Lue keskustelun säännöt.
Sinä laihduttaja! Kuinka paljon ajattelet laihduttamista?
17.11.2014 |
Ja laihtumista noin yleensäkin? Koko ajan? Syödessä? Peiliin katsoessa? Et ajattele, laihdut muutenkin?
Itse yritän pudottaa kiloja n. 10-15. Tuntuu, että hyvin paljon aikaa menee laihduttamisen miettimiseen, syömisten ja liikkumisen ajatteluun, napostelusta kieltäytymisen ajatteluun jne.
Välillä tuntuu, että ihmiset sen kun päättävät laihtua ja seuraavan kerran ajattelevat asiaa, kun vaaka näyttää haluttuja lukemia. Minun ajatukseni vaan kiertävät laihtumisen ympärillä.
Miten teillä muilla?
Kommentit (9)
Minä ajattelen vain ruokaa :( Pudotettuja kiloja yli 20 ja yhä mietin vain, koska saan syödä seuraavan kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös pyörii koko ajan mielessä, mutta olenkin sairastanut syömishäiriötä. En osaa laihduttaa rennosti :(
-22kg ja joka suupalalla mietin paljonko vähemmän painaisin ensiviikolla jos jättäisin syömättä. Syön kyllä normaalisti mutta tuollainen mörkö on olemassa eikä tunnu millään lähtevän pois.
Mun laihduttamiset ja elämäntaparemontit ovat kaatuneet juurikin siihen, joka kerta, että rupean ajattelemaan pakonomaisesti vain ruokaa, seuraavaa syömiskertaa, energiasisältöjä, kroppaani, kaikkea laihduttamiseen liittyvää. Ja sitten se alkaa stressata ja on vaikea syödä järkevästi, kun ajattelee koko ajan vain ruokaa ja syömistä. Vaikka en edes vetäisi mitään kitukuureja, vaan yrittäisin syödä ihan järkevästi ja tehdä terveellistä ja hidasta elämäntaparemonttia.
Olenkin päättänyt lopettaa laihduttamisen ja elämäntaparemontitkin kokonaan, en kestä enää tuota jatkuvaa ruoan ajattelemista. Olen mielummin fyysisesti hiukan epäkunnossa (=lievästi ylipainoinen), kuin psyykkisesti (=jatkuvaa, pakonomaista ruoan ajattelemista lieveilmiöineen).
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:03"]
Mun laihduttamiset ja elämäntaparemontit ovat kaatuneet juurikin siihen, joka kerta, että rupean ajattelemaan pakonomaisesti vain ruokaa, seuraavaa syömiskertaa, energiasisältöjä, kroppaani, kaikkea laihduttamiseen liittyvää. Ja sitten se alkaa stressata ja on vaikea syödä järkevästi, kun ajattelee koko ajan vain ruokaa ja syömistä. Vaikka en edes vetäisi mitään kitukuureja, vaan yrittäisin syödä ihan järkevästi ja tehdä terveellistä ja hidasta elämäntaparemonttia.
Olenkin päättänyt lopettaa laihduttamisen ja elämäntaparemontitkin kokonaan, en kestä enää tuota jatkuvaa ruoan ajattelemista. Olen mielummin fyysisesti hiukan epäkunnossa (=lievästi ylipainoinen), kuin psyykkisesti (=jatkuvaa, pakonomaista ruoan ajattelemista lieveilmiöineen).
[/quote]
Niin. Minulle on tullut juuri noita ajatuksia, että miksi pilata elämänsä ajattelemalla vain syömistä ja syömättä jättämisiä? Tuo 10 kiloa ei luulisi niin paljon elämässä vaikuttavan, että sen takia kannattaisi sellaista kokoaikaista stressiä ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla ajatukset aika tiuhaan siinä pyörii. Suunnittelen seuraavaa ruokailua, viikon treenejä yms miinuskalorit silmissä. Ei se kyllä haittaa, päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:03"]
Mun laihduttamiset ja elämäntaparemontit ovat kaatuneet juurikin siihen, joka kerta, että rupean ajattelemaan pakonomaisesti vain ruokaa, seuraavaa syömiskertaa, energiasisältöjä, kroppaani, kaikkea laihduttamiseen liittyvää. Ja sitten se alkaa stressata ja on vaikea syödä järkevästi, kun ajattelee koko ajan vain ruokaa ja syömistä. Vaikka en edes vetäisi mitään kitukuureja, vaan yrittäisin syödä ihan järkevästi ja tehdä terveellistä ja hidasta elämäntaparemonttia.
Olenkin päättänyt lopettaa laihduttamisen ja elämäntaparemontitkin kokonaan, en kestä enää tuota jatkuvaa ruoan ajattelemista. Olen mielummin fyysisesti hiukan epäkunnossa (=lievästi ylipainoinen), kuin psyykkisesti (=jatkuvaa, pakonomaista ruoan ajattelemista lieveilmiöineen).
[/quote]
Niin. Minulle on tullut juuri noita ajatuksia, että miksi pilata elämänsä ajattelemalla vain syömistä ja syömättä jättämisiä? Tuo 10 kiloa ei luulisi niin paljon elämässä vaikuttavan, että sen takia kannattaisi sellaista kokoaikaista stressiä ottaa.
[/quote]
Nimenomaan. Yhdellä kerralla onnistuin karistamaan melkein kaikki ylikiloni ja pääsin lähelle tavoitettani (josta sitten lihoin takaisin, koska tosiaan ajattelin ruokaa ja syömistä koko ajan ja se johti sitten repsahteluun ja motivaation puutteeseen), mutta huomasin, että lievän ylipainoni poistuminen ei kuitenkaan tehnyt elämääni mitään kummallista käännettä. Pystyin liikkumaan ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Nättejä vaatteita löytyy nykyään kaikenkokoisille. Uimahallissa en kehdannut käydä yli 10 kg hoikempanakaan (selluliitteja ja riipputissejäni häpesin silloinkin). Ainoa asia, mikä muuttui oli se, että tuntemattomilta känniääliöiltä baareissa tuli hieman enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Mutta mitäpä minä sillä huomiolla tekisin, onnellisesti naimisissa olevana naisena. Ja omalle miehelle kelpaan kyllä ihan hyvin nykyisessäkin painossani. Joten tosiaan, minä päätin lopettaa laihduttelun. Se kaikki stressi ja pakkoajatukset syömiseen/laihduttamiseen liittyen eivät mielestäni todellakaan olleet tuon arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:57"]Mulla myös pyörii koko ajan mielessä, mutta olenkin sairastanut syömishäiriötä. En osaa laihduttaa rennosti :(
[/quote]
Sama :( Nyt pitäisi pudottaa vielä 2kg 50kg -> 48kg, ja pelottaa jo nyt viikonloppu. Olen päättänyt tehdä lauantaina 3000 vatsaa, 3000 kyykkyä, 3000 selkää ja 3min hooveria, mitä jos en jaksakkaan? :/ Arkena saan mennä löysemmin, vaan 1000 kaikkia/pv.
up