Lue keskustelun säännöt.
eikö sairaanhoitajan tarvitse koulussa ymmärtää mitään?
25.11.2014 |
Olen puolitoista vuotta opiskellut sh:ksi ja alusta lähtien koulussa on ihmetyttänyt, ettei siellä oikeasti tarvitse opiskella/ymmärtää mistään mitään. Opetuksen taso on luokatonta ja lähiopetusta karsitaan jatkuvasti säästösyistä.
Ensinnäkin koulutusohjelma sisältää uskomattoman paljon kaikkea hyvin epäoleellista. Mihinkään ei perehdytä kunnolla vain kaikessa raapaistaan pintaa, mutta todellisuudessa mitään ei osata. Anatomian ja fysiologian kurssi ensimmäiseltä syksyltä on jäänyt mieleen elävästi. Sillä ei ollut mitään tekemistä anatomian ja fysiologian ymmärtämisen kanssa, vaan vastasi enemmän kielten opiskelua (ainoastaan latinan kielistä sanastoa harjoiteltiin). Pitihän meidän osata esimerkiksi kertoa ruuansulatusjärjestelmän osien nimet latinaksi, mutta näiden toimintaa meidän ei tarvinnut ymmärtää. Siis edes alkeita!
Ymmärrän, ettei 3,5vuoden tutkinnossa ehditä kaikkea käydä perin pohjaisesti lävitse, mutta eikö sh:lla tarvitse olla mitään alkeellistakaan käsitystä siitä, kuinka ihmiskeho toimii, mistä sairaudet johtuvat, miksi hoidot tehoavat jne. Teemmekö me vain työmme vailla ymmärrystä siitä, miksi teemme niinkuin teemme?
Mitä ideaa on näin pitkästä koulutuksesta, kun käytännön harjoitustunnit näytteenotot, katetroinnit ym. voitaisiin mahduttaa paljon lyhyempäänkin aikaan?
Mielestäni on myös naurettavaa, että esim. itse olen käynyt koulun oikeastaan lukematta tähän mennessä. Silti kaikki arvosanani ovat 4-5. Ei ne numerot tietenkään ole mikään mittari, mutta esim. Anatomian ja fysiologian, sekä mikrobiologian tenteistä lukematta 5 saaminen tuntuu väärältä.
Onko muilla tällaista, vai tuntuuko, että opetuksen taso on hyvää ja saatte koulusta riittävän pohjan ihmiskehon ymmärrykselle tulevaa työelämää varten?
Kommentit (17)
No mitä te sitten odotitte entiseltä opistaso tutkinnolta josta tehtiin amk tutkinto ylijäämä ylioppilaita varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 23:03"]
No mitä te sitten odotitte entiseltä opistaso tutkinnolta josta tehtiin amk tutkinto ylijäämä ylioppilaita varten?
[/quote]
Jos kerran hoitajat ovat ylijäämää, niin kenen sitten pitäisi mielestäsi olla hoitajia?
En allekirjoita samaa - riippuu tosin oppilaitoksesta opetuksen taso. Ei liene salaisuus, että niissäkin on suuria eroja.
Saako oppilaitokset vieläkin rahaa tutkintojen pohjalta? Jos saavat, ei tuo sinällään yllätä. Tuottavuus on huipussaan, kun maksetaan palkka muutamasta luennosta ja opiskelijat saavat siitä 5 opintopistettä. Joku parantaa varmasti vielä jossain säästötilanteessa ja luennoitsija lomautetaan niiden kolmen luennon ajaksi.
Periaatteessa voin samaistua tähän, aloitin elokuussa opiskelut ja monimuoto-opiskeluna. Esim. meillä ei ollut yhtäkään lääkehoidon luentoa vain lihas yms pajat, mutta ei muuten mitään teoriaa, kaikki piti opiskella itsenäisesti. Tunnit jaettu oudosti, mielestäni "turhat" aineet esim psyykkisyys ja muut lätinät saavat kokonaisia päiviä lähiopetusta muttei lääkehoito? Ei tue ainakaan minun oppimistani. Hieman pettynyt olen opetuksentasoon :/
Valitettavasti musta tuntui samalta. Kyllä jotkut asiat vain pitää opiskella, harjoitella ja tenttiä jo koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 23:03"]No mitä te sitten odotitte entiseltä opistaso tutkinnolta josta tehtiin amk tutkinto ylijäämä ylioppilaita varten?
