Miksi appivanhemmat aina suosivat toista miniää/vävyä?

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 09:25"] 

"Voi kun tämä toinen miniä olisikin edes jossain mua huonompi, mutta se oikeastikin ottaa aina kaikki huomioon, on kiva ja kohtelias, kiltti. Vähän liian kilttikin, jolle joskus naureskelen.. Ei se varmaan osaisi pitää puoliaan. Tullaan kumminkin kulisseissa ihan ok toimeen...."

Sähän itse kerrot - ottaa aina kaikki huomioon, on kiva ja kohtelias, kiltti ja tälläisen kanssa on helppo tulla toimeen ja luoda ystävyyssuhteita. Samoja ominaisuuksia tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa ja se on paras tae menestyä myös työelämässä.

Ehkä sinun ei  kannattaisi naureskella hänen ominaisuuksilleen, vaan ottaa oppia hänen käytöksestään.

[/quote]

Mutta kyllä mun mielestä silti appivanhempien pitäisi kohdella meitä samalla tavalla eikä suosia toista :(

Ap

Mun mielestä on idioottia hehkuttaa asiaa sinun kuullen :( Tasapuolinen kohtelu pitäisi olla aikuisten kesken.

Häpeisin jos kyseessä olisi mun vanhemmat! Minusta tuollainen käytös on vaan moukkamaista!

Millainen sinä sitten olet luonteeltasi ja heitä kohtaan?

Minä olen sen mukava miniä. Mieheni oli yli 25 vuotias, asui vielä kotona, kun me tavattiin. Vein kuulemma pois kuleksimasta. Olen aina ollut heitä auttamassa, tarjonnut apua, vienyt tuliaisia, ollut mukana arjessa ja juhlassa. Ja lopulta saimme mieheni kanssa heille lapsenlapsen, joka on kultaakin kalliimpi.

Veli alkoi seurustelemaan, ties kuinka monennen kerran, naisia on ollut ja mennyt, mikä ei tietenkään ole nykyisen vika. Lisäksi veli hyvin usein pyytää vanhemmilta rahaa, vaikka on itse töissä ja tienaa mm paremmin kuin minä.

He eivät ikinä käy kylässä muuten vaan vaan aina pitää erikseen pyytää. Menivät kaksisteen naimisiin ulkomailla, eivät kertoneet kenellekään tästä, vanhemmat vähän loukkaantuivat tästä.

Lisäksi me olemme olleet yli 10 v naimisissa, veli vasta muutaman vuoden.

Tietenkin meidän välit ovat erilaisia, mutta myöskin me olemme ihmisinä aivan erilaisia.

Ovat toiveminiä ja toivevävy. 

Olen mieheni poikien vaimoille "anoppi" ja mieheni eksä on oikea anoppi. Miniöitä on kaksi ja kaikkien meidän kolmen sekä isovanhempien mielestä toinen miniöistä on kivempi kuin toinen. Tuo kiva on ihan tavallinen suomalainen nainen. Toinen on hymytön ja pikkutarkka. Hän tapasi tuon toisen miniän sukulaisia ennen kuin me muut ja luonnehti heitä "rumasti pukeutuneiksi junteiksi", kun kertoi meille tavanneensa heitä. Toisen kanssa on vain hankalampi olla oma itsensä. Hänellä on oma perhe, joka on hänelle kaikki kaikessa.

jos hän ihmettelee, miksi on eriarvoisessa asemassa, se johtuu pelkästään hänen tavastaan olla meidän kanssamme.

10:lle tiedoksi, ettei ei-toivotun uuden sukulaisen tarvitse olla mikään pahis vaan esimerksi kateus tekee tuota. Esimerkiksi riittää vävyn/ miniän vanhempien asema ja varallisuus, koulutus, menestys, nuoren parin sopusointu tms.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:46"]Millainen sinä sitten olet luonteeltasi ja heitä kohtaan?

[/quote]

Omasta mielestäni olen ihan suht. normaali.. Oon tehnyt paljon virheitä elämässäni ja myönnän myös sen, että vedin pariin juttuun mukaan myös heidän poikansa.. Mutta ne kaikki jutut ovat jo takana. Appivanhempien mielestä en ole kovin kohtelias tai avulias, mutta jos kerran menen vieraana heidän taloon niin miksi mun pitäisi auttaa esim. ruuan tekemisessä yms? Kerta he mua kohtelevat vieraana.

