Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä teen kun 2-v lapsi ei tottele ja saa raivokohtauksia

Vierailija
28.07.2014 |

Tänään taas tyypillinen päivä. Kannoin raivoavan lapsen ulos kaupasta ja huutoa kesti puolisen tuntia. Sanoin monta kertaa ennen kauppaan menoa mitä mennään ostamaan, mutta lapsi halusi jäädä leikkimään leluosastolle joka oli matkan varrella. Odottelin leikin loppumista toista tuntia, lapsi huusi vain että mene pois, hän haluaa jatkaa. Sanoin 50 kertaa että nyt mennään ostamaan sitä mitä piti ostaa. Lopputuloksena jouduin kantamaan rimpuilevan lapsen ulos ja sitomaan väkisin vaunuihin kiinni. Lapsi on jo vahva joten hän loukkaa itsensä vielä jossain vaiheessa rimpuillessaan niin kovasti.

Suoraan sanottuna teki mieli vetää lasta turpaan tai jättää se yksin kauppaan, jotta poliisit sitten toisivat sen jossain vaiheessa kotiin. Olen aivan kypsä tottelemattomuuteen, mikään puhe ei auta kun raivokohtaus saapuu.

Katsoin vierestä kun toinen poika vähän itki ja kitisi vanhemmilleen ja sitten lähti heidän peräänsä, minun lapseni olisi jäänyt yksin mielellään kauppaan leikkimään.

Mitä teen seuraavalla kerralla, en löydä mistään kasvatusoppaista neuvoja tuollaiselle raivopäälle?

Lähes joka ikinen päivä on yhtä soutaamista ja huopaamista ettei raivokohtausta tulisi. Välttelen jo ulosmenoakin ja taatusti naapurit vihaavat meitä, koska tunnin huutoa ei jaksa kuunnella kukaan.

Pidän päivän rutiiniaikatauluista kiinni lähes minuutilleen joka vähän helpottaa päivää, mutta ei sekään auta vaikka kasvatusoppaissa niin väitetään. Nyt tarvitaan siis ihan oikeita käytännön neuvoja.

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta kuulostaa siltä että se raivopää on äiti eikä lapsi..

Vierailija
2/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan oikea käytännön neuvo tuossa kohtaa on, että et päästä lasta leikkimään sinne leluosastolle etkä varsinkaan hei odottele siellä tuntia!! Kanna pois. Ihan normaalia uhmaikäiselle, että raivareita on, ja että niitä on vaikka jatkuvasti. Ei se lapsi yhtäkkiä vain maagisesti ala tottelemaan, jos sinä et ole minkäänlainen auktoriteetti ja lapsi on se, joka päättä esim. saako leikkiä tuntitolkulla kaupan leluilla...

Älä pelkää raivareita, ne on normaaleja. Niillä lapsi testaa rajojaan. Sinä asetat rajat ja pidät niistä kiinni, anna lapsen raivota niin kauan, kun raivoaa. Itku ja huutaminen eivät ole mikään kamala asia, eikä niitä pidä vältellä "soutamalla ja huopaamalla" lapsen kanssa.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/2_3-vuotias/ Lue vaikka tuolta jotain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä samanlainen. Jotain omia selviytymisvinkkejä:

Valitse taistelusi. Eli älä mene kauppaan hänen kanssaan jos ei ole pakko. Älä tuhlaa aikaasi odotteluun, tämä poika ei anna periksi, joten jos arvaat, että taistelu tulossa, niin kanna vaan hänet pois. Älä anna huutaa julkisella paikalla, vaan kanna pois. Jos tiedät, että sinulla on aikaa tapella vähintään puoli tuntia, ja asia on tärkeä, niin sitten vasta tappele. Voi olla, että sekään ei auta, kun tuon ikäinen ei vaan voi kontrolloida tunteitaan.

Jos saat lapsen tottelemaan lahjomisella, niin käytä sitä. Keksit yms. käyttöön!

Lapsi kyllä kasvaa, jolloin muutetaan metodeja, esim. 3-v ja yli voit joskus saada hänet ymmärtämään asiat puhumalla ja perustelemalla kuin toisilla kerroilla (ei väsyneenä) paremmin.

