Lue keskustelun säännöt.
kotiäitiys on nii paskaa
15.12.2013 |
että aattelin ens vkol lähtä töitä kyselee, jos vaan jaksan, en kyl tiiä millä voimilla.. 2,5v ja 7kk hoitoon siis.... ei ookkaa mun juttu olla kotona. ei oo hermoja, lapset kärsii.. harmittaa jo et jään paitsi näitten kasvujutuista ja varsinki ku tää vauva on niiiin rakas<3 niin vankila tää koti ja 100000000hommaa ja mitään ei jaksa tehä... ja ei oo mitää rytmiä yms, ahistaa ajatuski.. vihaan ruuanlaittoa.. vihaan välillä koko elämää..
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotan niiiiiiiin kotiäitiyttä! Mulla on nonstoppina takana 6v opiskelua ja töitä ilman MITÄÄN lomia! Näillänäkymin saan aloittaa äitiysloman heinäkuussa ja todellakin ODOTAN!!!!!
Odotat hetken hengität syvään :). Teet rytmin joka sopii teille ja noudatat sitä. Usko pois nuo ajatukset hälvenee kunhan lapset kasvaa.
Olin ite samassa tilassa kun nuorin oli vauva- alle 1 vuotias. Nyt helpottaa ihmeesti kun kotona on 3, 5 ja 1v 8kk pojat :) tuo vauva- aika oli melkosen rankkaa henkisesti ja se riittämättömyyden tunne loputon.
No luo teille rytmi ja liiku ihmisten ilmoilla!
Jos ei ole rytmiä nyt, niin tee sellainen. Kokeile ensin mitä se tuo sinulle arkeesi. Sitten jos et saa sillä mitään muutosta aikaan, yritä löytää töitä. Tosin sekään ei ole aina herkkua käydä töissä, viedä lapset hoitoon, tehdä illalla ne 100000000 muutakin kotihommaa. Ei niitä kukaan silloin tee jos sinä ja miehesi olette töissä.
Ymmärrän kyllä sen, että töissä saa aikuisten seuraa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heinähattu ja vilttitossu elokuvaa lainaten
"jos sinä et viihdy kotona MENE HYVÄ IHMINEN TÖIHIN <3" ei siinä ole mitään väärää.
Ei se työssäkäyminenkään mitään ruusuillatanssimista oo. Varsinkaan jos vauva ei vielä nuku täysiä öitä.
Siivousta on ehkä vähän vähempi ja ruoanlaittoa. Pyykkiä samanverran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se äitiys aika paskaa muutenkin.
Mulle kotiäitiydessä raskainta on yksinäisyys, juttuseuran puute, arjen tasapaksuus ja itsensä merkityksettömäksi tunteminen.
Toki ruokaa pitää tehdä ja pyykit pestä, vaikka kävisikin töissä, mutta antaa se työ päiviin vaihtelua. Helppoa ei ole toki sekään, mutta sopii itselleni paremmin.
T. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annas kun arvaan: inhoat myös sitä, että sinua neuvotaan, ja että sinun pitäisi itse muuttaa toimintatapaasi, että saisit arjen suvummaksi. Tiedän niin tuon tyypin; valittavat arjen raskautta, mutta kun annat oikeasti järkeviä ja toimivia vinkkejä, eivät halua ottaa niitä vastaan. Esim. juuri tämä rytmi. Se oikeasti helpottaa arkea niin lapsille kuin vanhemmille, ja sitä kautta aikuinen saa esim. lepohetkiä esim. päiväuniaikaan, ja jos on vanhempia lapsia, niin niille pitää siksi aikaa saada vaikka kirja tai piirustushetki, tai dvd pyörimään siksi aikaa omaan huoneeseensa, jotta äiti pääsee lepäämään. Ilman selkeää päivärytmiä lapset elävät kuin pellossa, ja kaikki on aina yhtä kaaosta. Mutta yleensä sitten tähän saa vain vastauksesi sen, että se mikä toimii teillä, ei toimi meillä ja meillä on niin mahdottomat lapset ja bla blaa tilanne, että meillä se rytmin muodstaminen on vain mahdotonta...
12, ei mulla auttanut mitkään rytmit - aina meillä on rytmi ollut, mutta silti en viihdy kotiäitinä, kaikki ei vaan viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti niitä raukka parkoja jotka ovat eka lastentarhassa töissä, sitten äitiys "lomalla" ja sitten lastentarhassa ja töiden jälkeen äitinä illan. Ei käy kateeksi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti niitä raukka parkoja jotka ovat eka lastentarhassa töissä, sitten äitiys "lomalla" ja sitten lastentarhassa ja töiden jälkeen äitinä illan. Ei käy kateeksi!!!
Miksi kopioit tätä kommenttia joka puolelle? Itsepähän ovat ammattinsa valinneet.
Haet ehdottomasti töitä! Jos saat töitä, hoitopaikka järjestyy kyllä. Tsemppiä työnhakuun! Varmasti menee muutama kuukausi, ennen kuin työ- ja hoitopaikat järjestyvät ja silloin vauvakin on jo lähempänä vuotta.
Nyt siis haet töitä, mutta aktivoidu myös niiden lasten kanssa. Käy puistossa, avoimessa päiväkodissa, kerhoissa, missä vain, niin saat arkeen jotain tolkkua.
Itse en kestä sellaista tasaisena vellovaa arkipuuroa, jossa mennään vaan ruokien ja päikkäreiden ehdoilla, mutta kun olen joka toisen päivän jossain reissussa lasten kanssa (puisto, kerho, kirjasto, kauppa), jaksan paljon paremmin.