Kohtukuoleman kokeneita..
Siskoni sai nyt lauantaina tietää lapsensa kuolleen kohtuun. Seuraavana päivänä hän synnytti pienen ja kauniin enkelitytön, jota sain itsekkin sylissäni pitää. Suru on niin suuri ja tuntuu siltä, ettei tämä voi olla totta ja miten tämä meille kävi. Siskoni on hyvin rakas minulle ja olen huolissani miten tästä jatketaan eteenpäin. Haluaisin tietää onko täällä muita jotka ovat kohdanneet saman tai heidän läheisensä on, lähinnä jotta saisin lukea vertaistarinoita siskolleni. Raskausviikkoja oli synnyttäessään 38+2.
Kommentit (2)
Tällaisesta kannattaa hakea tietoa suljetuista ryhmistä. Todennäköisesti täälläkin muutama saman kokenut on, mutta täällä on vaikea puhua aiheesta kun varmasti joku tulee huutamaan provoa yms. Empatiaa puuttuu heiltä jotka eivät usko tällaisiin epäonniin.
Uskon että täältäkin löytyy asiallista keskustelua kirjautumalla. Sen verran voin sanoa että tuttavallani kuristui vauva 39+ viikoilla napanuoraan. Koville se heillä otti, mutta elämä on jatkunut. Ovat saaneet senkin jälkeen terveen vauvan. Mutta kyllä nuo kuolleet lapset mukana kulkevat läpi elämän. Jaksamisia teille. Surkaa yhdessä ja rauhassa niin kauan kuin siltä tuntuu.
t: itse puolivuotiaansa haudannut 5-vuotta sitten.
up