Kokemuksia kauas muuttamisesta omalta kotipaikkakunnalta?

Olen koko aikuisikäni asunut kaukana kotipaikkakunnalta, pariin otteeseen jopa toisessa maassa. Harvoin minulla on uudella asuinpaikalla ollut valmiiksi tuttavia, vaan olen aina joutunut luomaan verkostoni itse. Joskus se on sujunut hyvin, joskus huonosti.

Kun muutin pois kotoa, ei ollut vielä matkapuhelimia, ei edes automaattisia puhelinyhteyksiä. Mutta kirjeet kulkivat ja jos oikein tiukka paikka tuli, mentiin lennättimeen soittamaan kotiin. Nythän on kaikenlaiset kommunikaatiovälineet käytössä, joten ei yhteydenpito kotipaikalle ole ongelma. Rohkeasti vaan tuulta päin!

Muutin 20-vuotiaana ensin koulun perässä, sitten miehen työn perässä ja sitten oman työn perässä yhä kauemmas. Silloin se oli isompi juttu, ei ollut kännyköitä eikä ollut lankapuhelintakaan aina varaa laittaa. Nythän on sama missä sitä asuu, esim facen kautta on helppo pitää yhteyttä. Oikeasti ei edes tunnu että on kaukana, vaikka olis tuhansien kilometrien päässä. Haaveissa on muuttaa vielä ulkomaille, jos ei muuten niin sitten joskus eläkeläisenä.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:09"]Olen koko aikuisikäni asunut kaukana kotipaikkakunnalta, pariin otteeseen jopa toisessa maassa. Harvoin minulla on uudella asuinpaikalla ollut valmiiksi tuttavia, vaan olen aina joutunut luomaan verkostoni itse. Joskus se on sujunut hyvin, joskus huonosti.

Kun muutin pois kotoa, ei ollut vielä matkapuhelimia, ei edes automaattisia puhelinyhteyksiä. Mutta kirjeet kulkivat ja jos oikein tiukka paikka tuli, mentiin lennättimeen soittamaan kotiin. Nythän on kaikenlaiset kommunikaatiovälineet käytössä, joten ei yhteydenpito kotipaikalle ole ongelma. Rohkeasti vaan tuulta päin!
[/quote]
Kiva kuulla! Ihan totta tuo että yhteyden pitäminen on todella helppoa nykyään, voi höpötellä ystävien/perheen kanssa melkein aina kun siltä tuntuu. Kiitoksia! :) ap

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:11"]Muutin 20-vuotiaana ensin koulun perässä, sitten miehen työn perässä ja sitten oman työn perässä yhä kauemmas. Silloin se oli isompi juttu, ei ollut kännyköitä eikä ollut lankapuhelintakaan aina varaa laittaa. Nythän on sama missä sitä asuu, esim facen kautta on helppo pitää yhteyttä. Oikeasti ei edes tunnu että on kaukana, vaikka olis tuhansien kilometrien päässä. Haaveissa on muuttaa vielä ulkomaille, jos ei muuten niin sitten joskus eläkeläisenä.
[/quote]
Kiitos vastauksesta, etköhän vielä joskus tulevaisuudessa tule asumaan ulkomailla! :)

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:32"]Itse muutin 18-vuotiaana opiskelemaan ulkomaille ilman minkäänlaista verkostoa uudessa kaupungissa tai edes maassa. Aluksi tuntui yksinäiseltä, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä kuitenkaan. En edes kaipaa Suomeen, perheeseen ja ystäviin on helppo pitää yhteyttä ja kotona pääsee käymään jos tarvitsee. 
[/quote]
Oho, oli varmasti jännittävä/pelottava päätös lähteä pois Suomesta? Uskaltaispa sitä itsekin...

Nojoo, kyllähän sitä muutamat kerrat mietti että uskaltaako lähteä kuitenkaan, mut hetkeekään en oo kyllä katunut. :) 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:41"]Nojoo, kyllähän sitä muutamat kerrat mietti että uskaltaako lähteä kuitenkaan, mut hetkeekään en oo kyllä katunut. :) 
[/quote]
Voin hyvin uskoa :)

On se minusta vähän hankalaa ja varsinkin nyt, kun on mies, joka myös asuu kaukana omalta kotipaikkakunnaltaan. Kaikki lomat menee noilla kotipaikkakunnilla ravatessa, eikä koskaan voi matkustaa minnekään muualle. Itse olen onneksi matkustellut melko paljon lapsesta lähtien, joten se ei niin haittaa, mutta mieheni ei ole, joten häntä ottaa asia välillä päähän. Toinen juttu on se, että meille syntyy kohta lapsi, ja yritän jo nyt säästää lapsenvahtirahaa, koska sukulaisten apua ei kovin usein tulla saamaan. En silti pystyy edes kuvittelemaan, että asuisin yhä alkuperäisellä kotipaikkakunnallani.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:44"]On se minusta vähän hankalaa ja varsinkin nyt, kun on mies, joka myös asuu kaukana omalta kotipaikkakunnaltaan. Kaikki lomat menee noilla kotipaikkakunnilla ravatessa, eikä koskaan voi matkustaa minnekään muualle. Itse olen onneksi matkustellut melko paljon lapsesta lähtien, joten se ei niin haittaa, mutta mieheni ei ole, joten häntä ottaa asia välillä päähän. Toinen juttu on se, että meille syntyy kohta lapsi, ja yritän jo nyt säästää lapsenvahtirahaa, koska sukulaisten apua ei kovin usein tulla saamaan. En silti pystyy edes kuvittelemaan, että asuisin yhä alkuperäisellä kotipaikkakunnallani.
[/quote]
Hyvä kuulla myös toisenlainen näkökulma asiaan. Vastaavanlaisia tilanteita voi tulla ja niihin täytyy myös yrittää varautua. Kiitos vastauksesta.

Mikä on lennätin?

Muutin 25v sitten kaukaa pikkupaikkakunnalta Helsinkiin. Työn perässä tulin, mutta taisi olla isompi vaikutin kuitenkin festareilla tavattu mies:). En ole katunut hetkeäkään. En tuntenut täältä ketään muuta kuin tuon miehen ( tai poika? olimme n. 20v). Pikkuhiljaa sain kuitenkin kavereita ja työ sujui mukavasti.

Muuta ihmeessä. Voithan muuttaa takaisin, jos et viihdy.

Itse muutin 18-vuotiaana opiskelemaan ulkomaille ilman minkäänlaista verkostoa uudessa kaupungissa tai edes maassa. Aluksi tuntui yksinäiseltä, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä kuitenkaan. En edes kaipaa Suomeen, perheeseen ja ystäviin on helppo pitää yhteyttä ja kotona pääsee käymään jos tarvitsee. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:30"]Muutin 25v sitten kaukaa pikkupaikkakunnalta Helsinkiin. Työn perässä tulin, mutta taisi olla isompi vaikutin kuitenkin festareilla tavattu mies:). En ole katunut hetkeäkään. En tuntenut täältä ketään muuta kuin tuon miehen ( tai poika? olimme n. 20v). Pikkuhiljaa sain kuitenkin kavereita ja työ sujui mukavasti.

Muuta ihmeessä. Voithan muuttaa takaisin, jos et viihdy.
[/quote]
Ihana kuulla :) lähinnä päällimäisin ajatus on nimenomaan se että läheisimmät ihmiset jäisivät fyysisesti kauas. Muuttaminen on kuitenkin ollut mielessä niin pitkään että sitä on kerennyt päässä kypsytellä ja valmistautua tavallaan siihen.