Lue keskustelun säännöt.
Ristiäiset, äiti ei kuulu kirkkoon. Kokemuksia papin suhtautumisesta?
24.07.2014 |
Meillä on tulossa lapsen ristiäiset. Lapsen isä siis kuuluu kirkkoon ja mutta minä olen eronnut, sanoisinko näkemyksellisistä syistä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään suurempaa kristinuskon perusopetuksia vastaan, vaikka en niihin uskontona usko, joten minua ei haittaa vaikka lapsi kastetaan isänsä mukaan kirkon jäseneksi.
Virallisten kummien lisäksi meillä on yksi epävirallinen kummi, joka ei myöskään ole kirkon jäsen, mutta erinäisistä syistä haluamme hänet epävirallisen kummin tehtävään. (Hänen ei ole mitenkään välttämätöntä olla kovin näkyvästi seremoniassa mukana, mutta ei haluttaisi häntä täysin piilottaakaan.)
Meille kävi ilmi, että pappi sattuu olemaan vielä erääseen herätysliikkeeseen kuuluva, jonka näkemys kristillisyydestä on aika konservatiivinen ja vanhakantainen ja jopa ristiriidassa ev.lut-kirkon näkemysten kanssa. (Myöskään papin vaihto ei onnistu, jos joku sitä ehdottaisi.)
Onko kokemuksia, miten papit ovat suhtautuneet tällaisissa tilanteissa?
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 22:59"]
Ajattelin siis, onko toisen vanhemman kirkkoon kuulumattomuus ollut joillekin papeille ongelma? Tai onko tullut jotain käännyttämist tms. Olen ollut ristiäisissä, joissa oli myös lisänä epäviralliset kummit, ja he olivat papille tavallaan kuin ilmaa eikä hän vaikuttanut osaavan suhtautua asiaan. Tämä pappi oli sentään nuori tavallisen oloinen, meille tuleva vanhempi konservatiivisella herätysliiketaustalla oleva.
t. ap
[/quote]
Siis tervehti kaikkia muita mutta ei näitä? Vai miten tuo "ilmaa" käytännössä näkyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on uusi seurakuntalainen. Meilläkin toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei. Pappi kunnioitti erilaisia näkemyksiä ja arvosti sitä, että kirkkoon kuulumaton vanhempi salli lapsensa kastamisen seurakunnan jäseneksi. Meillä siis vain positiivisia kokemuksia asiasta.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 22:59"]
Ajattelin siis, onko toisen vanhemman kirkkoon kuulumattomuus ollut joillekin papeille ongelma? Tai onko tullut jotain käännyttämist tms. Olen ollut ristiäisissä, joissa oli myös lisänä epäviralliset kummit, ja he olivat papille tavallaan kuin ilmaa eikä hän vaikuttanut osaavan suhtautua asiaan. Tämä pappi oli sentään nuori tavallisen oloinen, meille tuleva vanhempi konservatiivisella herätysliiketaustalla oleva.
t. ap
[/quote]
En usko, että on mitään ongelmaa. Eivät kristityt ole elämää ymmärtämättömiä, kuten jotkut luulevat. Ihanaa, että kastatte lapsenne! Toivotan lapsesi tervetulleeksi evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi omasta puolestani (jäsenenä) ja mukavia ristiäisiä!
[/quote]
Olen tuntenut montakin pappia, seurakunnassa muuten aktiivisesti toimivaa sekä uskoivaista ja tiedän, että heistä löytyy monenlaista väkeä. Suurin osa on hyvinkin elämää ymmärtäviä, fiksuja ja heillä on sosiaalista älyä toimia eri tilanteissa ja monilta papeilta löytyy hyvinkin paljon avarakatseisuutta. Mutta olen omakohtaisesti nähnyt, että joukosta löytyy monenlaista muutakin ajattelijaa, kuten mistä tahansa muustakin ihmisryhmästä. Jos olisi eri tyyppisellä taustalla oleva pappi, en edes miettisi asiaa, mutta tämän kohdalla jäi mietityttämään.
t. ap
Tuo "ylimääräinen" kummi ei välttämättä ole ongelma, ei halua mitään suurta osaa ristiäisissä itsekään, eikä lukea ainakaan raamattua, mutta olisi hyvä olla etukäteen selvänä hänen "roolinsa".
Meillä ei läheskään kaikki sukulaiset edes tiedä, etten kuulunut kirkkoon vuosiin, koska perustapauskovina sukuina näistä ei tule koskaan puhetta, eikä ole tullut mieleen käydä erikseen asiaa julistamassa, varsinkaan miehen suvussa. En siis haluaisi ristiäisissä tästä mitään isoa asiaa. Haluan pitää juttua myöskään papin puolesta. Asia ei ole salaisuus, mutta siitä voidaan puhua joskus toiste jossain toisessa tilaisuudessa (koskien niin pappia kuin erityisesti miehen sukulaisia). Nyt ajatellen olisi kannattanut tuoda asia tarkoituksellisesti esiin joskus aikoja sitten, mutta eipä ollut tullut mieleen.
t. ap
Ei se tule ilmi kuin kastekeskustelussa kun täytätte lomakkeita ja pitää täyttää seurakunta, johon kuuluu.
