Mikä voi olla syynä jatkuvaan syömiseen?

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:31"]

[/quote]

 silloin alkaa ns femiraudan tarve.

[/quote]

Tuollaista "femirautaa" ei ole olemassakaan, sori vaan. Luontaistuotekaupan asiantuntematon myyjäkö se siellä kertoilee omia keksintöjään kauppaa vilkastuttaakseen? :D

Ahmiminen on mielenterveyden ongelma, ei mitään muuta. Usein syynä tunnesyöminen, syödään tunteita tukahduttaaksen. Nimim. myös ahmija, onneksi vasta 65-kiloinen

[/quote]

Kuule jos olisit oikeassa niin hulluja olisi todella paljon.

Kerroin vain oman kokemukseni pohjalta, kyllä tämä on totta että menopaussi vaikuttaa raudan imeytymiseen.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 11:03"]

Ahmiminen on mielenterveyden ongelma, ei mitään muuta. Usein syynä tunnesyöminen, syödään tunteita tukahduttaaksen. Nimim. myös ahmija, onneksi vasta 65-kiloinen

[/quote]

Kuule jos olisit oikeassa niin hulluja olisi todella paljon.

[/quote]

Ei se ole hulluutta. Mutta korvien välistä se syöminen on kiinni. Ei se huono ruoka itsekseen kaappiin ilmesty ja sieltä suuhun päädy.

ap: kauppaan kannattaa mennä vain ostoslistan kanssa ja listan ulkopuolelta ei osteta mitään syötävää, saati herkkuja. Olen huomannut itselläni samanlaista ongelmaa, että ilman listaa siinä hihnalla menee kaikenlaista herkkua piipattavaksi.

Älä osta sämpylöitä äläkä mitään hyvää. Osta kuitupitoista leipää (jälkiuunileipiä joissa 15-17g/100g kuitua), pitää paremmin nälän loitolla. Syö kunnollista ruokaa ja tosi iso annos salaattia. Pidä itsesti kiireisenä, niin ettet ehdi syödä koko ajan jotain ylimääräistä. Kunnon sykettä nostava liikunta pitää myös turhan näläntunteen poissa.

Mulla myös tuo mässäily tulee ongelmaksi helposti. Parhaiten toimii kiireisenä pysyiminen, poissa tv:n äärestä ja tietokoneen.

Se on se laihdutuskuuri. Valitettavasti elimistöllä on sellainen taipumus, että kun olet miinuskaloreilla ja laihdut, niin elimistö tulkitsee sen nälänhädäksi, ja pyrkii lisäämään ruokahalua, jotta ihminen ymmärtäisi etsiä ruokaa ja syödä. Että saisi takaisin menettämänsä painon. Evoluution aikana ei ole ollut ennen juuri tilanteita, jossa olisi ognelma liikapaino, vaan liikapaino on ollut hyvä asia, vararavintoa todennäköisesti ennemmnin tai myöhemmin tulevien nälkäkausien varalle... 

Mutta miten sitten tuosta kierteestä ulos? Itsekin olin siinä lähes 10 vuotta. Laihdutin, lihoin, laihdutin, lihoin. Ja tässä kierteessä kehitin lähes ahmimishäiriöisen syömiskäytöksen, eli aina kun en laihduttanut, söin aivan hillittömästi. Ja hillittömän kauden jälkeen oli pakko tietysti ottaa kurinpalautus, eli tiukka kuuri...

Itselläni löysin ratkaisun Patrik Borgin kirjasta, jossa oli erityinen ohjelma niille, jotka on jo laihduttamalla kehittäneet itselleen syömisen säätelyn häiriöitä. Tämä ohjelma on tietyllä tavalla turhauttava, koska siinä pitää opetella ensin syömään sallivasti ja hyväksymään jopa painon nousu, kun vanhan laihduttajan mieli taas huutaa koiko ajan että ei kun lisää liikuntaa, vähemmän ruokaa, ei ainakaan herkkuja, sinähän olet taas lihonut!!! Mutta loppujen lopuksi tiesin että kun 10 vuotta laihduttelua ei ollut tuloksia tuonut, niin ei se toisi nytkään. Kun aloin sallivalle linjalle, söin liikaa ja painoni nousi noin 3 kk. Sitten alkoi vähitellen kohtuuttomat ruokahalut taittua, ja sen jälkeen painoni on laskenut vähitellen. Ilman taistelua ja sallivasti. En kyllä enää tavoittelekaan sellaista laihuutta kuin ennen oli tavoite - aiemmin tavoittelin nuoruuden noijn 50 kg painoa, nyt olen tyytyväinen 65 kiloonkin.

