Eron syynä rakkaudettomuus
En rakasta miestäni, hän on hyvä mies ja hyvä isä lapsille. mutta en vain rakasta häntä enää samalla tavalla kuin ennen..
olen sanonut miehelleni että olen kovasti yrittänyt rakastua häneen.. mutta tuntuu että ahdistaa vaan enemmän ja enemmän. olen hakenut avioeroa alkukeväästä, harkinta-aika siis menossa. en vaan oikeesti kestä enää. hajoan kohta henkisesti. ollaan menossa kyllä pariterapiaankin, mutta tuntuu että siitä ei ole apua enää.. toivon niiiin kovin että saisin olla vaan yksin lasteni kanssa. aina kun otan puheeksi että minua ahdistaa niin alkaa syyttely "tahdot vain mennä sinkkuna tuolla noin ja olet huono äiti kun hajotat perheen" :(
pitääks mun vaan lasten takia tässä sinnitellä?!
kokemuksia kaipailisin?
Kommentit (4)
Miksi ihmeessä olet menossa perse edellä puuhun? Noinhan siinä sitten käy...
Ei rakastuminen ole avioliitossa mitenkään välttämätöntä. Tunteet tulevat ja menevät ja rakastuminen eritoten on epävakaata. Mitä jos antaisit itsellesi luvan olla rakastamatta? Saattaisit vuoden-parin päästä huomata, että rakastatkin miestäsi ihan hitokseen.
Ei pidä vetää liian hätäisiä johtopäätöksiä mistään niin epävarmasta kuin tunteet.
"...että saisin olla vaan yksin lasteni kanssa."
Lapset ovat teidän yhteisiä, eikä vain sinun? Eron jälkeen toki ollaan vuorollaan yksin lasten kanssa. Miten jakaisitte lasten kanssa olovuorot? Saisivatko lapset pitää kotiinsa ja te aikuiset muuttaisitte esim vuoroviikoin lasten luokse?
Ei sitä ihminen nyt yleensä pitkässä suhteessa rakasta samalla tavalla kuin ennen toista aina, mutta ei sen tarvitse ongelma olla. Eikä toiseen voi olla rakastunut loputtomiin, eikä tarvitsekaan... Usein tuollainen rakastumisen tunteiden loppuminen on vain suhteen luonnollinen kypsymisvaihe, ja se rakkaus tulee kyllä ajallaan uudestaan, erilaisena kuin ennen ehkä, mutta syvempänä...
Mutta ehkä teillä on muitakin ongelmia kuin se ettet tällä hetkellä enää tunne olevasi mieheesi rakastunut?