[/quote]
Kyllä tuntuu meille ylijäämille riittävän kuitenkin töitä;)
Missä koulussa oikein opiskelet? Kyllä meillä on sh-opinnoissa vaadittu huomattavasti enemmän osaamista ihan alusta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan tuon epäoleellisen opiskelun, mutta en anatomia&fysiologiaa. Meillä se käytiin läpi niin perinpohjaisesti, kuin vain opettaja ehti ja pystyi. Tentissä kysyttiin mm. sydämen toimintaa, ruoansulatuksessa ja siihen liittyvistä hormoneista, haimasta (endokriinisestä ja eksokriinisestä osasta), mutta myös niitä latinankielisiä nimiä. Ja siitä latinankin opettelusta on ollut hyötyä erikoissairaanhoidon jaksoilla.
Minä valmistuin kaksi vuotta sitten sairaanhoitajakli ja pääsin tänä keväänä ensimmäisellä yrittämällä oikikseen. Minusta sairaanhoitajan opinnot eivät olleet helppoja, ja ymmärrettävää asiaa oli aivan tuhoton määrä. Ehkä ongelma on se, että kuvittelet nimenomaan opettajan vastaavan sinun oppimisestasi? Opettaja vain antaa sinulle tiedon ja esittelee, mistä sitä löytyy, itse vastaat siitä että osaat sen. Hoitotyö on niin mahdottoman laaja kenttä, ettei ole mahdollista opiskella kaikkea, eikä järkevääkään. Sen minkä opettelet tänä syksynä diabeteksen hoidosta, on muuttunut moneen kertaan valmistumiseesi mennessä. Tärkeintä on, että osaat etsiä ja sisäistää tietoa ja sinulla on jokin käsitys asioista, kaikesta ainakin jonkinlainen. Työssä sitten syvennytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa koulutus on sentään muutama kymmenen opintopistettä pitempi kuin vaatimustaso EU:ssa on. Mutta todellinen oppiminen tapahtuu kentällä, siellä loksahtaa paikalleen se miksi on tajuttava jotain sydämen tai keuhkojen tai aivojen toiminnasta, miksi on tiedettävä lääkkeistä jotain, miksi on osattava havainnoida potilaan tilassa tapahtuvia muutoksia jne. Hyvä opiskelija ottaa selvää jo etukäteen erikoisalasta jonne menee harjoittelemaan ja heittäytyy oikein maanvaivaksi ohjaajalleen kyselemällä ja ottamalla selvää ja pyrkimällä tekemään niin paljon kuin mahdollista.
Itse arvelen että sairaaloiden kannattaisi itse kouluttaa väkensä. Työ opittaisiin tekemällä, ensin seuraamalla muita, sitten osallistumalla perushoitoon, sitten sairaanhoitajan työhön kisälliperiaatteella. Samalla sairaalan luentosalissa (jotka varmaan usein vajaakäytöllä)pyörisi kaikille avoimet luennot, joille saisi osallistua koko henkilökunta ja oppia uusinta uutta. Luentoja voisivat pitää lääkärit ja sairaanhoitajat varsinaisten opettajien lisäksi. Koulutus vastaisi työelämän tarpeisiin, ei tarvitsisi tapella harjoittelupaikoista, ja valmis hoitaja olisi välittömästi iskussa ilman perehdytysvaiheita ja iv-lupien odottelua. Ei tarvittaisi kalliita laboraatioluokkia, kun harjoiteltaisiin oikeassa ympäristössä oikeiden potilaiden kanssa. Myös vakihenkilökunta ehkä innostuisi kehittämään itseään ja opiskelemaan kun ympäristö olisi tällainen.