Syö tarpeeksi rasvaa ja jätä sokeripitoiset ruoat syömättä.

mene töihin! saat muuta ajateltavaa ja tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:31"]

Mä laihdutin juuri äsken 8 kiloa ja nyt olen ne jo lihonut takaisin järjettömällä mässäämisellä.

Laihdutin syömällä tervellisesti ja liikkumalla paljon.

Kotona kaikki kunnossa, ei stressiä eikä mitään miksi mulla on ongelma syömisen takia. Mä vain syön, syön ja syön enkä saa sitä loppumaan. Tänäänkin vetänyt jo kaksi sämpylää ja yli puolet creme brulee jäätelöpaketista, vaikka mun piti syödä salaattia ja broileria lounaaksi.

Olen ollut puhumassa tästä lääkärille, ei mitään apua. Olen käynyt ravintoterapeutilla, ei mitään apua. Mulle on tehty ruokasuunnitelma, ei mitään apua.

Mä täytän kohta 40 v. ja tän järjettömän mässäämisen pitäisi jo pikkuhiljaa loppua. 

[/quote]

Jonkun hivenaineen puute, raudan puute, et ihan vielä ole vaihdevuosi-iässä, silloin alkaa ns femiraudan tarve.

Kasvikset ja marjat, kurkku, mustikka, puolukka ym. kova sana.  Myös antioksidantit luontaistuotteiden muodossa.

TYLSYYS. Mulla ainakin ajaa syömään. Kas kummaa, kun elämässä on tarpeeksi kiirettä ja menoa (ei liikaa siis) niin en muista mässätä.

Toinen syy on nälkävelka, olet ehkä laihduttanut liian alhaisilla kaloreilla ja liian äkkiä?

Ala kiinnittää huomio eniten ruoan laatuun: Runsas aamupala, sopivat ruokavälit, täysjyvää, proteiinia, kasviksia vähintään 600g, hedelmiä ja marjoja. Sitten niiden päälle jos tekee mieli herkkuja niin syö pois vain. Uskon että sillä tavalla saat pysyvämpää aikaan kuin kieltäymyksellä. Olen itse laihtunut niin nyt yli 15kg ja bmi 22 tällä hetkellä. Lue myös Patrick Borgia.

8 jatkaa, että jätä höttöruoka kauppaan, lisää liikuntaa mukavalla tavalla, juo runsaasti. Itse käytän myös kelloa apuna, että jos tekee mieli hirveästi jotain huttua, laitan kellon soittamaan 20min päähän (ja saatan syödä jotain ei-huttua siinä, vaikka hedelmän). Jos kellon soidessa vielä tekee mieli, syön hyvillä mielin. Yleensä on mennyt ohi. Sallin myös iltapäivällä välillä kahvikeksin ja viikonloppuisin on perheellä herkkupäivä. Tsemppiä!

Ei se auta etten mä osta mitään hyvää. Mä syön ensin kaapit tyhjäksi ja sen jälkeen lähden kauppaan.

Mä saan esim. ruisleivistä kamalan vatsakivun enkä saa alas mitään missä on jotain jyviä tjms. Mä olen ollut pienenä todella nirso ruuan kansa enkä voinut syödä esim. jugurttia missä oli "paakkuja tai roskia". Nyt aikuisiällä olen opetellut sietämään erilaisia ruokia tosi paljon ja jopa tykkäämään niistä.

Mulla on kuntosalikortti ja käyn siellä ryhmätunneilla, esim. spinningissä. Kaikista pahimpia ovat päivät, kun en pääse liikkumaan kunnolla, silloin on juuri näitä, että ennen kymmentä aamua mä olen vetänyt jo yli päivän kaloritarpeen.

Onkohan tuota Patrik Borgin kirjaa kirjastossa?

Mä olen laihdutellut myös jo aika kauan. Lasten synnytysten jälkeen painoin parhaimmillaan 48 kiloa ja näytin silloin oikeasti parhaimmalta ikinä. Lihaksiakin kun löytyi ja kun mulla kaikki rasva kerääntyy aina ekana naamaan ja keskivartaloon, niin mitä vähemmän painoa, niin sitä paremmalta näytän. Nyt kuitenkin olisin tyytyväinen siihen 58 kiloonkin, jos vain saisin painon pysymään siinä.