Tsemppiä! Aika auttaa!

Vierailija
4/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitäs jos sanoisit kerran ja sit loppuu leikki? Lapsi tietää ettet ole tosissasi jos joudut 50 kertaa sanomaan jostain.

Vierailija
5/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä todellakin tulen myös itse raivopäiseksi kun kuuntelen huutoa tunnin. Tätä on jatkunut nyt noin vuoden päivät, joten pitänee hakea itselle sitten vain rauhoittavia lääkkeitä. Lapsen raivokohtaus voi alkaa mistä syystä hyvänsä, sitä ei voi ikinä ennustaa joten en voi lähteä rauhassa milloinkaan ulos. Mikähän rauhoittava lääke olisi parasta, alkoholia kun en käytä lainkaan.

Vierailija
6/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä sano 50 kertaa. Jos on ok, että lapsi leikkii vähän aikaa, niin anna leikkiä vähän aikaa ja sitten sanot, että minuutin päästä lähdetään jatkamaan matkaa ja sitten lähdette.

Koetahan pärjäillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tervetuloa vanhemmuuteen. Voit hakea apua paikkakuntasi sosiaali- ja perhepalveluista, esim. perhetyöntekijä vois tulla kertomaan sulle ihan pieniä perusasioita lapsen kanssa toimimisesta. :)

Vierailija
8/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Lapsi harjoittelee tahtomista

Kasvaminen itsenäisyyteen vaatii irtiottoa vanhemmista ja sen kokeilua, mitä omalla tahtomisella saa aikaan. Joillakin lapsilla tahtomisen harjoittelu menee ohi huomaamattomammin, joillakin se on hyvin vahvaa tahtomista aamusta iltaan: ”Anna vettä! Ei kun maitoa! Toinen muki! En halua! Ei! Ei!”

Lapsi voi saada valtavia kiukkukohtauksia, jos häntä rajoitetaan tai jos hän ei osaa jotain, mitä haluaisi osata – oman rajallisuuden tajuaminen turhauttaa. Suuria tunteita on vielä vaikea hallita ja kuvailla sanoilla, ja lapsi saattaakin turhautuessaan heittäytyä lattialle, polkea jalkaa, kirkua, huutaa, paiskoa, haukkua vanhempiaan, sätkiä ja kiemurrella. Tätä ei tarvitse pelästyä. Lapsen tunteet ovat myllerryksessä, ja hän tarvitsee rinnalleen turvallisen aikuisen.

Vanhemman haasteellinen, mutta tärkeä tehtävä on vakuuttaa, että lapsi on kiukkupäisenäkin hänelle rakas eikä maailma hajoa kiukkuun. Vanhemman tehtävä on myös pitää rauhallisesti ja määrätietoisesti kiinni järkevistä ja perustelluista rajoista. Näin hän auttaa lastaan rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestään ja kyvyistään sekä myös siitä, mikä on yleisesti hyväksyttävää ja oikein.

Kiihkein tahtomisen ja itsenäistymisen harjoittelu helpottaa useilla lapsilla 3-vuotispäivän tienoilla tai viimeistään 4–5-vuotiaana, ja lapsi on entistä kypsempi ja valmiimpi uusiin haasteisiin."

 

MLL:n sivuilta. Sinä olet aikuinen ja kestät lapsen raivoamisen. Raivon keskellä sinä olet turvallinen ja kärsivällinen. Sillä ne raivaritkin helpottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätä se sika!

Vierailija
10/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kuulkaas te jotka sanotte, että älä sano 50 kertaa. Ymmärrän täysin, että miksi sanoo niin, kun on niiiin allerginen sille helv* huutamiselle, niin sitä välttää viimeiseen saakka.