Tsemppiä opiskeluihin. Mikään ei estä itseopiskelemasta fysiologiaa, anatomiaa ja farmakologiaa tai mitä tahansa muuta alaan liittyvää.
t. opiskelijavastaava sh
Täällä valmistuva sairaanhoitaja jonka mielestä koulutus on myös yhtä surkeaa kuin apllä. Suurin osa opetuksesta on ihan höttöä, paljon T&K kursseja, tutkimuksen tekemistä, oman ammattitaidon kehittämistä. Suurin osa kurssien sisällöstä niin surkeaa että mietin miten opettajat kehtaavat opettaa semmoista. Tuntuu että tenteistä menee läpi jos osaa laittaa oman nimen paperiin. Harjoittelupaikoilla hävettää kun ei tiedä tai osaa. Minulta kysyi ohjaaja tänään että mitä asioita koulussa on kerrottu urologiasta...? Jouduin kertomaan että ei yhtään mitään... Pistämistä & kanyylin laittoa harjoiteltiin koulussa kerran. Jos koko 3,5 vuotta opettaisiin oikeasti sairaanhoitoa, lääkkeitä, sairauksia yms. niin osaisikin jotain oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha aloitus, mutta onko tilanne tästä parantunut vai pahentunut?
Eli vaaditaanko sairaanhoitajan opinnoissa minkään osaamista tai muistamista, vai onko esim tentin rasti ruutuun tyylisiä tai peräti kotitenttejä?
Vierailija kirjoitti:
No mitä te sitten odotitte entiseltä opistaso tutkinnolta josta tehtiin amk tutkinto ylijäämä ylioppilaita varten?
No siinä entisessä tutkinnossa oikeasti opetettiin ja ainakin puoli vuotta paiskittiin oikeasti osastolla töitä teoriaopiskelun ohellä tai lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ymmärtää että potilas on ihminen, se on jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Täällä valmistuva sairaanhoitaja jonka mielestä koulutus on myös yhtä surkeaa kuin apllä. Suurin osa opetuksesta on ihan höttöä, paljon T&K kursseja, tutkimuksen tekemistä, oman ammattitaidon kehittämistä. Suurin osa kurssien sisällöstä niin surkeaa että mietin miten opettajat kehtaavat opettaa semmoista. Tuntuu että tenteistä menee läpi jos osaa laittaa oman nimen paperiin. Harjoittelupaikoilla hävettää kun ei tiedä tai osaa. Minulta kysyi ohjaaja tänään että mitä asioita koulussa on kerrottu urologiasta...? Jouduin kertomaan että ei yhtään mitään... Pistämistä & kanyylin laittoa harjoiteltiin koulussa kerran. Jos koko 3,5 vuotta opettaisiin oikeasti sairaanhoitoa, lääkkeitä, sairauksia yms. niin osaisikin jotain oikeasti.
Niinpä ja aikaisemmassa 2,5 vuoden opiskelussa opittiin. Mitään etäopiskelua ei ollut.
Hyvä että tuot esille! Kannattaa jatkaa tästä keskustelua. Tilanne on tosiaan hankala jos koulutus on heikkotasoista. Pitäisi olla laatua ja asiakkaan ymmärtäminen.
Olen toki omalla ajallani opiskellutkin paljon, enkä missään nimessä odota koulun tekevän töitä puolestani. Silti täytyy kyllä myöntää pettymykseni opetuksen tasoon, joka osaltaan juontaa juurensa opetussuunnitelmasta. Toki koulujenkin välillä varmasti on eroja. Itse opiskelen samkissa.
En myöskään itse ehkä ole niin käytännön läheinen opiskelija, kuin usein ammattikorkeakouluissa ollaan. Olen lahjakas esim. luonnontieteissä ja niiden opiskelu on minulle helppoa. En pystyisi lähtemään opiskelemaan käytäntöä (missään asiassa) ilman että ymmärrän mahdollisimman hyvin teorian sen pohjalla. Silti olen hämmentynyt siitä, ettei teoriaa välttämättä tarvitse osata, vaan se jää täysin opiskelijan oman aktiivisuuden varaan. Esimerkkinä meillä oli tänä syksynä 5op opintojakso, jossa lähiopetusta 3 luentoa, joista yksi vieläpä peruuntui. Jos opintojakso on mitoitettu 138h laajuiseksi ja lähiopetusta on 4h +satunnainen pbl istunto, ei mielestäni kaikki täsmää!
Alkujärkytyksen jälkeen mietin hetken alan vaihtoa, esim. farmasia kiinnostaisi alana kovasti ja opiskelu olisi todennäköisesti enemmän minua varten. Jostain syystä vaikka koulu ei omalta jutulta tunnukkaan, on käytännössä hoitotyö ollut mielekästä työtä, eikä kentällä samanlaista turhautumista ole tullut.