Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oi voi tätä vauvakuumetta :)
10.09.2006 |
Olisi niin suloista ajatella, että saisi vielä joskus olla raskaana. Ostaa uudet vaunut, miettiä vauvalle nimeä, kävellä mahan kanssa ja kärvistellä selkäkivuissa. Ja synnyttää...oi joi.
Lapseni ovat 3v ja 5v. Kun esikoinen menee kouluun 2 vuoden kuluttua, olisi ihanaa silloin olla äitiyslomalla. Ei tarvittaisi iltapäivähoitoa kummankaan lapsen ensimmäisiin kouluvuosiin.
Mutta. Näiden vauva-aika oli hyvin raskasta ja miehen kanssa on puhuttu monet kerrat, että " ei enää ikinä!" Mies ei tiedä, että vauvakuume jyllää minussa. En yhtään tiedä, mitä hän ajattelisi tällaisesta. Voi olla, että hän ei enää uskalla/halua kokea vauva-aikaa.
Olisi NIIN surullista, jos ei voisi enää koskaan olla raskaana! Onko teistä joku haaveillut lapsista ja joutunut luopumaan haaveista miehen vuoksi? Miten selvisit?
Kommentit (6)
Ainoa lapsemme on nyt 4.5v ja minä kohta 37v. Tää on tuskaa...
t. vauvakuume iski muhunkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus on ihan vauva ja tunteet pinnassa. Mies on seurustelun alusta asti tiennyt, ettei halua montaa lasta. Minä hölmö ajattelin, etten voi tietää, kuinka monta lasta haluan, kun ei ollut vielä ensimmäistäkään. Ajattelin, että ehkä arki lapsen kanssa on niin rankkaa, etten sittenkään halua kuin yksi tai pari lasta. Nyt meillä on kaksi lasta ja lapsuudesta asti elänyt haave neljästä lapsesta on vielä elossa...
Sattuu, kun katselee vauvaa ja ajattelee, että tämä on viimeinen. Yritän ehkä hysteerisesti saada kaiken irti tästä viimeisestä.
Olin ehkä hölmö, kun en ajatellut asiaa aikanaan tarpeeksi. En kuitenkaan kadu. Jos en olisikaan saanut lapsia jonkun toisen kanssa? Tai jos mieheni olisikin innostunut hankkimaan ison perheen? Missään tapauksessa en halua rikkoa perhettäni tämän takia. Enkä ala tehdä lasta salaa mieheltä. Jokainen lapsi ansaitsee olevansa toivottu.
Saa nähdä, selviänkö vai katkeroidunko.
mulla myös mielessä kokoajan tuo mahdollinen kolmas lapsi.... meillä poika nyt eskarissa ja tyttö täyttää kohta 2v. sain juuri vakituisen uuden työpaikan itselleni eli senkin takia (taloudellisessa mielessä) olisi helpompaa jäädä joskus vielä äitiyslomalle...=)
mulle tuli tämä hiipivä kuume kun kuopus oli jotain vuoden vanha. puhuin siitä miehelle, joka ensin tyrmäsi täysin asian mutta on nyt alkanut pikkuhiljaa lämmetä sille kun selitin etten suinkaan halua heti perään kolmatta vaan vaikka parin vuoden päästä tästä hetkestä... =) vauvakuume on ihana juttu!
3 kirjoitti:
Surutyön voit tehdä nyt tai sitten kolmannen lapsen hankittuasi uuden vauvaukuumeen koitettua. Vauva ei ole ratkaisu siihen, että elämä tuntuu yhtä äkkiä tyhjältä. Teillä on miehen kanssa vielä paljon tekemistä näidenkin kanssa, koulut ja murrosiät ym. ja sitten teillä on aikaa toisillenne ja harrastuksillenne ja itsellenne.terv. vauvakuumeesta toipunut, muttei parantunut.
Nii-in, tiedän. Onhan näissä kahdessakin oma hommansa. En allekirjoita tuota, että elämä tuntuisi tyhjältä. Päinvastoin, on ihanaa, kun lapset ovat isompia ja elämä helpompaa. Siksi tämä vauvakuume tuntuukin oudolta, vauva-ajan vaikeudet ovat vielä tuoreessa muistissa.
Toisaalta, jos ei enää sitä kolmatta haaveilisi, tekisi surutyön nyt, pääsisimme " helpolla" . Enää ei ole yöheräilyjä, lapset ovat omatoimisia, matkustelu ja kaikki on jo helppoa. Ikäeroa kahden ensimmäisen ja kuopuksen välille tulisi useita vuosia, kokisiko kolmas lapsi itsensä yksinäiseksi?
Tämmöistä juupas-eipäs ajattelua tämä on. Puolesta ja vastaan on yhtä paljon perusteluita.
ap
Vauvakuume on ihana juttu, jos se vaan on luvallista :) Minä en oikein uskalla haaveilla kunnolla tai edes sanoa miehelle mitään, pelkään että hän tyrmää ajatuksen täysin. Täytyy antaa ajan kulua, ehkä vuoden päästä uskallan alkaa varovasti tunnustelemaan, miten hän ajattelee. Vielä ei ole tarpeeksi aikaa kulunut raskaista ajoista.
Olisi niiiiin ihanaa, jos olisi yhteinen sopimus, että " 1½ vuoden kuluttua alamme yrittää lasta" . Vaikka meillä on kaksi lasta, kumpikaan ei ollut suunniteltu. Sekin harmittaa, että emme ole saaneet koskaan jättää ehkäisyä pois ja alkaa toivomaan ja odottamaan lasta. Lapset ovat tulleet meille " väkisin" (ensimmäisen kohdalla petti pillerit ja toinen tuli kuparikierukasta huolimatta). He ovat olleet toivottuja lapsia heti testin tekemisen jälkeen, mutta harmittaa, että se haaveilu ja tärppäyksen odottelu ovat jääneet kokematta :(
ap
Alue: Aihe vapaa
Surutyön voit tehdä nyt tai sitten kolmannen lapsen hankittuasi uuden vauvaukuumeen koitettua. Vauva ei ole ratkaisu siihen, että elämä tuntuu yhtä äkkiä tyhjältä. Teillä on miehen kanssa vielä paljon tekemistä näidenkin kanssa, koulut ja murrosiät ym. ja sitten teillä on aikaa toisillenne ja harrastuksillenne ja itsellenne.
terv. vauvakuumeesta toipunut, muttei parantunut.