Ap

Kyllä kotitöissä voi auttaa vieraatkin! Ei semmoista kukaan pyydä, mutta mukavaa on jos tarjoutuu. Ja sitä paitsi, musta on hauskaa touhuilla ja jutella siinä samalla, eikö tunnu oudolta vaan kattoo ku toinen tekee tai sitte kyräillä eri huoneessa?

Omasta mielestäni olen ihan suht. normaali.. Oon tehnyt paljon virheitä elämässäni ja myönnän myös sen, että vedin pariin juttuun mukaan myös heidän poikansa.. Mutta ne kaikki jutut ovat jo takana. Appivanhempien mielestä en ole kovin kohtelias tai avulias, mutta jos kerran menen vieraana heidän taloon niin miksi mun pitäisi auttaa esim. ruuan tekemisessä yms? Kerta he mua kohtelevat vieraana  Ap"

Onhan se vähän eri asia mennä etukäteen kutsuttuna syömään tai piipahtaa ruoka-aikana vierailulle, ehkä kutsumatta,jolloin voi olettaa vieraiden osallistuvan myös ruuan tekemiseen ja kattaukseen.

Mä en millään voi uskoa, että joku tiskaukseen osallistuminen/osallistumattomuus voisi olla tässä se perimmäinen syy.

Minä olen myös se suosikkiminiä. Ehkä juuri siksi, että autan anoppia ja soittelen hänelle ja saatan piipahtaa hänen luonaan kylässä rupattelemassa. Käytän kaupassa, kun anopin jalat ovat jo huonot jne.. anoppi on minusta ihan hyvä tyyppi.

Veljen vaimo ei paljon yhteyttä pidä. Äitienpäivänäkään ei käy anoppia tapaamassa. Toki suvun hautajaisissa on käynyt yms. mutta on aina jotenkin etäinen. Kieltämättä minäkään en löydä hänen kanssaan puhumista. Miehen veli on kyllä mukava ja rento kaveri. On joskus ihmetelty, miten ottikin sellaisen vaimon, joka on jotenkin tylyn oloinen kaikille.

Minulla ei ole vielä miniöitä, mutta siskollani on. Toisen kanssa tulee hyvin toimeen, koska tämä on rento ihminen ja on ottanut apua vastaan ja siskoni on saanut käydä hoitamassa vauvaa. Alusta asti ovat tulleet hyvin toimeen ja juttelevat rennosti ja siskollani on kuulemma luonteva olo hänen kanssaan. Toinen oli heti eka tapaamisella tokaissut, että on se jo aika sinun poikasi päästä napanuorasta erilleen. Sen jälkeen onkin sitten tullut koko ajan pientä nakkelua. Kun vauva syntyi, siskoni ei saanut mennä katsomaan sitä. Ihan kaikkeen on nakellut vastaan. Esimerkiksi kuuntelin kerran heidän keskusteluaan, kun miniä oli raskaana. Siskoni selitti small talk-tyyliin, että hänellä oli synnytykset vaikeita. Miniä siihen heti sanoi, että se on vain asennekysymys, jos on sinut itsensä kanssa, niin synnytys on ihan luonnollinen juttu ja siinä ei varmaan ole mitään hankalaa. Eli kaikki, mitä siskoni sanoo, miniä pistelee alentuvasti takaisin.

Siskoni kyllä yrittää kaikkensa olla ystävällinen ja kohtelias ja antaa nuorelle parille rahaa ja on yrittänyt apuakin tarjota, mutta ei kelpaa.

Se on henkilökemiaa. Ihan yhtälailla kuin kaverisuhteet tai työkaveruus jne. Ei esimerkiksi kaveria olla jonkun kanssa vaan siksi, että Se on reilua tai kun ollaan muidenkin kaveria. Kaikkien kanssa ei vaan synkkaa. Siitä ei voi oikeen syyttää ketään.

