Brittiläisestä koulutytöstä tuli Mafiapomo
Brittiläisestä koulutytöstä Marisa Mericosta tuli Calabrian mafian pääpomo Milanossa. Maria 44, syntyi italialaisella mafiapomo Emilio Di Giovinelle ja hänen englantilaisella vaimolleen. Ndrangheta mafiajärjestö toimi Milanossa "mummo Heroiinin" kotona.
Marisa olisi voinut näyttää keltä tahansa brittikoululaiselta, mutta totuus oli toisenlainen. Marisan kohtalo oli johtaa mafiaa. Jo 7 vuotiaana hän oli oikeudessa tapaamassa isäänsä. 18 vuotiaana hän liittyi itse mafiaan. Tänä päivänä Marisa on kotiäiti Englannissa, hän sanoo "Olen onnellinen että jätin sen kaiken taakseni, en voisi olla kiitollisempi että jätin kaiken."
Marisan tarina alkaa 1960 luvulta kun hänen äitinsä Patricia, nuori katolilainen nainen lähti Milanoon au pairiksi. Patricia rakastui sisilialaiseen parturiin mutta yhtenä päivänä mies kertoi hänelle että hänen perheensä on järestänyt hänelle tulevan, järjestetyn avioliiton jota hänen täytyisi noudattaa ja niin Patricia joutui jättämään miehen. Nyyhkyttäen Patricia ryntäsi ulos miehen talosta kadulle jossa hän kohtasi kolme miestä auton luona. "Hei kaunis" yksi sanoi ja kysyi tarvitsisiko Patricia kyytiä ja hän suostui. Yksi heistä, Emilio oli komea. Patricia lähti drinkille Emilion kanssa. "Vanhempani rakastuivat heti", Marisa kertoo. Patricia oli 23 vuotias ja Emilio 20. Emilio oli kotoisin pelästystä Ndrangheta perheestä joka hallitsi osaa Milanosta. Emilion äiti Maria oli perheenpää, kahdentoista lapsen äiti ja teki mitä tahansa saadakseen rahaa, varasti myös autoja. "Jokainen kerta kun isäni haki äitiäni ulos isälläni oli uusi auto." Kertoo Marisa. Emilio kertoi Patricialle että hänen perheensä pyörittää autotallia jottei Patricia alkaisi epäilyttää uudet autot. Kun Patricia ymmärsi että olisi aika lähteä hän muutti yhteen Emilion kanssa ja tuli raskaaksi kuudessa kuukaudessa.
"Äitini ei koskaan epäillyt isäni touhuja, hän piti sitä bisneksenä eikä puuttunut asiaan", Marisa kertoo.
"Varastettuja sikareita, tavaroita, halpaa alkoholia, mitä vain mummoni löysi hän vei koska hänellä oli 12 suuta ruokittavana", Marisa kertoo isoäidistään.
"Pian mummoni maksoi äidilleni ajokortin jolloin äitini alkoi myös kuljettaa varastettua tavaraa eteenpäin, se oli vain elämäntapa", Marisa kertoo. Kun Marisa oli yksivuotias hänen isänsä petti jo Marisan äitiä jolloin Patricia ja Emilio erosivat. Patricia sai tarpeekseen ja Patricia ja Marisa muuttivat Marian, Emilion äidin taloon Milanoon. Myöhemmin Patricia ja Marisa muuttivat toiseen asuntoon. Tällä välin pienestä rikollisliigasta rakennettiin suurempaa mafiaklaania. Huumeiden myynnillä oli seurauksensa ja useat Emilion miehistä kuolivat huumeisiin ja yksi sai Aidsin. Rahaa virtasi, perhe söi joka päivä ulkona järveä katsellen ja he eivät kaivanneet mitään. Mutta rahan kanssa tuli riskejä.
"Kun olin seitsemän isääni ammuttiin baarissa ja hän kärsii yhä oireista", Marisa kertoo. Marisan äiti sai tarpeekseen ja he muuttivat Englantiin elämään hiljaisempaa elämää.
