kauanko kesti kun kehityit/kypsyit äitinä

Harva on täysin "valmis" äiti heti vauvan synnyttyä. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki kasvavat ja kypsyvät vauvan mukana. Tulee tietoa ja taitoa lisää ja esim vuoden päästä voi huomata sellaisia asioita alkutaipaleelta mitä olisi tehnyt toisin.

Kyllä tunsin itseni äidiksi synnytyssairaalasta alkaen. Mutta että kypsäksi äidiksi, joka ei hypi stressistä seinille tai huuda lapsille väsyneenä tai jota voisi sanoa jotenkin tasapainoiseksi aikuiseksi, meni ehkä 6-7 vuotta. Olin silloin jo kolmen äiti ja ikää 27.

Äitiys oli heti sairaalassa jo "oma juttu" ja vaistot täysin mukana siinä missä sydänkin, mutta nyt kun lapsi täyttää 4v niin tuntuu että nyt vasta on oikeasti sisäistänyt täysin "idean", jos ymmärrät :D

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:14"]Kyllä tunsin itseni äidiksi synnytyssairaalasta alkaen. Mutta että kypsäksi äidiksi, joka ei hypi stressistä seinille tai huuda lapsille väsyneenä tai jota voisi sanoa jotenkin tasapainoiseksi aikuiseksi, meni ehkä 6-7 vuotta. Olin silloin jo kolmen äiti ja ikää 27.
[/quote]

Kiitos. Kyllä minäkin äiti olin heti kun vauvan sain, mutta en tämä äiti mikä nykyään olen. Olen nyt syvemmin äiti, ehkä jopa ymmärtäväsempikin kuin ihan alussa jolloin vauva oli paljon vaativa. Nyt tosin nukun hyvin.
Kertoisitko lisää ja lohduttaisit minua sillä ettei kaikilla muillakaan alku ollut yhtä pilvihörhöä.

Heti tunsin itseni äidiksi synnytyksen jälkeen, nautin samantien jopa vauvan ripulin mausta ja hajusta <3

Tunsin myös miten minusta hävisi kaikki itsekkyys pois, se vain katosi ja olin samantien täysin epäitsekäsi, tunsin vähän niin kuin myös sellaisen pienen valonsäteen pääni ympärillä.

Myös vaginani kiristyi samantien ihan superkireäksi, noin viidessä minuutissa synnytyksen jälkeen.

Joten voisin oikeastaan sanoa, että olin ihan 110% äiti ihan heti, kun sain oman Jope-Einarin rinnalleni <3

Äitiys on parasta, MaMi89

5, pitikö jossakin kohtaa nauraa?

Tokan lapsen kohdalla helpotti vähän. Kolmannen kanssa jo liiankin rela. Neljättä ei tuu mutta se varmaan jo kuolis hoidon puutteeseen ja rajattomuuteen.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:29"]Heti tunsin itseni äidiksi synnytyksen jälkeen, nautin samantien jopa vauvan ripulin mausta ja hajusta <3

Tunsin myös miten minusta hävisi kaikki itsekkyys pois, se vain katosi ja olin samantien täysin epäitsekäsi, tunsin vähän niin kuin myös sellaisen pienen valonsäteen pääni ympärillä.

Myös vaginani kiristyi samantien ihan superkireäksi, noin viidessä minuutissa synnytyksen jälkeen.

Joten voisin oikeastaan sanoa, että olin ihan 110% äiti ihan heti, kun sain oman Jope-Einarin rinnalleni <3

Äitiys on parasta, MaMi89
[/quote]

Ihkua, mulle kävi kans noin.

Ei vittu ikinä, olen 41v kolmen lapsen äiti ja kahden äitipuoli, hermo bragaa jatkuvasti ja ihan seinähullu, mutta lapset ymmärtää. *sydän*

Tunsin äidiksi siinä vaiheessa kun vauvan liikeet alkoivat tuntua. Oli itsestään selvää kuinka vauvaa piti hoitaa, sillä olen lastenhoitoalalla. Joten siinä ei ollut mitään uutta. Mutta kyllä se valtava rakkauden tunne oli yllätys kun näki sen ensimmäisen lapsensa siinä käsivarsillaan. Tiesin kyllä että rakastaisin lastani mutta sen tunteen suuruus yllätti. 

