Kuinka paljon sensuroitte keskustelujanne, kun lapset kuuntelemassa?

up

Noh, kirosanoja en käytä silloin yhtään (en kyllä muutenkaan lähes koskaan) ja jos puhun vaikka miehen kanssa jostain ihmisestä, niin en aina sano hänen nimeään ääneen. Vaikka en siis puhuisikaan mitään pahaa.
Uutisjutuista puhun aika normaalisti. En nyt ehkä ihan pahimmista. Ja sitten tietysti jätän sanomatta kokonaan asiat, jotka eivät ollenkaan lapsen korville sovi. Niin ja mulla on 3-vuotias.

Meillä alle kouluikäiset eivät kuule meidän puhuvan Venäjästä, sodasta, ebolasta, väkivaltauutisista, emmekä puhu heidän kuullen pahaa kenestäkään sukulaisesta emmekä ystävistä emmekä hauku ketään heidän pihakavereitaan

En sensuroi puheitani, lapset 6v ja 3v. Tosin en kiroile (tai kiroilen, jos joku ajaan auton kylkeen, mutta moista sattuu harvoin), en puhu pahaa muista enkä ajattele ääneen, kuolemmeko me kaikki. Rahasta puhutaan, veroista puhutaan, ruuasta puhutaan jne. ihan avoimesti.

Me puhutaan englanniks jos on jotain mitä lapset ei saa kuulla :D Yleensä vaan joitan yksittäisiä lauseita tai sanoja korvataan enkulla. Esimerkiks jos pitäis kertoa että karkkia on illaks niin karkki sana korvataan sanomalla candy.

Lapset nyt 5- ja 7-vuotiaat. En sensuroi mitään, paitsi jos on pahoja uutisia, pyydän, ettei mies kuuntelisi/katselisi uutisia. Esim. se Rautavaaran perhesurma yms. Emme puhu juuri maailman asioista kotona, vaan olen masentunut ja mulla on surua, niin siitä. Samoin kritisoin kyllä muita ihmisiä.Tiedän, ettei pitäisi, mutta mies, jolla on herkät tuntosarvet lasten tarpeille ei ole eri mieltä tästä, että pitäisi enemmän sensuroida. Sitä oon kyllä vähän ihmetellyt. Toisaalta mies on myös lapsena nähnyt ja kuullut kaikemnlaista, koska äitinsä oli sairas (skitsofrenia) ja hänestä kasvoi silti oikein tasapainoinen ihminen.

Täällä vaimo ei ainakaan osaa sensuroida mitään. Ilmoitti äsken lapsillekin pikku sanasodan lomassa, että "isä ei edes halunnut lapsia". Aivan sairasta.

Puhutaan välillä englanniksi jos on sensuroitavaa. Jos puhumme henkilöistä, jotka lapset tuntee, asioita joista heidän ei tarvitse tietää, emme puhu nimillä vaan käytämme kiertoilmaisuja tyyliin "rouva jolla on kiharat hiukset ja 3 lasta". Tai sitten sanomme nimen kirjaimet tavaten. Nyt ei tosin enää onnistu kun vanhempi lapsi oppi lukemaan.

Vältän kiroilua, yritän hillitä myös vieraitamme, joilla rasistisia kommentteja. Muuten aika normia puhetta. Alakouluikäinen lapsi.

Niin ja minä, jonka äiti oli tarkka siitä, ettei minulle kerrtota maailman kauheuksista ja muutenkin oli olevinaan hyveellinen siinä, mitä toisista puhui, eli ei koskaan kritisoinut (ei pahemmin kehunutkaan) olen juuri meistä kahdesta mieheni kanssa se masentunut ja traumatisoitunut. Kun äidilleni se, ketä sitten sai haukkua (muka kasvattaa) olin minä. Ja isääni, joka ei asunut kanssamme haukkui (muka arvostelki vain) myös minulle ja isänkin äitiä. Eikä ollut ketään kumoamassa syytöksiä, kun kahdestaan elettiin. Ihan hirveää olla katkeran yksinhuoltajan ainoa lapsi. Kyllä se asenne tulee läpi, vaikka kuinka sensurois, jos on siis katkera ja mieli mustana -ihminen.

7

Tyttöjen kuullen ei puhuta esim. laihdutusjuttuja, ei omista 'läskeistä' jne. Pyritään siis välttämään lisäpaineet ulkonäön suhteen.

Emme kiroile. Emme arvostele lapsen kuullen lapsen hoitajaa tai opettajaa.
Uutisista sensuroimme perhesurmat sekä väkivaltauutiset.

Ei kiroilla koskaan (muutenkaan) eikä puhuta pahaa kenestäkään. Ei myöskään puhuta pahoista uutisista tms. Eli aika paljon sensuroidaan. Ebolasta esikoinen kuuli mun puhuvan yksi päivä, kun puhelimessa ajattelin vaan nopeasti mainitsevani siitä yhden jutun. Kysyi vaan, että mikä se on. Valehtelin, että jalkapallojoukkue.

Lapset 1 ja 6v.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:32"]

Täällä vaimo ei ainakaan osaa sensuroida mitään. Ilmoitti äsken lapsillekin pikku sanasodan lomassa, että "isä ei edes halunnut lapsia". Aivan sairasta.

[/quote]

Tosi törkeetä. Täällä sensuroidaan ja rankastikin. Kaikki asiat eivät todellakaan ole lasten korville. Ja piste. Lapsilla on oikeus huolettomaan ja murheettomaan lapsuuteen, eikä lasten tarvitse tietää asioista, joille itse eivät voi yhtään mitään, ahdistuvat vain. Kyllä sitä surua ja tuskaa saa ihan tarpeeksi hieman vanhempanakin.

Sensuroimme jonkin verran. Kotona 1-vuotias papukaija. Toistaa siis kaiken ymmärtämättä sisältöä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:40"]

Emme kiroile. Emme arvostele lapsen kuullen lapsen hoitajaa tai opettajaa. Uutisista sensuroimme perhesurmat sekä väkivaltauutiset.

[/quote]

Sama täällä. Emme vahingossakaan kritisoi opettajaa tai hoitajia lasten kuullen. Emme ikinä. Samoin sensuuriin joutuu kaikki kauhuudet uutisista. Kuten perhesurmat ja väkivallat. Ja sairaudet.

Jonkun verran. Käytetään joitain kiertoilmauksia, sanotaan jotain englanniksi jne. Jos oon miehen kanssa kahdestaan, huomaan olevani ronskimpi ja puhun ääneen esim. seksistä. Kirosanoja vältetään myös, jos lapsi on paikalla, ei tosin kiroilla kovin paljoa muutenkaan. 

up

Tosi, tosi, tosi paljon. Mä kyllä saatan kiroillakin (ei ole hyvä tapa), mutta en puhu esim. negatiivisia asioita toisista ihmisistä. En halua opettaa lapselle sellaista mallia, että ensin ollaan jollekulle yhtä hymyä ja ystävyyttä ja sitten selän takana sanotaan, että vittu mikä urpo. Myös semmoiset asiat jotka voivat pienessä (3-v) lapsessa aiheuttaa nimeämätöntä ahdistusta, pyrin karsimaan. Esim. kuolemasta meillä kyllä puhutaan avoimesti, mutta tämä on sellainen ikä, jolloin vanhempien kuolema saattaa ahdistaa, joten se ei just nyt sovi lapsen korville. Eläinten tappamisestakin voi puhua, koska asumme maalla lihakarjan ympäröimänä ja eläimen kuolema on vähemmän ahdistava keino opettaa lapselle elämän kiertokulkua.