Fiksu pappi ei puutu siihen silloinkaan. Meidän kastepappi toivotti meidät tervetulleiksi srk:n muskariin yms. kun kävi sanomassa heipat kahvien jälkeen. Kivasti toimittu, mutta en käytä palveluja muiden siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin viestin nro 13 ja lisäisin vielä, että jos ajattelee asiaa seurakunnan puolesta, niin ennemminkin luulisi heidän erityisesti ilahtuvan siitä, että perheissä, joissa toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei, lapsi liitetään seurakuntaan. Näissä perheissähän on todella suuri "uhka" että yhteys seurakuntaan katkeaa juuri tässä kohtaa sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne asiat nyt vaan pitää kertoa papille kuten ne ovat ja hän sitten päättää tuleeko kastamaan lapsenne vai ei. Jos on kovin vanhoillinen niin voi olla että kieltäytyy kunniasta vaikka periaatteessa ei pitäisi olla mitään merkitys vaikka vain isä kuuluu kirkkoon.
Eipä ne ole suhtautuneet ainakaan näkyvästi oikein mitenkään. Mitään eivät ole kommentoineet, kai se on kirkolle tärkeämpää saada lisää tulevia veronmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä, että mikä on ongelma. lapsi kastetaan, koska toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja se on molempien vanhempien toive. Miten tähän nyt sitten pitäisi suhtautua?
Haluatte lapsellenne jonkin ylimääräisen läheisen ihmisen, kuuluuko muuten johonkinkirkkokuntaan? Joskuuluu esim. katoliseen, ortodoksiseen tai metodistikirkkoon, niin hän voi olla viralisestikin kolmantena kummina. Pyydätte vaikka häntä sitten lukemaanns. lasten evankeliumin, jos haluatte hänelle jonkin "tehtävän"
Hänestähän ei tarvitse edes mainita mitään, ehtotatte vain papille, että tämä läheinen henkilö voisi sen lukea. Yleensä kun sitä kysytään, että kuka voisi tietyt tekstit lukaista, vai haluaako väki, että pappi hoitaa kaiken.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 22:49"]
Ne asiat nyt vaan pitää kertoa papille kuten ne ovat ja hän sitten päättää tuleeko kastamaan lapsenne vai ei. Jos on kovin vanhoillinen niin voi olla että kieltäytyy kunniasta vaikka periaatteessa ei pitäisi olla mitään merkitys vaikka vain isä kuuluu kirkkoon.
[/quote]
Miksi kieltäytyisi? Ei ole mitään syytä: lapsella on kaksi luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa kummia ja toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon. Mikä siis on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei kuulu kirkkoon, eikä ole haitannut mitään. Kaikilla lapsillakin on yksi kirkkoon kuulumaton "kummi".
Ajattelin siis, onko toisen vanhemman kirkkoon kuulumattomuus ollut joillekin papeille ongelma? Tai onko tullut jotain käännyttämist tms. Olen ollut ristiäisissä, joissa oli myös lisänä epäviralliset kummit, ja he olivat papille tavallaan kuin ilmaa eikä hän vaikuttanut osaavan suhtautua asiaan. Tämä pappi oli sentään nuori tavallisen oloinen, meille tuleva vanhempi konservatiivisella herätysliiketaustalla oleva.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 22:59"]
Ajattelin siis, onko toisen vanhemman kirkkoon kuulumattomuus ollut joillekin papeille ongelma? Tai onko tullut jotain käännyttämist tms. Olen ollut ristiäisissä, joissa oli myös lisänä epäviralliset kummit, ja he olivat papille tavallaan kuin ilmaa eikä hän vaikuttanut osaavan suhtautua asiaan. Tämä pappi oli sentään nuori tavallisen oloinen, meille tuleva vanhempi konservatiivisella herätysliiketaustalla oleva.
t. ap
[/quote]
En usko, että on mitään ongelmaa. Eivät kristityt ole elämää ymmärtämättömiä, kuten jotkut luulevat. Ihanaa, että kastatte lapsenne! Toivotan lapsesi tervetulleeksi evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi omasta puolestani (jäsenenä) ja mukavia ristiäisiä!
Alkoi kuiskailla jotain manausta jos satuin olemaan liian lähellä. Lisäksi pirskotti pyhää vettä päälleni, kun olin selin. Oli hiukan kiusallista.
Esikoisen kastaneelle ei ollut mikään ongelma, ja pakana-kummikin otettiin huomioon tasaveroisena. Toiselle oli ongelma, mutta siitä selvittiin asiallisesti ja hymyilemällä.