"Se oli todellinen shokki", Marisa kertoo. "Olin tottunut elämään ison Välimerellisen perheen keskellä, täynnä lämpöä ja olin pettynyt kun jouduin paikkaan jossa en tuntenut ketään."
"Englannissa asuimme pienessä asunnossa ja ravintolaruuat vaihtuivat kouluruokiin. Se oli kuin menoa äärimmäisyydestä toiseen."
Patricia ja Marisa kumminkin palasivat takaisin Italiaan kesälomille.
"Olin kolmetoista kun äitini sai puhelun että isäni oli ampunut miehen", Marisa kertoo.
"Isäni sai tuomion murhasta mutta se ei ollut täysin sitä miltä kuulosti".
"Ammutti mies oli todella epävakaa ja kuului tunnettuun jengiin 70-luvun lopulla."
"Kun hän laittoi käden taskuunsa isäni luuli että hän aikoo ampua, mutta isäni erehtyi."
"Mies oli ollut ottamassa vain avaimia taskustaan".
"Isäni eli Italian vankilassa kuin kuningas 80-luvulla mafian ansiosta"
"Muut vangit saivat vain pieniä ruokamääriä mutta isäni sai Parman kinkkua, hummeria ja kalliimpia juustoja."
"Ja kun hän ei syönyt parhaita ruokia vankilassa hän oli kuvernöörin talossa illallisella."
"Synnyin tämän kaaoksen keskelle ja se oli normaalia minulle. Erotimme oikean väärästä mutta teimme kaiken rahan takia."
"Kun piiri kasvoi suuremmaksi se oli vaikuttavaa brittiläiselle koulutytölle", Marisa kertoo.
Marisan mummo jota kutsuttii mummo-Heroiiniksi oli klaanin johtaja ja Marisan isänkin yläpuolella.
"Ihmiset ajattelevat että rikollisilla on kaksi päätä mutta mummoni oli anteliain ihminen jota tiedän. Hän antoi aina rahaa köyhille, papeille ja nunnille", Marisa kertoo.
Marisa palasi joka kesä Italiaan lomille ja kun hän oli 17 hän meni ensimmäisen kerran yksin Italiaan. Marisan isoäidin talossa oli joukko enon tuntemia miehiä ja Marisa kiinnitti huomiota yhteen heistä, Brunoon. Samana kesänä Bruno ajoi Marisan kanssa sairaalaan näkemään Marisan isää Emiliota.
"En halunnut palata Englantiin suorittamaan bisnessopintoja mutta äitini tuli ja pyysi takaisin yhä uudelleen. Hän oli todella vihainen kun 18 vuotiaana lähdin ja muutin asumaan mummoni luokse Milanoon."
"Kun isäni sai tietää että tapailin Brunoa hän oli todella vihainen minulle. Isäni ajatteli ettei Bruno ollut tarpeeksi hyvä minulle. Hän olisi halunnut minun menevän naimisiin lakimiehen tai jonkun sellaisen kanssa, ei päätyvät mafiaan kuten hän", Marisa kertoo.
Emilio kieltäytyi puhumasta tyttärelleen vuoteen koska Marisa halusi olla Brunon kanssa yhdessä. Mutta välit paranivat kun mummo-Heroiini kertoi Emiliolle ettei voi tehdä mitään sille mitä pariskunta tunsi toisiaan kohtaan.
"Isäni pyysi minua salakuljettamaan huumerahat Sevillaan sukulaistemme luo. Rajoilla oli vielä silloin rennompaa. Mutta se ei ollut myöskään hauskaa, se oli vain työtä minulle", Marisa kertoo. He sekaantuivat yhä syvemmin Ndranghetan syöveriin ja kun Marisa oli 22 vuotias hänen isänsä laitettiin vankilaan Portugalissa. Silloin isä kertoi Marisalle että hänestä tulisi seuraava johtaja.
"Isäni tunsi sotilaita jotka rakensivat helikopteria ja suunnitelmana oli pelastaa isäni vankilasta".
"Jokainen oli paikoilla ja valmiina, kunnes heidät pidätettiin ja koko suunnitelma romahti", Marisa kertoo.
