2 v uhmaikäisen kanssa palaa pinna....

toisen pullan uuniin. Koita nyt vain jaksaa. Mulla myös 2-vuotias, eikä tulisi mieleenkään tehdä toista nyt.

Sama tilanne meillä. Eipä siinä muu auttanut kun jaksaa vaan. Puoli vuotta kesti sitä pahinta aikaa (tällä kertaa) sitte helpotti. Ja nyt tuntuu kuin minulla olisi ihana pikku enkeli täällä kotona: Hänelle voi jutella, häntä voi jopa kieltää, hänen kanssaan voi neuvotella, valita, perustella ja hän ei saakaan enää niitä kamalia rivareita mihin ehdin jo tottua ja jotka meinasivat tehdä minut hulluksi. Kyllä se siitä, toivottavasti pian teilläkin!

Ja se että yritätte pitää hermonne. Samat rutiinit kun ennenkin, paljon rakkautta ja huomiota esikoiselle jne. Isosisarus mukaan vauvaa hoitamaan. Niin ja hankkikaa liina vauvalle niin voi paremmin viettää aikaa esikoisen kanssa. Tässä ei kyllä takuulla tullut mitään uutta sinulle...



Meillä pienemmät lapset nyt 3v ja 1v4kk ja ei todellakaan kaduta että näillä kahdella on niin pieni ikäero. Ovat jo nyt kun ne kuuluisat paita ja peppu eivätkä koskaan kyllästy toisiinsa. Todellakin, vuosi sitten oli aikamoista mylläkkää mutta ihan hyvin siitä loppujen lopuksi selvittiin. Joten minun mittapuullani tämä vuosi oli hyvin lyhyt aika...



Tsemppiä, ymmärrän kyllä miltä tuntuu!

ja on ollut paljon helpompaa kuin uskalsin toivoakaan!



Olemme tosissamme panostaneet siihen, että esikoinen saa huomiota ja kehuja nyt, kun talossa on vauvakin vanhempien huomiota jakamassa. Ne hetket, kun vauva nukkuu, juttelen ja touhuan esikoisen kanssa mahdollisimman tiiviisti. Ja jos esikoinen tekee jotain hyvin, esim. syö siististi, kerää leluja paikoilleen tms. kehun häntä vauvalle, tyyliin: " Katsopa X miten taitava isoveli sulla on, noin hienosti istuu pöydässä ja osaa syödä ihan itse. Sitten kun vähän kasvat, Y voi opettaa sinutkin syömään yhtä hyvin" . Ja ylpeä esikoinen istuu ja pistelee rinta rottingilla. =)



Olemme myös yrittäneet luoda lapsille läheisiä välejä ja keskinäistä välittämistä jo nyt, eli esikoinen käy aina ensiksi herätessään toivottelemassa vauvalle hyvät huomenet ja illalla viimeiseksi hyvät yöt jne, loikoilevat usein vierekkäin sängyllä halaillen jne. Ylpeä isoveli on jo selvästi omaksumassa ISON veljen roolia. =)



Toki meilläkin välillä kiukku- ja riehupäiviä, jolloin muu kuin jäähypenkki ei auta, mutta kun yrittää asettua esikoisen asemaan (mieti itse jos miehesi toisi toisen vaimon taloon ja käskisi sietämään, tai jopa rakastamaan häntä =)), jaksaa itsekin tsempata paremmin pienen uhmiksen kanssa.

Mutta tiedän ettei tätä ikuisuutta kestä. Vauva kasvaa ja hoito helpottuu, isompi kasvaa ja tulee itsenäisemmäksi.