Onko nuorisokahvila pahan alku ja juuri
Tahallisena provona kyselen, että onko kaupungin nuorisotoimeen kuuluvaan nuorisokahvilaan meneminen paras tapa tutustua kaupungin pahimpiin ketkuihin ja retkuihin ja sitä kautta päästä huonoon seuraan?
Vai onko se kiva tapa viettää aikaa mukavien ohjaajien silmän alla, hauskojen aktiviteettien parissa ja uusiin kavereihin tutustuen?
Eli onko niin, että parempi pitää lapsi muiden harrastusten parissa ja poissa nuorisotaloista vaiko antaako mennä? (Poika vitosella, ja nuorisotalolla on varattu 2 tuntia joka tiistai vitoskutosille, ja nimenomaan ja vain tähän olisi tarkoitus päästää).
Omasta nuoruudestani muistan, että nuorisotilan ulkopuoli oli perjantai-iltana kaupungin rajuin ryyppypaikka.
Kommentit (7)
Keskimäärin kuitenkin paremmin menee niillä, jotka viettivät illat muissa harrastuksissa. Nuorisotalolla oli lähinnä niitä, joiden harrastukset rajoittuivat siihen, ryyppäämiseen ja seurusteluun vaihtuvien kumppanien kanssa.
tupakkaa sai polttaa, juoda kahvia ja teetä
tärkeintä oli yhteisöllisyys ja hauskanpito! jos nuorisotalo oli kiinni olimme kaupungilla (juna-asema tms) juomassa.
uskalla päästää lapsesi nurkulle. siellä on aikuisia vahtimassa ja neuvomassa asioista joista nuori ei aina kotona voi keskustella, siellä on kavereita, tekemistä jne. ei ne ole mitään " saatanan esitaloja..." !
Minä en edes sinne uskaltanut mennä, pelkäsin saavani turpiin siellä.
samoin kuin puistoruokailu ja muut syrjäytymisvaarassa olevien uusavuttomien palvelut. Mutta hyvä että joku edes välittää niistä lapsista ja nuorista. On pahempiakin paikkoja kuin puisto ja nuorisotalo.
Kun itse kävin nuorisotalolla, siellä oli ilmaisia piirustuskursseja ja muuta mukavaa. Omakotitaloalueella, vanhalla sellaisella. Kävin siellä samalla kadulla asuvan lääkärin pojan kanssa. Siellä oli vähän nuorempia ohjaajia kuin vanhempamme, mutteivat kuitenkaan enää lapsia. Heille saattoi puhua vähän eri asioista kuin kavereille tai vanhemmille. Jos se sitten on ennaltaehkäisevää sosiaalityötä, niin hyvää työtä tekevät!
Tällä palstalla on kamalasti hirviömammoja, jotka ilmeisesti itse eläneet nuoruuden niin villisti, että oma lapsi on kahlittu kotiin ikuisiksi ajoiksi.
nimenomaan, kuten numero 8 asiaa kuvaili. Miksi sosiaalityö on niin paha sana? Kyllä lääkärinkin lapsen elämä voi mennä huonolle raiteelle, ihan vaikka vanhalla omakotitaloalueella asuisi.
t. 7
Itse en ainakaan moista muista. Pelasimme biljardia ja juttelimme, joskus piirtelimme sarjakuvia tai kuunneltiin musaa. Mukavaa.