Lue keskustelun säännöt.
AHDISTAA niin että tuntuu että pääni hajoaa. Olenko tulossa hulluksi?
18.09.2006 |
Kotona olen hoitanut lapsia melkein 4 vuotta. Kaikki lapset ovat pieniä, ja tähän asti on mennyt melko kivasti. Nyt, kolmannen lapsen syntymän jälkeen 3.5kk sitten elämä on ollut yhtä tervanjuontia.
Olen väsynyt, itkuinen, lyhytpinnainen (vanhempien lasten kanssa). Tuntuu että mun elämällä ei ole mitään merkitystä ja että lastenkin olisi parempi olla hoidossa kuin jaksamattoman äitinsä kanssa.
Mikä minua vaivaa? Olenko tosiaan tulossa hulluksi vai mökkihöperyyttäkö tämä on? Tekisi mieli palata töihin heti ä-loman päättymisen jälkeen, mutta joka taholta tulee syyllistämistä siitä että nuorimmainen on alle 1-vee ja liian pieni vietäväksi hoitoon. Mutta kun jo kotiin tuleminen vaikkapa kaupasta ahdistaa. Nämä liian pienet ympyrät, ja oman elämän totaalinen puuttuminen.
Lapset ovat rakkaita, mutta sanokaa nyt mitä mä teen??
Kommentit (7)
n. kuukausi sitten kävin lääkärissä ja sain miedot mielialalääkkeet. Auttavat saaman " syvemmän" unen ja jo se auttoi minulla. Vaikken uskonut että minulla univelkaa edes olisi. Nyt tuntuu päiväpäivältä paremmalta. Nuo lääkket on muuten sellaiset joihin ei jää riippuvaiseksi. olo on nyt paljon tasaisempi ja ne tolkuttomat raivarit ovat loppuneet.. mulla on puolivuotias ja vajaa 2 vuotias lapsi..
suosittelen lääkärissäkäyntiä, vaikkei se helppoa ole. Minäkin itkin koko lääkärikäynnim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän laittoi 3 vanhinta muutamana päivänä viikossa kerhoon (n.3 tuntia/kerta) ja otti vauvan mukaan mihin vaan saattoi. Ja toisaalta vauva myös nukkui aika hyvin, joten kotonakin jäi sitten vapaa-aikaa.
Nyt hänellä on esikoinen jo koulussa ja kaksoset eskarissa. " Vauva" on 2-vuotias ja aloitti juuri vastaavanlaisen kerhon, ja ystäväni osapäiväisesti työt.
Omien sanojensa mukaan hän ei olisi jaksanut olla 24/7 kotona lasten kanssa, etenkin kun mies oli tuolloin reissuhommissa.
Olisiko sinulla mahdollisuutta viedä isompia lapsia kerhoon ja päästä itse tuulettumaan ettei sinun tarvitsisi koko ajan olla se vastuuhenkilö kaikessa? Tai löytäisitkö jonkun mukavan lapsenvahdin? Meillä päin on ollut joitakin 16+ tyttöjä, lukiolaisia jne. niissä hommissa. Luotettavaa ja reilua porukkaa ja palkka on kohtuullinen.
Rakastat varmasti lapsiasi, mutta rakasta myös itseäsi sen verran että muistat ansainneesi silloin tällöin omaakin aikaa. Ja jos se töihin meno tuntuu oikealta niin sitten töihin. Ja sillä selvä! Tsemppiä!
Ja auttaa kun on niin villi tapaus. Silti, ehkä pitäs mennä töihin.
t. ap.
Saatat olla masentunut. Käy lääkärissä, hän osaa arvioida, oletko sairas vai vain muuten väsynyt. Masennus on sairaus, joka voidaan hoitaa ihan niin kuin poikki mennyt jalka tai korvatulehdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enään tehdä sitä.
Ihan ensimmäiseksi sinun on saatava nukkua niin kauan kuin haluat. Tiedän että tämä on helppo sanoa mutta näin vain on. Yritä toteuttaa se jollakin tavalla, vaadi mieheltäsi apua, hän on yhtä paljon vastuussa perheestään ja sinun hyvinvoinnistasi kuin sinäkin. Voi olla että nukut vuorokauden putkeen, voi olla ettet saa nukuttua ollenkaan. Ellet saa nukuttua ollenkaan tai olosi ei ole parempi kun heräät, mene lääkäriin. Lääkäri ei ole mikään autuaaksitekevä voima eivätkä lääkkeet pelkästään tuo apua, voi olla etteivät lääkkeet edes auta tai niitä ei määrätä mutta lääkäri pystyy kartoittamaan tilannettasi. Voit myös soittaa neuvolaan jos neuvolanne terveydenhoitaja on sellainen että pystyisit puhumaan hänen kanssaan. Häneltä voit varata extrapitkän ajan jolloin puhumiseen on todella aikaa. Molemmat voivat kertoa sinulle mitä mahdollisuuksia sinulla on.
Sinulla on mahdollisuus saada kunnalta/kaupungilta kodinhoitaja kerran/kaksi viikossa, joillakin paikkakunnilla tämä on vaikeaa mutta lääkärinlausunnolla tämän on pakko järjestyä. Yksi vaihtoehto on viedä lapset puoli/kokopäivähoitoon, hoitopaikat on järjestyttävä lääkärinlausunnolla pikaisesti eli kolmea kuukautta näitä ei tarvitse odottaa. Yksivuotias ei ole liian pieni aloittamaan päiväkodissa mutta jokainen lapsi on liian pieni olemaan kotihoidossa mikäli äiti on todella uupunut. En tarkoita että olisit huono äiti tai ettet hoitaisi lapsiasi hyvin mutta valitettavasti uupumuksella/masennuksella on tapana pahentua ilman mitään muutoksia. Mitä pidemmälle tilanne etenee sitä vaikeampaa siitä nouseminen on.
Muista että parasta mitä voit tehdä lastesi hyväksi on pitää itsestäsi hyvää huolta jotta jaksat hoitaa lapsiasi ja vastata heidän tarpeisiinsa niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Jos sinä romahdat romahtavat hekin. Hulluksi sinä tuskin olet tulossa, en itseasiassa ymmärrä mitä koko sanalla tarkoitetaan. Tosin masennus saattaa syvetä jopa niin pahaksi että sitä seuraa psykoosi jota ilmeisesti tarkoitetaan tuolla " hulluksitulemisella"
Mutta sinuun... Koita vaikka käydä jossain perhekerhossa yms. jossa lapset saa touhuta ja sinä ehkä hetken levähtää. Pyydä miestäsi hoitamaan lapsia muutaman kerran viikossa että pääset vaikka lenkille tms. Varmasti on rankkaa ja hulinaa kokoajan sinulla, mutta koita pärjätä! Tsemppiä, kyllä ne muksut kasvaa ja helpottaa sitten.