Kun mä syön terveellisesti, niin syön paljon salaatteja, kalaa, kanaa jne. Sitten mulla vain naksahtaa päässä ja alan syömään ranskalaisia, juustonaksuja, jäätelöä, kaikkea aivan järjetöntä mässyä. En pysty estämään itseäni. Kaikista pahinta tässä on se, että mä voin oikeasti huonosti, kun mässään. Vatsa on kipeä koko ajan, migreeni vaivaa lähes joka toinen päivä, hengästyn ja huohotan, hikoilen, en saa nukuttua enkä silti pysty pysymään kunnon ruuan parissa. Tähän päteen hyvin sanonta, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

ap

Hmm no jos ruisleipä on huono, niin entäs sit puurot? Jos ei ne, niin entäs sit rahka? Jogurtti? Maitoproteiini (ja proteiini muutenkin) lisää runsaasti kylläisyyden tunnetta. Syötkö paljon kasviksia? Koita lisätä ruoan massaa kasviksilla, tee aina kylkeen runsas salaatti tai keitä tai höyrytä kasviksia. Mä luulen että sä et syö tarpeeksi ja se tekee niitä pakkotunteita ja vie sut kauppaan. Varsinkin liian laiha aamupala on monen ongelman takana.

PAtrick Borgia löytyy netistäkin, pöperöproffan jos googletat.

8

Ajattele hommaa niin päin, että sun kroppa ei vielä ollut "hyväksynyt" laihtumista. Siksi se pyrkii palauttamaan menetetyt kilot hurjalla nälkäviesteillä. Laihdutuskuurin ei tulisi loppua siihen, kun tavoitepaino on saavutettu, vaan mieltää ja sisäistää ajatus, että kontrollia on pidettävä yllä kauan tavoitepainon saavuttamisen jälkeenkin - siiheksi, kunnes keho parkkeeraa uuden sisäänrakennetun normipainon pysyvästi alempiin lukemiin. Silloin nälkä hellittää, tulee "normaali" olo vihdoin siinä alhaisessa painossa. Kauanko tämä vie... hmm. Lienee yksilöllistä, mutta yleensä monta kuukautta, usein ainakin vuoden. Mulla kesti puolitoista.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:31"]

[/quote]

 silloin alkaa ns femiraudan tarve.

[/quote]

Tuollaista "femirautaa" ei ole olemassakaan, sori vaan. Luontaistuotekaupan asiantuntematon myyjäkö se siellä kertoilee omia keksintöjään kauppaa vilkastuttaakseen? :D

Ahmiminen on mielenterveyden ongelma, ei mitään muuta. Usein syynä tunnesyöminen, syödään tunteita tukahduttaaksen. Nimim. myös ahmija, onneksi vasta 65-kiloinen

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:57"]

Ei se auta etten mä osta mitään hyvää. Mä syön ensin kaapit tyhjäksi ja sen jälkeen lähden kauppaan.

Mä saan esim. ruisleivistä kamalan vatsakivun enkä saa alas mitään missä on jotain jyviä tjms. Mä olen ollut pienenä todella nirso ruuan kansa enkä voinut syödä esim. jugurttia missä oli "paakkuja tai roskia". Nyt aikuisiällä olen opetellut sietämään erilaisia ruokia tosi paljon ja jopa tykkäämään niistä.

Mulla on kuntosalikortti ja käyn siellä ryhmätunneilla, esim. spinningissä. Kaikista pahimpia ovat päivät, kun en pääse liikkumaan kunnolla, silloin on juuri näitä, että ennen kymmentä aamua mä olen vetänyt jo yli päivän kaloritarpeen.

Onkohan tuota Patrik Borgin kirjaa kirjastossa?

Mä olen laihdutellut myös jo aika kauan. Lasten synnytysten jälkeen painoin parhaimmillaan 48 kiloa ja näytin silloin oikeasti parhaimmalta ikinä. Lihaksiakin kun löytyi ja kun mulla kaikki rasva kerääntyy aina ekana naamaan ja keskivartaloon, niin mitä vähemmän painoa, niin sitä paremmalta näytän. Nyt kuitenkin olisin tyytyväinen siihen 58 kiloonkin, jos vain saisin painon pysymään siinä.

Kun mä syön terveellisesti, niin syön paljon salaatteja, kalaa, kanaa jne. Sitten mulla vain naksahtaa päässä ja alan syömään ranskalaisia, juustonaksuja, jäätelöä, kaikkea aivan järjetöntä mässyä. En pysty estämään itseäni. Kaikista pahinta tässä on se, että mä voin oikeasti huonosti, kun mässään. Vatsa on kipeä koko ajan, migreeni vaivaa lähes joka toinen päivä, hengästyn ja huohotan, hikoilen, en saa nukuttua enkä silti pysty pysymään kunnon ruuan parissa. Tähän päteen hyvin sanonta, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

ap

[/quote]

Sokeripitoinen ruoka koukuttaa ja syömisen lopettaminen on vaikeaa. Kun tajuaisit, että syy ei ole sinussa, vaan ruossa mitä syöt.

Jos haluat irti koukusta, on sun tehtävä korjaus ruokiin. Ja ihan itse. Täältä voit saada tukea, mutta työ on tehtävä itse.