Terv. toisen samanlaisen äiti

Mutta alkuperäiselle. Kannat vaan lapsen pois rauhoittumaan, ja koitat itse vaikka selata nettiä sen rauhoittumisen ajan. Pyri zen-olotilaan, äläkä välitä siitä huudosta, kun sille ei kuitenkaan voi mitään. Mutta sen sanon, että kantakaa hyvät ihmiset ne huutavat lapsenne pois. Se on lapsellekin nöyryyttävää ja itselle, kun toiset joutuu kuuntelemaan huutoa. Ja toisille epämiellyttävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ihmeessä lapsi saa leikkiä kaupan leluosastolla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huoh!!! Kuulostaa täysin minun pojalta. Ja kyseessä siis jo neljäs lapsi että kokemusta on, mutta ei näin kamalasta raivopäästä. Sai pari viikkoa sitten lasten leikkipaikassa niin kamalan raivarin että häpesin, koska muut ihmiset tuijottivat ja antoivat neuvoja, mutta kun tälle lapselle ei auta MIKÄÄN kun raivari tulee. On vain köytettävä rattaisiin ja myös satuttaa itsensä jos raivoaa. Olen nyt päättänyt että emme mene mihinkään jossa tod.näk. joudumme taisteluun. Jompi kumpi jää tämän raivopojan kanssa kotiin, toinen menee isompien sisarusten kanssa. Ajattelen että aika auttaa, vuoden päästä tilanne voi olla jo parempi...... tsemppiä meille!!!!!

Vierailija
14/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

1. neuvo: rakasta lastasi ja hyväksy hänet

2. neuvo: kunnioita lapsesi oman tahdon kehittymistä, älä tukahduta kaikkea määräilyllä ja säänöillä

3. neuvo: pidä hauskaa lapsesi kanssa sen sijaan, että komentelet ja asettelet sääntöjä

4. neuvo: opettele itse neuvottelutaitoja ja itsehillintää

5. neuvo: löysää omaa pipoasi ja N A U T I  lapsestasi, hän kyllä huomaa sen ja on silloin useimmiten toisenlainen, kuin jos koko ajan kärttyisenä hermoilet, että sinua pitää nyt totella ja just nyt on se ja se aika ja nyt pitää tejhä näin ja noin! Johan siinä hermostuu Erkkikin, saati pieni 2-vuotias!!! Lapsi osoittaa omalla käytöksellään, että jotain on nyt pielessä,,ja se jokin on juurikin tuo kireys ja määräily. Kerro lapselle, wttä nyt mennään vaan leikkimään kahdestaan ja TEE myös niin, eli leiki, hassuttele, pelaa, touhua, ja naura yhdessä lapsen kanssa! Ihan niitä hullunkurisia tyhmiä juttuja, joissa potkaiset pallon ja toinen käkättää vieressä! Jossa asetut aasiksi ja toinen saa ratsastaa. Jossa läträätte yhdessä tekemässäsi savivellissä ja piirtelette sillä pihakiviin krokotiileja! Otamlapsi mukaan elämääsi, juttele hänelle, kerro kaikkea, kerro myös, että nyt äidistä tuntuu pahalta ja nyt äidistä tuntuu ihanalta, jne. Kysy, oliko kivaa, oliko hän nyt kiltti, haluaako uudelleen, jne? Osallistu! Jätä kännykkä ja tietsikka ja tämä av-palsta ja mene lapsen kanssa vaikka uimarannalle, tai leikkipuistoon, ja omat lelut mukaan. Ja sitten voitte yhdesaä myös käydä kaupassa, laåsi ei haro mitään, mihin et tahdo hänen koskevan, koska rakastaa sinua niin kovasti, eikä ole enää tarvis olla ilkeä! Ilkeydellään hän vain huutaa apua: RAKASTA ÄITI MUA PIENTÄ!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leuluhyllyillä ei leikitä vaan katsellaan. Vituttaa äpärät jotka mesoavat leluhyllyillä eikä aremmat uskalla mennä lähellekään.

Vierailija
16/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh, tsemppiä sinne. Oma lapseni sai kaksi raivokohtausta aikoinaan ja ensimmäisellä kerralla tuntui ihan kauhealta, kun en voinut tehdä mitään lapsen hyväksi ja tunsin itseni avuttomaksi. Onneksi olin silloin viisaan sukulaisrouvan luona, jolla oli itsellään monta lasta ja hän rauhoitteli minua, että ei tässä auta kuin odotella, että lapsi tokenee. Huutoa taisi jatkua puoli tuntia, ennen kuin lapsi rauhoittui sen verran että pystyi ottamaan maitoa ja rauhoittui sitten rinnalle.

