G: Elämäsi pahin virhe?

Pahin virhe ja pettymys on ollut se, miten huonon ihmisen kanssa hairahduin vähäksi aikaa seurustelemaan kauan sitten. Olen vain elänyt niin paljon kunniallisempien ja suoraselkäisempien ihmisten ympäröimänä, etten todella tajunnut miten alhainen joku voi olla. Ikää on 44 ja olen oikeastaan saavuttanut kaiken mitä haluan; nyt on paljon perheen yhteisiä unelmia, mutta vaikka mikään niistä ei toteutuisi, elämämme on hienoa.

Pidin itseäni liian huonona tutstumaan kiinnostaviin ihmisiin. Ikä 29.

tutustuin ja rakastuin venäläiseen naiseen joka osoittautui täydelliseksi peluriksi kiltistä ulkokuoresta huolimatta. Siitä seurasi mentaalinen helvetti seuraavaksi 3 vuodeksi. Ikä 42

Pahin virhe oli etten hankkinut ammattia nuorena. Pettynyt olen omaan itseeni. Ikää on 31. Haluaisin ja aion vielä hankkia jonkun ammatin kunhan lapset kasvaa.

Lähdin lukemaan väärää alaa yliopistoon. Ei kiinnosta paskaakaan, muttei ole enää voimia lukea uutta tutkintoa. Pettynyt olen siihen millaiseen sukuun olen syntynyt. Täynnä juoppoja ja riitaisia kusipäitä jotka ovat vielä rikkaita ja elitistisiä, eli sitä pahinta porsassakkia, mitä voi kuvitella.

Mä en voi nimetä "pahinta virhettä" yksiselitteisesti, koska jotkut tekemäni valinnat ovat kyllä tuntuneet tyhmiltä, mutta niistäkin on silti seurannut korvaamattoman hyviä asioita. Tällä hetkellä en ole tyytyväinen ihan kaikkiin työ- ja parisuhdeosaston asioihin... mut em. syystä uskon, että olen juuri siinä, missä mun on tarkoituskin olla, ja näiden tämän päivän hankaluuksien takana on jotakin hienoa odottamassa. Kysykää 40-60 vuoden päästä, josko silloin vastaan, että "odotin hyvää, kun vain pahaa oli luvassa" -? En oikein usko :D

7 jatkaa vielä: niin... haluan tasaisen toimeentulon, hienon talon (!), vuohia, koiria, kanoja, työn jota rakastan, lapsia, ja, että puolisoni ja lapseni olisivat onnellisia ja terveitä, ja olisin itsekin. En enempää.

Valitsin väärän miehen lasten isäksi, en jatkanut opiskelua, en eronnut ajoissa jne.

Voisin kai jatkaa loputtomiin.

Jos en olisi tehnyt lapsia juuri tuon miehen kanssa, minulle ei olisi juuri näitä kahta ihanaa lasta. Ihanat lapset eivät olisi saaneet elää ydinperheen ihan mukavaa elämää ihan mukavassa lapsuudessaan. En olisi eron jälkeen lähtenyt uudelleen opiskelemaan. En olisi opiskeluaikana tavannut 8v nuorempaa ihanaa miestä, en olisi elänyt ihania 3v tuon ihanan miehen kanssa. En olisi tässä onnellisena, jos silloin 20v kun tapasin lasten isän olisin tavannut nykyisen mieheni tämä olisi ollut 12v ja sitä varmasti katuisin eniten elämässäni

Pahin virhe oli etten ole opiskellut itselleni parempaa (=parempipalkkaista) ammattia. Ei mulla varsinaisesti huonoHUONO palkka nytkään ole, mutta olisihan se kiva ettei tarvitsisi miettiä jokaista ostosta. 

Lähes kaikki exäni. Ammatinvalintani. Voi, lista jatkuu. Mutta exät ne pahimmat. 

Olen nelikymppinen ja haluan vielä vaikka mitä. Mutta ei enää mulkvisteja.

Menin yliopistoon.

Mitä haluan: pois sieltä. :D

Se että jätin ensimmäisen poikaystäväni nykyisen mieheni takia. Idioottimainen virhe. Nyt tuntuu ettei nykyisestä tilanteesta ole pois pääsyä eikä silläkään kai niin väliä, sillä en voi enää saada takaisin nuoruuden rakkauttani.

Pahin virhe tai ainakin asia jota hieman kadun on se... Pääsin ylioppilaaksi keväällä -95 ja pääsin Helsingin Yliopistoon opiskelemaan samana syksynä. Pikkasen kaverienkin yllyttämänä päätin pitää välivuoden. Menin töihin duunariksi enkä palannut opiskelemaan koskaan. Tai nyt olen miltei neljäkymmentavuotta vanhana aikuisopiskelijana Metropoliassa. 

Ei mun elämässä mitään vikaa ole En vaan voi sille mitään et mietin välillä kun rahasta tekee tiukkaa ja lapsillekin joutuu sanomaan ettei jotain voi hankkia juuri sillä hetkellä, että mitä jos olisin mennyt silloin opiskelemaan. Olisinko nyt varakkaampi vai en? Olisinko onnellisempi? Olisinko tavannut  miestäni ja saanut juuri näitä lapsia?