Tuo aamupala on aika hyvä pointti. Sen kun ymmärtäisi syödä terveellisesti ja tarpeeksi isoksi, niin ei ainakaan nälkä tulisi ihan heti.

Kiitos vastauksista! Aloin jo googlaamaan tuota kirjaa ja sain muutenkin hyviä vinkkejä teiltä. Luin myös omat vastaukseni ja kuulostaa ihme selittelyltä. 

Nyt kun on jo melkein kesäkin, niin ehkä mä saan täytettyä päiväni kaikenlaisella tekemisellä, syön pakkasesta anopin marjat enkä anna itseni lusmuilla, vaan varaan kuntosalilta mahdollisimman usein aikoja.

Mietin myös käyttötilin tyhjentämistä mahdollisimman minimiin, sittenhän en voi ostaa mässyä, kun lapset tarvitsevat ruokaa. ;-)

ap

Tee ihan mitä sun tarvitsee tehdä. :D Mä hain ympärille paljon laihdutus/painonhallinta/liikuntamateriaalia. Lisäksi olen palkinnut itseäni, alkuun mietin matkapalkintoa tiputettuani 10kg, mutta sen olen unohtanut. Sitten oli myös pieniä palkintoja, että joka kilosta kynsilakan. :D Nyt en enää kaipaa palkintoja, kun tämä ei enää tunnu laihduttamiselta vaan ihan elämältä vain. Liikuntaa harrastan mielikseni ja syön hyvää ja monipuolista ruokaa. Myös herkkuja. Käyn kuitenkin joka aamu vaa'alla, jotta huomaisin ajoissa puuttua mahdollisiin nousuihin.

Itse ajattelen tärkeimpinä ohjenuorina nämä: Paljon kasviksia, pääsääntöisesti täysjyvää ja ruista, melko paljon proteiinia, vähintään kaksi annosta hedelmiä ja marjoja, maltilla herkkuja. Siihen päälle rakastamaani liikuntaa eli juoksua sopivan verran (tällä hetkellä käyn 3-4krt viikossa).

8

"Onkohan tuota Patrik Borgin kirjaa kirjastossa?"

Kyllä ainakin Helsingissä löytyy. Kirja jossa on tuo ohjelma on "Syö hyvin ja laihdu". Siiän on erikseen ohjelmat niille joilla ei ole ongelmia syömisne hallinnassa ja niille, joilla syömiskäyttäytyminen on sekaisin. 

Toinen hyvä saman kirjoittajan kirja, jossa on enemmän teoriaa, on "Rentoa painonhallintaa". 

Tuo kirja maksaa näköjään 18 euroa. Taidan tilata sen, kun kehuitte sitä niin paljon. =)

ap

Minulla oli nuorempana paha ahmimistaipumus, yhdistettynä jatkuviin laihdutuskuureihin. Vieläkin lihon helposti (ja laihdutan tiukasti), mutta pahin ahmiminen näyttäisi iän mittaa helpottaneen...

Oletko ikinä käynyt mielenterveyspuolella? Ahmimista on mahdollista hoitaa tietyillä masennuslääkkeillä (jotkut niistä vähentävät ruokahalua). Itse tosin pelkään nykyään masennuslääkkeitä, koska sain niistä pitkittyneitä sivuvaikutuksia (=ainakin vuosi pari lääkkeen lopettamisen jälkeen). Osa lääkkeistä saattaa myös pahentaakin ahmimista, tämä on sekä lääkekohtaista että yksilöllistä. Kaiken kaikkiaan lääkkeen käyttöä pitäisi harkita tarkkaan (masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia vähätellään usein lääkärienkin taholta), mutta on toisaalta harmi, jos lääkäri ei sellaista mahdollisuutta edes ehdota tai arvioi.

Niin ja lääkkeitä siis määräävät mielenterveyspuolella vain psykiatrit, eivät esim. psykologit. Parasta olisi, jos löytäisit jonkun nimenomaan syömishäiriöihin erikoistuneen. (Yleislääkäritkin kuulemma saavat psyykenlääkkeitä määrätä, mutta se kuulostaa todella riskialttiilta vaihtoehdolta - ne eivät todellakaan ole mitään karkkeja.)

Itse luin kauan sitten, että esim. bulimiaa voitaisiin hoitaa samantyyppisellä ruokavaliolla kuin diabeetikolla. Eli verensokeri pyritään pitämään mahdollisimman tasaisena; käytännössä tämä tarkoittaa pieniä välipaloja/aterioita muistaakseni kolmen tunnin välein? Jotta verensokerin lasku ei laukaise ahmimista. Varmaan tosin ruuan laadullakin on vaikutusta, ihan samoin kuin diabeetikolla, eli ei sokeria, ei tuoremehuja jne. Auttaisiko tämä sinua?