Kun lahjasta ei kiitetä?

Juurisyy taitaa olla vanhemmat, jotka ei käytöstapoja opeta. Voisitko sinä kummina opettaa sanan kiitos? Kun minusta tuli kummi, pappi puhui kristillisestä kasvatuksesta ja neuvoi minuakin, että se tarkoittaa käytännössä sitä, että opetetaan lapselle sanat kiitos, päivää, näkemiin ja anteeksi.

Mielestäni on oikein lopettaa lahjominen.

Tuttavapiiriini kuuluu lapsi, jolta kiitos tulee aika nihkeästi. Olemmekin sitten juhlissa ojentaneet paketin ja sanoneet "ole hyvä", mutta emme ole päästäneet paketista irti, jos kiitosta ei kuulu. Parin "ole hyvä"-lauseen ja nykäyksen jälkeen lapsi on usein tajunnut, mistä kiikastaa. 
Aikuisen ihmisen tulisi jo tajuta paremmin, kyllä.

Sano hänelle että:"Miten sanotaan???" Kuten mammat ohjeistavat lapsiaankin..

Lahjotko vielä jotain 20-vuotiasta kummilasta? Ei kai sen ikäistä tarvitse enää lahjoa, varsinkaan kun ei kiittää osaa. Meillä on myös yksi pieni kummilapsi joka ei ikinä kiitä, eivät tosin vanhempansakaan. Selvästikään käytöstapoja ei siinä perheessä arvosteta. Vähän kummallista porukkaa ovat muutenkin.

Siis lähettelet ilman tapaamista kiittämättömälle 20v kakaralle lahjoja. Lopettaisin todellakin.

Ap kiittää mielipiteistä. lahjominen on van jäänyt tavaksi. Tuo paketista kiinni pitäminen on kyllä hauska idea olis vaan pitäny tietää aiemmin 

Kiittämättömyys on todella ärsyttävää. Mun mielestä lahjat voi lopettaa jos antamista ei mitenkään huomioida. Ei se lahjan saaja välitä. Ei välitä jos saa niin ei välitä varmaan jos ei saakaan.

mulla on toisella paikkakunnalla kummilapsi, 6 v, jolle lähettän synttärilahjan ja joulutervehdyksen. Ei sieltäkään mitään ikinä kuulu (vanhempien kauttahan sen ikäiseltä kiitos tms tulee). Ei kuulu edes että onko ylipäänsä mennyt perille lahja. Muuton takia on välit vanhempiin väljähtynyt, johtuu varmaan siitä. Tänä vuonna ajattelin lähettää vaan kortin enkä lahjoja. 

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 10:48"]

 Tänä vuonna ajattelin lähettää vaan kortin enkä lahjoja. 

[/quote]

Näen jo kuinka jouluna täällä on keskustelu: Valittiin huono kummi, lähetti kummilapselle vain kortin jouluna.

Kummius = vanhanaikaista hömppää

Meillä kiitetään aina. Kun lapset olivat pieniä, kiitokset laitettiin me vanhemmat, usein niin, että lapset videolla sanoi kiitokset ja se lähetettiin. Nyt isompana kiittävät itse viestillä. Ei olla pakotettu soittamaan, koska osaa kummivanhemmista näkee aika harvoin, joten eivät ole niin tuttuja. Mutta olen  opettanut, että jos saatte jotain, niin siihen on aina joku nähnyt vaivaa ja aina kiitetään ja kerrotaan, että paketti on tullut perille.

Minulle on opetettu samoin ja kun itse olin pieni, oli vain lankapuhelimet, joten se oli vaan soitettava ja kiitettävä, halusi tai ei, jännitti tai ei :D Äiti oli tästä hyvin tiukkana. 

Äidilläni oli aikanaa kummilapsi, jolla oli synttärit jouluna. Lähetti sitten yhdistetyn joulu- ja synttärilahjan. Joskus kyseli perään, kun mitään ei kuulunut ja usein vastaus oli tyyliin, että "no niitä paketteja on niin paljon, etten nyt tiedä mikä niistä oli teiltä". Minusta hirveän epäkohteliasta. Postistahan se paketti oli kuitenkin haettava, joten pitäisi olla tiedossa, että onko tullut perille vai ei. Äiti lopetti sitten lähettämisen, koska miksi tuhlata rahaa ja aikaa,kun selvästi kukaan ei välittänyt onko paketti tullut perille tai saati kukaan tiennyt mikä lahjoista oli äitini lähettämä.

Suomessa entitlement-kulttuuri on kyllä syvällä kiitos yhteiskunnan joka tarjoaa kaiken vastikkeetta jo nuoresta alkaen. Tämä on seuraus. Kaikki on hyi, mikään ei kelpaa ja mitään ei kunnioiteta. Odotetaan vain käsi ojossa, että joku antaa ja hoitaa.

Pyytämättä tyrkytät jotain tavaraa, ja odotatat kiitosta?