan tulevien ihmisten näkeminen on jotain sietämätöntä. En voi edes poistua huoneestani, koska isän läsnäolo ahdistaa. Äiti oli minulle tärkein asia maailmassa ja hän ymmärsi aina ahdistukseni. Hän ei enään kestänyt minua, kun olin masentunut paska. Ei ole edes viestitellyt enään, koska on onnellinen kun pääsi eroon minusta. Ei tälläistä ihmistä kukaan jaksaisi.
Olen menettänyt toivon. Vihaan elämääni kun en mitään saa aikaseksi, muutakun huonoa. Lääkkeitä olen kokeillut kymmeniä, ei auta, ei auta terapia.. Ei mikään. Aina kun herään, itken ja mietin miksi olen täällä?
Monta kertaa on ollut lähellä etten olisi vetänyt kasan lääkkeitä naamaan, mutta en uskalla tappaa itseäni, epäonnistuisin varmasti siinäkin.
En jaksa enään.
Kommentit (11)
Voi sinua pikkuista. Ihan varmasti äitisi sinua rakastaa, mutta hänkin haluaa levätä välillä.
Yritä mennä kouluun, vaikka kuinka ahdistaisi. Ja sitkeästi etsi oikeaa lääkitystä.
Toivon koko sydämestäni sinulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen ja että oppisit rakastamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa rankalta. Onko sinulla hoitokontakteja nyt mihinkään? Onko ihmisiä joiden tuki auttaa? Voitko laittaa tekstarin sen luokan opelle että tarvitset apua ja vaikka tuon että et meinaa jaksaa?
Onko asumisjärjestely pysyvä? Pystyisitkö ajattelemaan että katsot nyt elämää kaksikymppiseksi. Asiat voivat muuttua ja varmasti muuttuvatkin. Nyt on vain paha vaihe. Syötkö? Kirjoitteletko netissä?
Ajattelen sinua ja toivon parempaa jatkoa!
Jatkuuko sulla terapia ja milloin lääkityksesi on viimeksi tarkastettu? Kykenetkö puhumaan isäsi kanssa ollenkaan?
en tiedä auttaako tämä, mutta mulla oli nuorempana samankaltainen vaihe. yritin jopa itsemurhaa. Jossain vaiheessa asiat vaan rupesivat kirkastumaan ja pääsin pohjalta ylös. Nyt olen hyvässä työpaikassa ja asun rakastamani miehen kanssa. Anna elämän viedä, etene askel kerrallaan ja muista, että jonain päivänä kaikki tuska ja kärsimys kääntyy voimavaraksi. voimia, toivoa ja rakkautta, olet arvokas <3
Ensiksi sanon: Älä tee itsemurhaa! :'( Se ei kannata. Ei koskaan. Olet arvokas, kuten 6 sanoi. Jokaisella täällä on joku tarkoitus, myös sinulla. Sinä vasta olet etsimässä tarkoitustasi. Niinkuin suurin osa ikäisistäsi. Toivon sinulle voimia, rakkautta, pärjäämistä ja kirkasta tulevaisuutta :3 mutta ET tee itsemurhaa. Mieti vanhempiesi pohjatonta surua. Et tee sitä.
Rakkautta ja hyvän tuulen halaus sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi jatkua, muttei tiedot ole kai siirtynyt tänne asti tai jotain. Pyydettiin edellisessä paikassa uutta lääkitystä vähän ennen muutoa, joten en ehtinyt saamaan sitä. Viime lääkityksen lopetin jo varmaan puolivuotta sitten.. Ja en puhu isälleni juuri lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:15"]
Jatkuuko sulla terapia ja milloin lääkityksesi on viimeksi tarkastettu? Kykenetkö puhumaan isäsi kanssa ollenkaan?
[/quote]
Pitäisi jatkua, muttei tiedot ole kai siirtynyt tänne asti tai jotain. Pyydettiin edellisessä paikassa uutta lääkitystä vähän ennen muutoa, joten en ehtinyt saamaan sitä. Viime lääkityksen lopetin jo varmaan puolivuotta sitten.. Ja en puhu isälleni juuri lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:12"]
Kuulostaa rankalta. Onko sinulla hoitokontakteja nyt mihinkään? Onko ihmisiä joiden tuki auttaa? Voitko laittaa tekstarin sen luokan opelle että tarvitset apua ja vaikka tuon että et meinaa jaksaa?
Onko asumisjärjestely pysyvä? Pystyisitkö ajattelemaan että katsot nyt elämää kaksikymppiseksi. Asiat voivat muuttua ja varmasti muuttuvatkin. Nyt on vain paha vaihe. Syötkö? Kirjoitteletko netissä?
Ajattelen sinua ja toivon parempaa jatkoa!
[/quote]
Hoitokontakteja ei vielä ole. Ja ei ole ketään kuka tukisi, enkä edellisessä paikassakaan pystynyt puhumaan terapeutilleni melkeen mitään. Luokan opettaja on ollut yhteydessä tulevaan terapia paikkaan..
Asumisjärjestelyistä en osaa sanoa. Itse en täällä ainakaan tule kauaa jaksamaan. Syön ainoastaan öisin salaa kun isäni nukkuu. Ja en tiedä mitä tuolla tarkoitat, mutta netissä vietän kaiken aikani, yleensä en paljoa kirjoittele nettiin mitään.
Kiitos <3
Elät tosi vaikeaa aikaa, sulla on murrosiästä johtuen hormonit ihan sekaisin ja aivojen kehitys kesken.
Aikuisena on PALJON helpompaa, voi valita opiskelupaikan, ammatin, kenen kanssa viettää aikaa jne. Siis voit olla varma siitä että kasvaessasi moni asia helpottuu!
Tarvitsisit hemmottelua, pikkuinen! Tässä on jotain mitä mulle tulis mieleen: Lainaa kirjastosta kirjoja jotka vie sut ihan eri maailmaan. Aloita joku hyvä sarja Netflixistä. Kävele metsässä. Tee jalkakylpy ja laita villasukat. Paista lättyjä.
Oikeasti sinnittele, kyllä elämä kantaa. Olet ihana tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi samassa tilassa maailmaa katsova nuori aikuinen. Sen tulin vain sanomaan että tsempeillä ja voimien toivotuksilla ei pitkälle kantavia vaikutuksia omalla kohdallani ole ollut. Sun täytyy löytää se osa sinun sisältäsi joka pitää sinut tässä maailmassa. Se ei ole pelko siitä että hymyilevä kuolema ei otakaan sinua luokseen ja epäonnistut. Se on jossain kaiken tämän alapuolella. Oletko kokenut parempia jaksoja joiden jälkeen on taas mieli sortunut? Toivon sydämestäni että löytäisit tukiverkot luotettavien ihmisten kautta ympärillesi, mutta ennen kaikkea toivon että löydät sisältäsi elossa sen osan mitä mielessäsi muhiva sairaus piilottelee. Anna itsellesi aikaa.
enää*