Mun mielestä lasten kumppaneita pitää kohdella kohteliaasti ja asiallisesti. Ei niin, että miniä tai vävy joutuu tuntemaan, ettei häntä "siedetä". Sydänystäviä ei kuitenkaan tarvitse kenenkään kanssa olla, jokainen saa päättää itse kenen kanssa haluaa puhua "kaikista asioista". Vanhemmat eivät saa valita lastensa puolisoita, joten on absurdia odottaa, että näiden kanssa olisi joku pakote alkaa avautua asioistaan. Moni miniäkään ei tykkää, jos anoppi koittaa udella liikaa poikansa ja miniänsä asioista ;) Niin appivanhemmat kuin heidän lastensa puolisot saavat itse määritellä rajat, miten henkilökohtaisia asioita haluaa jakaa. Hienontunteisuutta toivoisin kuitenkin myös, jos toisen miniän kanssa ei halua lähentyä kovin paljon, on mielestäni asiatonta hehkuttaa hänelle sitä toista, ihanaa ja rakasta miniää. Voisivat hehkutella yhdessä silloin kun ovat keskenään.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 00:54"]Mun mielestä lasten kumppaneita pitää kohdella kohteliaasti ja asiallisesti. Ei niin, että miniä tai vävy joutuu tuntemaan, ettei häntä "siedetä". Sydänystäviä ei kuitenkaan tarvitse kenenkään kanssa olla, jokainen saa päättää itse kenen kanssa haluaa puhua "kaikista asioista". Vanhemmat eivät saa valita lastensa puolisoita, joten on absurdia odottaa, että näiden kanssa olisi joku pakote alkaa avautua asioistaan. Moni miniäkään ei tykkää, jos anoppi koittaa udella liikaa poikansa ja miniänsä asioista ;) Niin appivanhemmat kuin heidän lastensa puolisot saavat itse määritellä rajat, miten henkilökohtaisia asioita haluaa jakaa. Hienontunteisuutta toivoisin kuitenkin myös, jos toisen miniän kanssa ei halua lähentyä kovin paljon, on mielestäni asiatonta hehkuttaa hänelle sitä toista, ihanaa ja rakasta miniää. Voisivat hehkutella yhdessä silloin kun ovat keskenään.

[/quote]

Tilanne on vielä se, että koko suku hehkuttaa miten ihana toinen miniä on. Häneen he kyllä ovat yhteydessä paljonkin, mutta kukaan ei ota muhun mitään yhteyttä.

Kun olemme appivanhemmilla, toinen miniä on kuin kotonaan ja he ovat sanoneetkin hänelle, että tämä on sinun koti. Mä kai olen vieras.

Ap

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 00:54"]Mun mielestä lasten kumppaneita pitää kohdella kohteliaasti ja asiallisesti. Ei niin, että miniä tai vävy joutuu tuntemaan, ettei häntä "siedetä". Sydänystäviä ei kuitenkaan tarvitse kenenkään kanssa olla, jokainen saa päättää itse kenen kanssa haluaa puhua "kaikista asioista". Vanhemmat eivät saa valita lastensa puolisoita, joten on absurdia odottaa, että näiden kanssa olisi joku pakote alkaa avautua asioistaan. Moni miniäkään ei tykkää, jos anoppi koittaa udella liikaa poikansa ja miniänsä asioista ;) Niin appivanhemmat kuin heidän lastensa puolisot saavat itse määritellä rajat, miten henkilökohtaisia asioita haluaa jakaa. Hienontunteisuutta toivoisin kuitenkin myös, jos toisen miniän kanssa ei halua lähentyä kovin paljon, on mielestäni asiatonta hehkuttaa hänelle sitä toista, ihanaa ja rakasta miniää. Voisivat hehkutella yhdessä silloin kun ovat keskenään.

[/quote]

Tilanne on vielä se, että koko suku hehkuttaa miten ihana toinen miniä on. Häneen he kyllä ovat yhteydessä paljonkin, mutta kukaan ei ota muhun mitään yhteyttä.

Kun olemme appivanhemmilla, toinen miniä on kuin kotonaan ja he ovat sanoneetkin hänelle, että tämä on sinun koti. Mä kai olen vieras.

Ap

"Voi kun tämä toinen miniä olisikin edes jossain mua huonompi, mutta se oikeastikin ottaa aina kaikki huomioon, on kiva ja kohtelias, kiltti. Vähän liian kilttikin, jolle joskus naureskelen.. Ei se varmaan osaisi pitää puoliaan. Tullaan kumminkin kulisseissa ihan ok toimeen...."

Sähän itse kerrot - ottaa aina kaikki huomioon, on kiva ja kohtelias, kiltti ja tälläisen kanssa on helppo tulla toimeen ja luoda ystävyyssuhteita. Samoja ominaisuuksia tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa ja se on paras tae menestyä myös työelämässä.

Ehkä sinun ei  kannattaisi naureskella hänen ominaisuuksilleen, vaan ottaa oppia hänen käytöksestään.