Muita suhteen ylianalysoija?
Tämä rupeaa pistämään itseni jo koville. Tapailen tällähetkellä miestä, joka on mm kertonut rakastavansa minua. Suhteemme "takkusi" aluksi, joka jätti loi minuun epävarmuutta. Tämän jälkeen mies siis kuitenkin kertonut rakastavansa. Vietetään vapaa-aikamme yhdessä,viestitellään ja soitellaan.
Kuitenkin! Jos mies sanoo, että "Mä pistän viestiä sulle aamulla. Mä tulen sua tapaamaan kyllä"
Oven perässään suljettuaan aloitan ylianalysoinnin. "Mitä jos hän sanoo noin vain halutakseen minusta kauniisti eroon" - "Mitä jos hän ei enään vastaakkaan viesteihini" - "Mitä jos tämän jälkeen mitkään tapaamisen 'eivät onnistukkaan"
Mies ei ole mitään tämänsuuntaista ikinä sanonutkaan, mutta mielessäni mietin kaiken aina pahimman kautta. Jos minä laitan viestiini tekstin, että tykkään sinusta kovasti ja mies ei vastaakkaan sanomalla mäkin tykkään susta tms vaan laittaa sydän tai pusuhymiön niin minä taas miestin, että
"Se ei tykkää enään musta" - "Kohta se soittaa tai laittaa viestiä, että me ei varmaan kuuluta yhteen".
Tämä on itselle todella kurjaa!
Ylianalysoiko muut suhteitaan? Miten tästä tavasta pääsee eroon?
En minä halua miettiä päässäni asioita mitä toinen ei ole edes sanonut, vaan minä kuvittelen että kohta hän kuitenkin sanoo niin.
Kommentit (14)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:16"]
On muuten kurjaa myös sille miehelle. Itse en jaksanut kuukautta pidempään tapailla naista, joka ylimietti melkein jokaista sanaani ja aina sai olla selittämässä mitä oikein kulloinkin tarkoitin.
[/quote]
Niitä naisia on kyllä enemmänkin. Joka lausetta ja hengähdystä pitää selittää ja tulkita kymmeniä kertoja, ja tulkinnan pitää olla sille naiselle jollain tapaa positiivista, kun muu ei kerta kaikkiaan käy. Ei sellaista jaksa vanha erkkikään!
AP, tuo sun suhde taitaa olla melko tuore? Tutustumisvaiheessa? Helpottaiskohan sitten kun olet varmemmalla pohjalla itsesi ja tunteidesikin kanssa? Ja tunnet miehen paremmin? :)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:16"]On muuten kurjaa myös sille miehelle. Itse en jaksanut kuukautta pidempään tapailla naista, joka ylimietti melkein jokaista sanaani ja aina sai olla selittämässä mitä oikein kulloinkin tarkoitin.
[/quote]
Ei sitä miehelle kuulu näyttää! Sitä varten on ystävät.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:22"]
AP, tuo sun suhde taitaa olla melko tuore? Tutustumisvaiheessa? Helpottaiskohan sitten kun olet varmemmalla pohjalla itsesi ja tunteidesikin kanssa? Ja tunnet miehen paremmin? :)
[/quote]
Suhde tosiaan on tuore.
Tarkentaakseni, en siis miehelle näitä mun aatoksiani puhu. Enkä hältä vaadi selityksiä mun päähänpinttymiini. Vaan omassa mienessä mielessäni läpi käyn.
ap
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:22"]
AP, tuo sun suhde taitaa olla melko tuore? Tutustumisvaiheessa? Helpottaiskohan sitten kun olet varmemmalla pohjalla itsesi ja tunteidesikin kanssa? Ja tunnet miehen paremmin? :)
[/quote]
Suhde tosiaan on tuore.
Tarkentaakseni, en siis miehelle näitä mun aatoksiani puhu. Enkä hältä vaadi selityksiä mun päähänpinttymiini. Vaan omassa mienessä mielessäni läpi käyn.
ap
[/quote]
Helpotti jo ihan miehesikin puolesta, kiitos! T:feministiäijä
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:16"]
On muuten kurjaa myös sille miehelle. Itse en jaksanut kuukautta pidempään tapailla naista, joka ylimietti melkein jokaista sanaani ja aina sai olla selittämässä mitä oikein kulloinkin tarkoitin.
[/quote]
Niitä naisia on kyllä enemmänkin. Joka lausetta ja hengähdystä pitää selittää ja tulkita kymmeniä kertoja, ja tulkinnan pitää olla sille naiselle jollain tapaa positiivista, kun muu ei kerta kaikkiaan käy. Ei sellaista jaksa vanha erkkikään!
[/quote]
No, jos, hei kuule noin on, niin nyt on juttelun paikka! Epavarmuuus viittaisi siihen, että nainen ei ole "varma" sinusta. Jotakin epäselvyyttä täytyy välillä olla?
