Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisten negatiivisuus on säälittävää!
28.09.2014 |
Pitäisköhän vaihtaa asuinpaikkaa, törmään nimittäin kaikenkattavaan negatiivisuuteen päivittäin! Olenko minä outo vai miksi en ymmärrä mitä varten kaikkea pitää kommentoida negatiiviseen sävyyn?
Eräänä kauniina päivänä lähdin pyöräilemään. Eräs naapuri huikkasi ohimennen "Missä on kypärä?" Okei, kypärä unohtui silloin kotiin, mutta pyöräilen lähes kaikki alle 5km matkat jolloin kunto nousee, säästän luonnonvaroja, omasta puolestani edistän puhdasta kaupunki-ilmaa enkä aiheuta keskustaan ruuhkaa. Mutta se kypärä perskule pääsi unohtumaan.
Lapseni tykkää kiipeilystä. Hän kiipeilee kaikennäköisissä paikoissa, kuten esim. mattotelineellä, kiipeilytelineillä, portaikoissa, keinuissa jne. Minulle se on täysin ok mikäli hän kiipeilee sellaisissa paikoissa mitkä kestävät kiipeilyä. En siis estä kiipeilyä sillä se on lapsele mieleen ja hän on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta kiipeilemään varsin taitavasti. Mikä onkaan kommentti "Eikö tuo ole vaarallista?" tai "Kuinka voit sallia tuon, eihän nyt mattotelineillä saa kiipeillä?" Anteeksi, mutta hittoako se muille kuuluu mikäli tosiaan vahinkoa ei tehdä. Mattotelineet tosiaan on tehty mattojen pudistelua varten, mutta ikinä en ole varsinkaan tämän päänaukojan nähnyt pudistelevan mattojaan telineellä tai ilman.
Esimerkkejä on varmasti enemmänkin, mutta ymmärrättekö pointin? En väitä että pitäisi kaikkea katsoa sivusta käsin mutta tuppisuukansamme avaa suunsa vasta sitten kun on jotain korjattavaa. Miksi näin? Miksi lapsia kasvatetaan kouluissakin muistuttamalla siitä mikä on mennyt väärin (vrt. kokeet)? Todella surullista kuultavaa kun puistossa aikuiset ihmiset keskutelevat useimmiten siitä mikä päivässä on mennyt pieleen. Auta armias jos omat puheenaiheesi ovat positiivissävytteisiä, sinua aletaan järjestelmällisesti dissata tai heitellä juuri näitä negatiivisia ajatuksia.
Ups, nythän taidan itsekin olla negatiivinen! Mietinpä vain että joskus on aika vaikeaa säilyttää positiivisuus kun se ei näköjään ole yleisesti sallittua tai ainakin herättää kovaa vastarintaa.
Kommentit (6)
Lähipuistossamme on alue, joka on aidattu lukittavalla portin. Olemme aikeissa mennä lukitusta portista ulos, mutta naapurin lapsi halusi avata sen itse. Annoin lapsen yrittää avaamista, siinä meni tovi jos toinenkin mutten puuttunut mitenkään asiaan. Halusin antaa lapsen yrittää itse ja jos hän kaipaa apua, olisin tietenkin tarjonnut sitä. Lapsi ei millään tavalla kysynyt eikä näyttänyt edes tarvitsevan apua vaan yritti kovasti ja pohti miten aidan voisi avata. Loistava opin paikka lapselle!
Mitä tekeekään lapsen äiti? Hän tulee tulenväkenä paikalle ja mielenosoituksellisesti avaa portin, lapsen yrityksestä välittämättä ja katsoo minuun kuin olisin tehnyt jotain väärin. Hämmentävää! Joskus ihmisten tilannetaju paljastaa sen mitä he todella ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lempiaiheeni!Miten oikein selviätte näiden perusnegatiivisten ihmisten kanssa? Helposti lähtee itsekin mukaan, mutta jos kuitenkin haluaisi säilyttää oman hyvän mielensä?
Ei ankeuttajilta voi suojautua muuta kuin pysyttelemällä kaukana. Omalla kohdallani tämä taroittaa sitä, että olen esim. naapureiden kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, pidän ainoastaan heidän lapsistaan. Vanhemmilla ei paljoa muita puheenaiheita ole kuin arjen raskaus, lasten huonot hetket ja parisuhteen alamäet.
Olisit pysähtynyt ja sanonut naapurillesi, että "Okei, kypärä unohtui kotiin, mutta pyöräilen lähes kaikki alle 5km matkat jolloin kunto nousee, säästän luonnonvaroja, omasta puolestani edistän puhdasta kaupunki-ilmaa enkä aiheuta keskustaan ruuhkaa, mutta se kypärä perskule pääsi unohtumaan tämän kerran, kyllä sinun pitäisi jo minun tapani ja motiivini tuntea ja olla kehottamatta minua panemaan päähäni kypärää estämään aivojeni tursumista asfaltille onnettomuuden sattuessa se on perskuleen negatiivinen temppu se".
Ja sille toiselle huomauttelijalle: " En estä kiipeilyä sillä se on lapsele mieleen ja hän on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta kiipeilemään varsin taitavasti ja hittoako se sinulle kuuluu ja mattotelineet tosiaan on tehty mattojen pudistelua varten, mutta ikinä en ole varsinkaan sinun päänaukojan nähnyt pudistelevan mattojaan telineellä tai ilman, ja meidän lapsi saa kiivetä juuri siellä missä minä sanon vaikka se olisi kuinka säännöissä kielletty."
Ja kouluun sitten lappu: "Meidän lapsen kokeisiin ei sitten merkitä virheitä vaan liimataan kiiltokuvia reunat täyteen ja luetaan ääneen naapuriluokallekin ne oikein menneet kohdat ja osaatko sinä opettaja edes opettaa taidat olla epäpätevä ja aika rumakin, minäpä valitan sinusta opetusvirastoon."
Minusta tällaisesta huomautetaan ihan missä maassa vain. Esimerkiksi Saksassa ihan ienetkin poikkeavuudet naapurustossa saavat ihmiset kommentoimaan. Saksassa tosin huomautellaan myös jos on uusi nätti mekko tai kiva väri hiuksissa tai sitten muuten vaan että mitä kuuluu. Suomessa näitä muita kommentteja ei tule.
Lapset rakastavat kiipeilyä enkä lähtisi huomauttelemaan kypärästäkään kenellekään. Meillä on oltava valinnanvapaus elämäntyylimme suheen.
Totta! Aina ei näitä suomalaisia ankeuttajia voi välttääkään, mutta jos vain voin, niin vältän! Jotkut ihmiset eivät osaa kuin valittaa, ja menee sairaalloisuuden puolelle se muiden vetäminen alas sinne oman valituksen syövereihin.