Marisa meni naimisiin Brunon kanssa ja tuli raskaaksi odottaen tyttölasta.
"Ymmärsin olevani osa rikosta ja halusin paremman elmään tyttärelleni." Mutta ennen kuin Marisa pystyi tekemään mitä halusi hänen täytyi vielä auttaa Portugalissa isänsä tyttöystävä ja tämän äiti pois maasta Slovakiaan, josta he olivat kotoisin. Poliisi etsi heitä. Marisan oli tarkoitus palata Portugalista takaisin Italiaan mutta serkut kertoivat että oli liian varaallista palata. Niinpä Marisa lensi Englantiin. Marisa ajatteli ottavansa rahaa Geneven pankkitililtä että voisi ostaa talon Englannista. Se ei kuitenkaan mennyt niin, hän jäi kiinni ja joutui yli kahdeksi vuodeksi vankilaan Englannissa rahanpesusta.
"Se oli todellinen shokki. Lapseni Lara asui sen ajan äitini luona."
"Vietin aikaa samoissa tiloissa ja samassa suihkutiloissa kuin Brightonin pommittajanainen. Yksi vanhempi nainen aina vain tuijotti minua kun peseydyin, se oli karmivaa", Marisa kertoo.
Mutta pahin asia siellä oli se ettei hän saanut olla lapsensa kanssa.
"Tyttäreni Lara oli kaksivuotias kun minut vangittiin ja kun pääsin pois tyttäreni oli seitsemän vuotias. Kaipasin hänen lapsuusaikaansa kun en voinut olla paikalla halaamassa häntä."
Bruno oli vähän väliä vankilassa. Maria tapasi uuden brittimafiamiehen, Frankin.
"Hän aloitti kirjoittamisen minulle kun olin vielä vankilassa"
"Kirjoitimme toisillemme neljän vuoden ajan. Bruno oli nuoruuteni rakkaus mutta Frank oli todellinen rakkaus", Marisa kertoo.
Frank kertoi Marisalle että hänen jengipäivänsä olivat jo ohitse mutta kun Marisa oli vihdoin yhdessä hänen kanssaan Marisa sai tietää ettei asia ollutkaan niin.
"Olimme vain muutamia viikkoja yhdessä ja tulin raskaaksi. Sitten Frank ammuttiin jengisodassa kuusi kuukautta sen jälkeen kun vapauduin.", Marisa kertoo.
Kaiken jälkeen Marisa halusi elämänsä takaisin raiteilleen. Hän löysi siivoojan työn ja toivoi parasta lapsilleen. Marisan äiti Patricia taisteli syöpää vastaan ja Marisan isä vapautui vankilasta tehtyään yhteistyötä poliisin kanssa. Marisan äiti kuoli 2012 ja Marisa pääsi näkemään isäänsä joka asui Italiassa uuden identiteetin avulla.
"Hän oli ainoa selvinnyt vanhempani ja halusin vain nähdä hänet. Emme olleet nähneet kahteenkymmeneen vuoteen."
"Isäni näytti paljon vanhemmalta ja vasta nyt hän ymmärsi mitä hän oli tehnyt häntä harmittaa pahat asiat joita hän muille teki ja se miten hän satutti muita ihmisiä," Marisa kertoo.
Matkallaan Marisa tapasi vielä vanhan ja sairaan mummo-Heroiinin, kunnes palasi takaisin Englantiin perheensä luo.
Marisa ei halua jatkaa mafiatoimia. Marisalla ei ole rahaa, hän toimii osa-aikaisena siivoojana ja saa sosiaalitukea. Silti hän on onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Marisan elämästä saatetaan tehdä elokuva.
Kommentit (3)
Sain jonkun hirveän naurukohtauksen tästä aloituksesta. :D:D Käytkö ap ihan täysillä valoilla? Koko saatanan romaanin olet sitten mennyt kiäntämmään. :D:D:D:D
Kiitos! Otin talteen, täytyy perehtyä myöhemmin. Mafia on kiinnostanut "aina".
Oliko sulla joku erityinen syy miksi suomensit tän koko jutun?