Toisella kertaa lapsi sai kohtauksen kotona eikä silloin tuntunut enää niin kauhealta, kun olin sen kerran kokenut. Luojan kiitos niitä kohtauksia ei tullut enempää!

Vierailija
17/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä anna lapsen alun perinkään mennä leikkimään kauppaan. Kaupassa tehdään ostokset, leikkipuistossa leikitään. Voit jonkun aikaa harjoitella vaika lidl kaupassa. Siellä on lähinnä ruokaa. Jos huutaa niin annat hutaa. Jos joku katsoo rumasti sanot vaan että on uhmaikä.

Mä itse harjoittelin huutamiseen taipuvan lapsen tottelemaan näin. Ja ei ollut vaihtoehtona jättää kotiin kun olin yksinhuoltajana silloin. Kerran yksi nainen sanoo mulle että lapsen olisi pitänyt jättää kotiin jos ei osaa olla huutamatta kaupassa. Kysyin silloin tyynen viileästi miten yksinhuoltaja saa sitten ruokaa jos ei saa lasta tuoda kauppaan. Ei vastannut enää siihen...

Vierailija
18/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni myös toinen lapsi enkä ole nähnyt vastaavaa aiemmin. Tässä kyseisessä kaupassa oli siis rakennettu lasten leikkiosasto ja lupasin että saa leikkiä vähän aikaa, koska aikaa oli.

Poika on kasvanut vahvemmaksi ja nyt hän rikkoo myös tavaroita mikä tulee kalliiksi ajan mittaan. Ainoa asia mikä tehoaa kun kohtaus tulee kotona on paiskata hänet mahalleen sängyn päälle ja pidellä painiotteella kiinni ettei tuhoa mitään. Olen todella neuvoton mitä pitää tehdä.

Teemme joka päivä yhdessä kivoja asioita, leikimme autoilla ja rakennamme palapelejä. Lapsi on aivan hurmaava ja tottelevainen siihen saakka kunnes kohtaus iskee. En kai voi muuta kuin odotella että poika kasvaa ja tilata nettikaupasta tarvitsemani.

Vierailija
19/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni myös toinen lapsi enkä ole nähnyt vastaavaa aiemmin. Tässä kyseisessä kaupassa oli siis rakennettu lasten leikkiosasto ja lupasin että saa leikkiä vähän aikaa, koska aikaa oli.

Poika on kasvanut vahvemmaksi ja nyt hän rikkoo myös tavaroita mikä tulee kalliiksi ajan mittaan. Ainoa asia mikä tehoaa kun kohtaus tulee kotona on paiskata hänet mahalleen sängyn päälle ja pidellä painiotteella kiinni ettei tuhoa mitään. Olen todella neuvoton mitä pitää tehdä.

Teemme joka päivä yhdessä kivoja asioita, leikimme autoilla ja rakennamme palapelejä. Lapsi on aivan hurmaava ja tottelevainen siihen saakka kunnes kohtaus iskee. En kai voi muuta kuin odotella että poika kasvaa ja tilata nettikaupasta tarvitsemani.

Vierailija
20/30 |
28.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja 14 jatkaa jolla on neljäs lapsi raivoava poika. En olis tienny lasten kasvatuksesta mitään jos tämä neljäs ei ois ollu näin paha. Kaks ensimmäistä lasta suht rauhallisia, kolmas melko paha ja tämä neljäs aivan järkyttävä. Olemme miehen kanssa tapelleet tänä puolentoista vuoden aikana enemmän kuin yhdessäoloaikana yhteensä, koska tämän lapsen kasvatustehtävä on niin haastava. Että kenenkään ns. Helppojen lasten vanhempien ei tarvi tulla mussuttamaan, että tervetuloa vanhemmuteen yms. Yms. Jotkut lapset sattuvat vaan olemaan ERITTÄIN haastavia ja voivat saada koko perhedynamiikan pariksi vuodeksi melko sekaisin......

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kaksi