Katkaisin välit serkkuun

Serkkuni oli minua vanhempi, ja suhtautui minuun aina ylemmyydentuntoisesti. Oikeastaan voin koko suhteemme ajan aika huonosti, ja tunsin epämääräistä pahaa oloa. Serkku puhui kauheasti pahaa toisista ihmisistä, kieroili selän takana ja sisariltani kuulin että haukkui myös minua. Piti aina olla varuillaan mitä tekee ja sanoo, ja miten asiat ilmaisee. Serkku liioitteli asioita paljon ja kertoi valheita totuuksina sen mukaan mikä itsestä tuntui.

Olosuhteiden pakosta olin aikuisiällä erossa serkustani muutaman kuukauden, ja ihmettelin miten hyvä mun oli olla. Olo oli vapaampi, eikä kukaan ollut kritisoimassa ulkonäköäni, miestäni tai elämääni. Oli vapautunut olo, kun päivittäin en enää kuullutkaan olevani huonompi kuin muut.

Löysin uuden harrastuksen, josta innostuneena hain yliopistoon. Erehdyin innoissani kertomaan tästä serkulleni, joka totesi lakonisesti että selvä, ilmeisesti tarvitsen lukurauhan eikä hänen seuraansa kaivata. Serkku ei vastannut viesteihin viikkoon, ja päätin antaa asian olla. En ottanut yhteyttä häneen, sillä mulla oli vaan niin hyvä olla. Mieskin sanoi että ero sukulaisista taitaa tehdä hyvää, ja huomasin pian että serkkuhan tosiaan aina kritisoi myös miestäni. Mies sanoi että olin aina pahantuulinen kun tulin serkun luota, ja vihainen miehelleni. Siellähän tosiaan kuulin aina kuinka saisin paremman miehen, ja kuinka serkkuni voisi sen valita minulle yms.

Aikaa kului pari kuukautta, ja ei tullut hetkeä että olisin yhteyttä ottanut. Luin ahkerasti pääsykokeisiin, ja olin itsevarma. Pääsin sisälle, ja olin ikionnellinen. Kaverini sanoi, että serkku oli jakanut ahkerasti sivuillaan mietelauseita ja hehkutti kuinka oli onnellinen kun oli päässyt eroon elämänsä riippakivistä ja tunsi voivansa paremmin. Oli myös todennut yhteisille sukulaisillemme että oli katkaissut välinsä minuun koska oli ymmärtänyt kuinka itsekäs olin.

Tajusin, että ei serkkuni ollut lainkaan onnellinen, onnellinen ihminen ei esitä onnellista ja julista tuollaista, onnellinen ihminen tietää itse miten asiat ovat ja hän nauttii siitä että on itse ymmärtänyt asian. Ei minulla ollut mitään mielenkiintoa haukkua häntä, enkä siihen suostunutkaan. Ei mulla ollut mitään pahaa sanottavaa, mähän olin vapaa. :D

Ensimmäistä kertaa elämässäni tein jotain puhtaasti vain itselleni, otin lukulomaa ja jätin baarit väliin, ja keskityin itseeni. Tottakai sellainen pistää vihaksi niillä, jotka ovat tottuneet että se yksi ja sama luuseri on aina siinä saavina. Ja pahinta on se, että jos samanlainen matalapalkkainen duunari päättääkin hakea yliopistoon hyväpalkkaiselle alalle, sehän on hirveä uhka! Kuuliin panettelua siitäkin, että kusi oli noussut päähän. Siis nouseeko kusi päähän kun ihminen pääsee unelma-ammattiinsa. :D

Mietin suhdettamme ja tajusin, että serkkuni ei ollut koskaan piitannut minusta! Olin hänelle vain paskasanko johon ammentaa kaikki negaatiot, oikeita ystäviä hänellä ei edes ollut. Hän juorusi kaikille ja kaikesta, ja tajusin että tietenkin hän puhui minusta samaan tyyliin kuin hän puhui muista minulle. Aika pian serkkuni tuntui ottaneet uuden henkipaton itselleen, erään sosiaalitoimen vakioasiakkaan, yksinhuoltajanaisen jota tuntui näennäisesti tukevan. Sellainen minäkin olin joskus, tarpeeksi heikko että minut saattoi painaa vieläkin alemmas. Jotkut ihmiset vain tarvitsevat heikompia yksilöitä että voivat itsekokea paremmuutta, eivätkä edes yritä kannustaa ihmisiä nousemaan mudasta.

Tämän oivalluksen myötä aloin käymään läpi kaverilistaani, ja tajusin että aika monen elämässä olin vain siksi koska toimitin kuuntelijan ja paikalle kutsuttavan maskotin virkaa. Minusta oikeasti välittäviä ihmisiä oli vain muutamia, ja karsin pois kaikki ihmiset jotka eivät koskaan halunneet kohdata minua aitona ystävänä ja ihmisenä.

Suosittelen kaikille, että jossain vaiheessa pysähdytte miettimään, ketkä oikeasti ovat ystäviänne. Jättäkää sellaiset ihmiset, joiden kanssa teille tulee yksinkertaisesti paha olo ja ette tunnista itseänne heidän seurassaan. Ihmisen todellinen luonne tulee esille muutoksessa, kun duunarista tulee akateeminen tai kun akateeminen siirtyy duunariksi, jos nyt sallitte tämän kärjistyksen. Ne oikeat ystävät eivät välitä siitä mitä teette työksenne, he arvostavat ja kannustavat ja tukevat teitä.

Mä päätin, että en enää koskaan päästä elämääni ihmisiä joita mulla on tarve haukkua selän takana, tai jotka aiheuttavat mystistä pahaa oloa joka kerta tavatessamme.