Analyytikon ja anaalitikon ero on joskus hiuksenhieno!
Pakkomielteiseltä touhulta kuulostaa. Onkohan kyse jostain diagnosoitavasta vaivasta vaiko vain äärimmäisestä epävarmuudesta? Tuo on varmasti rasittavaa itsellesi ja jossain vaiheessa se alkaa rasittaa sitä miestäkin. Jos kyse on sairaudesta, hae apua. Jos ei, niin päätä nyt vain kerta kaikkiaan, ettet kelaa noita asioita. Aina jos huomaat miettiväsi niitä, niin rupea vaikka tiskaamaan, mene lenkille tai mitä tahansa. Ei se siitä vatvomisesta mihinkään muutu, turhaa ajanhukkaa. Ja mitä enemmät vatvot, sen enemmän tuo ajatusmalli hitsautuu aivojesi synopseihin etkä enää osaa olla vatvomatta, vaikka tahtoisit. Siispä: lopeta heti ja käännä ajatuksesi muille urille. Nyt. Heti. Kyllä se mies sitten ilmoittaa, jos ei olekaan kiinnostunut. Onhan sinulla elämä? Jos ei, niin äkkiä hankkimaan. Sydämellisin terveisin: aidosti huolestunut Leelia-täti.
Hmm, yleensä näihin on helpompi lähteä pureutumaan ja purkamaan ongelmaa, kun menee rehellisesti sinne asian ytimeen omaan alitajuntaansa. Mitä sinä pelkäät, mihin et luota? Pelkäätkö hylätyksi tulemista, yksin jäämistä, riittämättömyyttä? Koska jostain pelostahan tuosta on kyse. Ei sinun tänne tarvitse asiasta avautua, mutta kyselepä rehellisesti itseltästi että mikä pelottaa, mistä se pelko kumpuaa ja miksi? Onko pelko aiheellinen? Onko sama pelko aiheuttanut ongelmia ennen, huomaatko sen aiheuttaneen tietynlaisia käytöksiä ja käytösmalleja menneisyydessä, huomaatko että siitä on ollut haittaa? Onko siitä pelosta oikeasti ollut mitään hyötyä? Jos pelkoon liittyy joku toinen henkilö, ei ole mitään tarvetta siirtää sitä tähän henkilöön.
Itseäni on näiden omien haitallisten käytös- ja ajatusmallien selvittämisessä ja ratkomisessa auttanut Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi/).
Ei tuo analysointia ole, vaan pelkoa. Ap, sinä pelkäät, mutta piilotat pelon ajattelun muotoon.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:43"]
Hmm, yleensä näihin on helpompi lähteä pureutumaan ja purkamaan ongelmaa, kun menee rehellisesti sinne asian ytimeen omaan alitajuntaansa. Mitä sinä pelkäät, mihin et luota? Pelkäätkö hylätyksi tulemista, yksin jäämistä, riittämättömyyttä? Koska jostain pelostahan tuosta on kyse. Ei sinun tänne tarvitse asiasta avautua, mutta kyselepä rehellisesti itseltästi että mikä pelottaa, mistä se pelko kumpuaa ja miksi? Onko pelko aiheellinen? Onko sama pelko aiheuttanut ongelmia ennen, huomaatko sen aiheuttaneen tietynlaisia käytöksiä ja käytösmalleja menneisyydessä, huomaatko että siitä on ollut haittaa? Onko siitä pelosta oikeasti ollut mitään hyötyä? Jos pelkoon liittyy joku toinen henkilö, ei ole mitään tarvetta siirtää sitä tähän henkilöön.
Itseäni on näiden omien haitallisten käytös- ja ajatusmallien selvittämisessä ja ratkomisessa auttanut Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi/).
[/quote]
Tiedän sen että nuo meidän tuoreen suhteen alussa olleet "takut" aiheuttaa minussa epävarmuutta.
Vaikka mitään aihetta ei enään pitäisi olla epävarmuudelle. Silti ne silloin sanotut sanat vielä muistuu mieliin ja pelkään, että näin tulee tapahtumaan uudestaan.
Aika pitkälti luulen, että tässä on pelosta kyse. Mies ei kuitenkaan anna ymmärtää mitään muuta sanoillaan eikä teoillaan, kuin että hänkin välittää. Mutta silti minä ylianalysoin. Vaikka hän tähän mennessä on pitänyt lupauksensa ja sanansa.
Ap
Mä olen ihan samanlainan. Valitettavasti.
On muuten kurjaa myös sille miehelle. Itse en jaksanut kuukautta pidempään tapailla naista, joka ylimietti melkein jokaista sanaani ja aina sai olla selittämässä mitä oikein kulloinkin tarkoitin.