Lapsen kurinpito

Meillä ollaan vanhanaikaisia ja käytetään kasvatusta. Kurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kuri on laiskojen vanhempien nnatsihenkistä toimintaa, jolla oikeutetaan oma vieraantunut vallankäyttö.

No. Meillä on 3-vuotias lapsi ja vauva. 3-vuotiaan kohdalla oon huomannut, että kurinpidolliset toimet aiheuttavat todella paljon hankaluuksia ja aggressiivista käytöstä lapsessa. Sen takia olen nyt itse siirtynyt lähes kokonaan kurinpidosta pehmeämpään kasvatukseen, ja se on tuottanut tulosta. Mies taas yrittää pitää kuria, minkä seurauksena syntyy jatkuvaa konfliktia.

Mä oon nyt tosiaan kokeillut nämä molemmat tiet ja huomannut helpommaksi tämän ymmärtäväisen ja pehmeän kasvatustavan. Olen itse aika lyhytpinnainen, joten tämä on jatkuvaa opettelua pois siitä räjähtelystä.

Rajat ja säännöt ovat samat kuin ennenkin, mutta vaikkapa sellaisissa tilanteissa, joissa olen ennen moittinut lasta (esim. pikkuveljen lyöminen), kysynkin nyt, johtuuko hänen käytöksensä siitä, että häntä harmittaa joku asia (aikuisen pitää yleensä ainakin näin pienen lapsen kohdalla yrittää keksiä niitä asioita, jotka voisivat harmittaa, koska lapsi ei välttämättä osaa pukea tunteitaan sanoiksi). Samassa yhteydessä pitää kertoa tietenkin myös se, ettei tuollainen käytös ole sallittua, vaan sen sijaan voi kertoa äidille, että harmittaa joku asia tai sanoa, että haluaa syliin tmv.

Kehuminen on semmoinen asia, joka kannattaa muistaa aina. Eli silloin, kun lapsi tekee oikein (tai edes sinne päin), se huomioidaan sanallisesti. OIkeiden tapojen huomioiminen vahvistaa aivoissa niitä oikeita käytösmalleja.

Kun kasvattaa sitä lasta, pitää muistaa, että se lapsi on joskus aikuinen. Kun opettaa lasta tunnistamaan omat tunteensa, hänellä on aikuisenakin paljon helpompaa. Auttaa, kun pitää mielessä, että ei kasvata lasta vain sitä hetkeä varten, vaan tulevaisuutta varten. Lapsi saa just nyt tällä hetkellä ne eväät, josta rakentaa tulevaisuutensa, ja jokainen vanhempi haluaa, että lapsi on aikuisena onnellinen (nimim. itse en ole onnellinen).

Oon vellonut tosi paljon ahdistuksessa, koska musta on tuntunut, että kasvatan lastani ihan väärään suuntaan. Nyt musta tuntuu, että oon saanut elämän kääntymään hieman parempaan suuntaan. Se ei auta lasta mitenkään, että minä tunnen ahdistusta hänen tulevaisuudestaan, mutta se auttaa, että mä yritän miettiä, miten voi olla parempi vanhempi.