Jaa viisautesi, sinä, jonka lapset jo isompia!

Oho, aloituksestani puuttui osa, no ymmärsitte varmaan idean. Mitä ajattelet siis näistä vuosista, jolloin lapset ovat pieniä, näin jälkeenpäin?

ap

Kun lapset ovat pieniä, on aivan ihanaa, että ympärillä on elämää! On läheisyyttä, rakkautta, pieniä käsiä jotka kietoutuvat kaulaan halaamaan ja silmiä jotka katsovat rakastaen ja ihaillen ja luottaen :) Kikatusta, naurua, vitsailua. Toki myös kiukuttelua, uhmaa ja itkua...

Itse en ole ihan ikäloppu vielä, mutta sain ensimmäiset lapseni nuorena, jolloin odotin välillä suorastaan malttamattomana, että pääsen elämään taas "omaa elämääni". No nyt pääsen, mutta mitäpä tämä oma elämä nyt sitten on, ei niin hohdokasta kuin pikkulapsiaikana kuvitteli.. Joskus pienten lasten kanssa ajattelin esim. että voi kunpa saisi joskus katsoa jonkun televisio-ohjelman keskeytyksettä loppuun.. nyt saan, mutta ei sitä telkkua enää huvitakaan katsella. Ei tule mitään hyvää katsottavaa.. :D

Samoin kuvittelin että olisipa ihanaa matkustella ja harrastaa kaikkea kivaa, kun lapsilta pääsisi, mutta nyt kun pääsisin niin huomaan että ei minua enää huvitakaan matkustelu ja olen täysin tyytyväinen niihin harrastuksiini, joita pystyin harrastamaan jo pienten lasteni kanssa (lenkkeilen ja teen käsitöitä toisinaan, sekä luen). Viihdyn siis kotona, enkä olekaan mikään maailmanmatkaaja, kuten joskus nuorempana kuvittelin.

Nyt onkin toiveissa tehdä vielä yksi lapsi, kun iän puolesta vielä mahdollista. Nyt uskon, että nautin äitiydestä vielä enemmän kuin aiemmin, enkä odottele pikkulapsiajankaan nopeaa kulumista... :)

Ja muutama vinkki; ruuhkavuosia voi helpottaa esim. tinkimällä kaikesta ei-välttämättömyyksistä (niitä kyllä jokaiselta löytyy, uskoisin) jotta on mahdollisuus esim. tehdä lyhyempää työpäivää tms. Toisena vinkkinä suosittelen, että kodista hävitetään kaikki turha, ylimääräinen tavara, tällöin koti pysyy paljon vähemmällä vaivalla siistinä eikä sekasotku ympärillä stressaa. Lapsetkaan eivät tarvitse niin hirveästi leluja, kannattaa enemmänkin panostaa ulkoiluun, ulkoretkiin, uimahallireissuihin, kirjastokäynteihin, kyläilyihin, kerhoiluun jne. Muovikrääsä maksaa hirveästi, vie tilaa, eivätkä ainakaan meillä jaksaneet lapsia innostaa leikkimään, jolloin lelut suurimman osan ajasta vain veivät tyhjänpanttina aivan liikaa tilaa lastenhuoneista/kodin tiloista...

Ihmiset ottavat kalliita luottoja asuntoa, autoa ym aineellista varten, mutta lasten kanssa vietettyyn aikaan ei aina olla valmiita satsaamaan. Tavaraa ja omaisuutta voi hankkia lasten kasvettua, aikaa on ja tyhjyyden tunnetta lasten lähdettyä voi sitten korvata tuolla materialla, mutta sitä aikaa ei koskaan takaisin saa kun lapset oli pieniä. 

Tärkeintä on että luotat itseesi vanhempana, etkä kaikkia niitä mummoja ja mammoja, jotka kuvittelee aina tietävänsä paremmin.

Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Siisti koti ehtii olla myöhemminkin. Käytä aika ennemmin lapsen kanssa lukemiseen, ulkoiluun ja tekemiseen kuin yltiömäisen siistin kuvastokodiun tavoitteluun.

Ja pyydä apua, silloin, kun siltä tuntuu. Ei siitä kruunua saa, vaikka kuinka yrittää itse suoriutua kaikesta-

Olihan se ihanaa kun muksut oli alle kouluikäisiä ja ne kotiäitivuodet, menivät päiväkotiin 3,5v ja 5v iässä. 

Mutta en minä sitä päiväkotirumbaa kyllä kaipaa enkä toisaalta sitäkään miten "tarvitsevia" olivat vielä silloin.

Toisaalta nyt on helpompaa ja toisaalta taas ei, vanhempi eli syksyllä 13v täyttävä on aikamoisessa murkkuiässä, kuulen päivittäin kuinka olen mummomamma (38v), seniili jos en jotain muistantai dementikko, ärsyttävä, rageeva jne.

Mutta jos ei tämä pahemmaksi muutu ja poika hoitaa koulunsa yhtä hyvin jatkossakin niin enköhän selviä ja en minä uutta kierrosa enää aloittaisi vaikka olenkin aivan vauvahullu, kun ei ne kauaa vauvana pysy ja sitten alkaisi taas se taapero/päiväkoti/koulunaloitus ym rumba. Ja sitä ennen raskausaika stresseineen ja mietintöineen, yövalvomiset ja jopa kätkytkuoleman pelkääminen jne. Siis kaikki mahd huoli ja mietintö mitä vaan vauvan ja pikkulapsen vanhemmallakin on.

Aika aikaansa kutakin.