Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä avioerosta täysjärkisenä
17.07.2014 |
Minulla on vaimo jota rakastan, olen aina rakastanut.
Hän on ihmisenä valloittava, eikä meillä ole juurikaan ollut keskinäisiä riitoja.
Hän rakastaa minua, mutta meistä riippumattomista syistä olemme eroamassa ja se sattuu liikaa. Töissä ei pysty kunnolla olemaan, illat on täyttä tuskaa, uni tulee lääkkeillä.
Kuinka pitkään tätä kestää, kuinka te muut olette tällaisesta selvinneet.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 19:08"]
Joudun syömään rauhoittavia, pää on ihan loppu.
Vaimo sanoi ensin eroavansa, sitten sovittiin ja luvattiin vielä yrittää, muutaman tunnin päästä mieli oli taas päinvastainen.
Meistä riippumaton syy vaatisi ongelman tunnustamista ja sen hoitamista, ammattiapuakin olisi ollut vihdoin saatavilla.
Mielestäni ongelman hyväksyminen on ensimmäinen askel, sen jälkeen ongelman hoitaminen vasta on mahdollista.
ap
[/quote]
Eli mikä ongelma? Lapsettomuus? Alkoholismi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kuudes kuukausi menossa erosta ja juuri tulin kotiin.
Istuin rannassa itkemässä. Otan osaa. I feel you.
Mikä on "meistä riippumaton syy" erota???
Paskat! Avioero ei ole kuule yhtään mitään tässä maailmassa. Jos se on sun ainut huoli niin onnellinen olet.
Aikansa se ottaa. Itsellä meni noin vuosi ennenkuin täysin toivuin siitä. Huolimatta siitä että uusi elämä oli parempi kuin vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 19:31"]
Paskat! Avioero ei ole kuule yhtään mitään tässä maailmassa. Jos se on sun ainut huoli niin onnellinen olet.
[/quote]
Niin, kun jossain nähdään nälkää ja on sota niin eipä me täällä saada valittaa mistään, kun aina löytyy joku, jolla menee huonommin.
Itselleni avioero olisi iso asia. Ehkä on joitakin avioerojen suurkuluttajia, joita ihmissuhteiden päättyminen ei kiinnosta, mutta veikkaanpa, että suurimmalle osalle se on kova pala.
Perhettä voi kohdata suurempikin tragedia kuin ero. Ei tarvitse olla edes kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tuntuu ylitsepääsemättömältä.
ap
Niin mitä ne teistä riippumattomat syyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on erosta kaksi vuotta, enkä ole päässyt yli. Elän ihan hyvää elämää ja olen välillä jopa iloinen, mutta onnellinen en ole. Suren eroa edelleen, ja rakastan ex-miestäni aina.
Joudun syömään rauhoittavia, pää on ihan loppu.
Vaimo sanoi ensin eroavansa, sitten sovittiin ja luvattiin vielä yrittää, muutaman tunnin päästä mieli oli taas päinvastainen.
Meistä riippumaton syy vaatisi ongelman tunnustamista ja sen hoitamista, ammattiapuakin olisi ollut vihdoin saatavilla.
Mielestäni ongelman hyväksyminen on ensimmäinen askel, sen jälkeen ongelman hoitaminen vasta on mahdollista.
ap