Siihen ei osannut varautua. Tietysti sama tunne on ollut kaikkien lasten kohdalla, mutta se ei tullut enään uutena ja yllättävänä tunteena.

Onko teillä alkuun ollut riittämättömyyden tunne? Kauhea stressi koko ajan että olenko tarpeeksi hyvä äiti, puoliso, hoidanko kodin ja lemmikit tarpeeksi hyvin

tosi huono päivä takana ja nyt ruoskin itseäni ja mietin mitä taas olen tehnyt väärin ja huonosti. Huoh

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:42"]Onko teillä alkuun ollut riittämättömyyden tunne? Kauhea stressi koko ajan että olenko tarpeeksi hyvä äiti, puoliso, hoidanko kodin ja lemmikit tarpeeksi hyvin

tosi huono päivä takana ja nyt ruoskin itseäni ja mietin mitä taas olen tehnyt väärin ja huonosti. Huoh
[/quote]

tässä ap. Juuri tätä ajoin takaa. Itse relasin vasta siinä 5kk kohdalla. Toki sitä ennen oli helppoja päiviä paaaaljonkin, mutta aina oli jotenkin hälytystilassa. Vauva kun jaksoi olla niin vähän aikaa hereillä eikä nukkunut mitään pitkiä päiväunia joten aina oli organisoitava seuraavaa; eli unia. Yhtään en halunnut yliväsyneeksi päästää koska kiukku oli valtava. Sama ruokailujen suhteen.

Mä luulen että musta tuli äiti jo raskausaikana. Mulla oli toki helppo vauva joka oli terve, söi, nukkui ja pissasi/kakkasi hyvin eikä ollut mitään allergioita tms joten sellasta stressiä mistään ei ollut. Olin yksinhuoltaja alusta alkaen joten ehkä sekin toi sellasta lisäsidettä vauvaan. Toki alussa tarvitsin paljon apua ja soittelin lähes päivittäin äidilleni että mitäs nyt ja onko tää normaalia, mutta kyllä mä silti koen että olin jo valmiiksi äiti.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:42"]

Onko teillä alkuun ollut riittämättömyyden tunne? Kauhea stressi koko ajan että olenko tarpeeksi hyvä äiti, puoliso, hoidanko kodin ja lemmikit tarpeeksi hyvin

tosi huono päivä takana ja nyt ruoskin itseäni ja mietin mitä taas olen tehnyt väärin ja huonosti. Huoh

[/quote]

Mistä se itsensä ruoskiminen johtuu, osaatko sanoa?

Olen kyllä aika kypsä.

t: kahden teinin äiti

Sen kokemuksen perusteella, mitä minulla on palstalta, niin suurin osa mammoista on siinä puolimatkan krouvin  paikkeilla kypsymisessään:)

Minä olin esikoisen kohdalla täysillä äiti jo heti lapsen synnyttyä. Toisen lapsen kohdalla yhtäkkiä taannuin täysin, tunsin etten osaa mitään, olen surkea ja epävarma äiti. Esikoinen oli helppo lapsi, kuin pieni nukke, toinen lapsi vähän eri sarjaa. Toisen lapsen syntymän jälkeen itsetunto äitinä kävi siis ihan pohjalukemissa, samoin äidintaidot: kun kantoi sitä itkeskelevää lasta päiviä ja viikkoja ja kuukausia putkeen, alkoi voimat vaan loppua. 

Minä koen olevani  äitinä koko ajan kasvamassa ja kypsymässä. Tämä on kamalaa kun oman keskeneräisyytensä näkee koko ajan ja kaikessa mitä tekee. En olisi uskonut voivani olla näin surkea äiti, ja silti kuitenkin rakastaa lapsiani ja jaksaa heidän vuokseen melkein mitä vain.

Jatkuva prosessi