Lue keskustelun säännöt.
ongelmia lapsuudenperheen kuvioissa, apuja?
30.01.2014 |
Mulla on nyt ollu pitemmän aikaa ongelmia mun vejen kanssa. Miten sen nyt sanois, se on vaan välillä varsinainen kusipää. Kusipää meitä lapsuudenperheen jäseniä kohtaan lähinnä, muita ihmisiä hän taas lähinnä mielistelee ja vetää muiden seurassa jonkinlaista roolia.
Pienestä pitäen olen joutunut kuulemaan veljeni taholta kaikenlaista haukkumista. En oo koskaan ollut oikein hänen mieleensä. Millon olen ollut läski ja millon ruma. Nyt aikuisiällä oonkin sitten kohdannut vähän erilaista haukkumista. Nykyään olen mielisairas tai yliherkkä märehtijä. No mielisairaaksi itseni välillä tunnenkin veljeni seurassa. Se latistaa jatkuvasti, sanoimpa mitä tahansa, aina sanon väärin. Ikinä en osaa sanoo mitään oikein. Onhan hän tohtori ja tietää kaikesta kaiken. Hänellä on myös outo tapa yrittää koko ajan opettaa ja kasvattaa minua. En uskalla olla hänen seurassa enää oma itseni...
Meidän äitiä kohtaan hän on myös tosi julma. Ilkeilee jatkuvasti ja pilkkaa ja saa muutkin ihmiset naureskelemaan hänelle. Veli kohtelee esim vaimonsa perhettä ihan toisella tavalla. Heitä kohtaan on tosi tosi ystävällinen ja fiksu ja ottaa kaiken huomioon. Mutta meitäomia lapsuudenperheenjäseniä (etenkin meidän äitiä) kohtaa on tosi inhottava välillä.
Tiedän, että veljellä on ollut vaikea parisuhde vaimonsa kanssa. Vaimo on pettänyt ainakin. Se ei kuitenkaan anna oikeutta purkaa pahaa oloaan meihin viattomiin ja toisaalta, onhan tuo veli käyttäytynyt mauttomasti lapsesta asti...
En vaan ymmärrä mikä into veljellä on olla niin vittumainen meitä kohtaan. Vieraittn ihmisten seurassa on kuin enkeli ja mukamas niin hyvä ja kohtelias. Välillä raivostuttaa vaan, kun tietää millanen se pohjimmiltaan on.
Itse olen ottanut nyt tietoisesti etäisyyttä, enkä enää aio tollasta käytöstä sietää! Meidän äiti taas on niin kiltti ja kattelee vierestä vaan ja sitten minä joudun kuuntelemaan, kun äitiä on kaltoin kohdeltu. Kuuntelenkin ihan mielelläni, mutta sit mua itteenikin alkaa ärsyttämään...
Mitä tässä nyt sitten tekis? Minulla sekä veljelläni on lapsia ja toivoisin kuitenkin että serkukset saisivat sentään olla tekemisissä. Mutta tällä hetkellä en voi ajatella olla tekemisissä veljeni kanssa kun se on vaan niin ilkeä.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika samalta kuin oman äitini, enoni ja mummini tilanne. Eno ei ole tekemisissä äitiinsä eikä siskoonsa (äitiini). Äidilläni ja enolla on ollut samanlaista koko lapsuus, joten kuten kuitenkin pysyivät väleissä mutta jatkuvat riidat ja enoni reipas alkoholin käyttö johtivat siihen ettei nyt vuosiin olla oltu missään tekemisissä. Viimeinen niitti taisi olla kun hän ei kutsusta huolimatta ilmaantunut rippijuhliini (on paitsi eno, myös kummi) eikä edes vaivautunut ilmoittamaan. Edellisenä kesänä me oltiin hänen tyttärensä juhlissa. Mummin kanssa heillä meni ymmärtääkseni välit poikki raha-asioiden vuoksi. Lainasi, lainasi ja lainasi mummilta jatkuvasti rahaa eikä koskaan maksanut takaisin. Jossain vaiheessa mummi sanoi että nyt riitti, meille saa tulla syömään jos on niin huono tilanne mutta enää en lainaa. Siihen loppui heidän suhde. Toisaalta hyvä kaikille näin. Tottakai se harmittaa ettei ole oman poikansa tai veljensä kanssa tekemisissä mutta eipähän ole pahaa mieltä (ja itse on molemmat välirikot tehnyt). Mutta onhan se kääntöpuoli että ei me, minä ja veljeni, olla tekemisissä serkkujemme kanssa... Siis vaikka nyt tosiaan rippijuhlissa käytiin ja silleen oltiin väleissä, mutta lapsesta asti äärimmäisen harvoin on tavattu ja etäiset suhteen juontavat juurensa jo sieltä :( Toivottavasti saisitte veljesi kanssa puhuttua asiat selviksi ja hänkin ymmärtäisi asian vakavuuden
me ollaan kyllä velej kansss puhuttu monesti, mutta ikinä hän ei myönnä mitään vaan alkaa ennemminkin taas nimittelemään ja vähähttelemään minua ja että minä olen herkkä kun en kestä hänen käytöstä. Mutta ei tämä omasta herkkyydestä voi johtua kun muutkin lähipiirissä ovat huomanneet saman.
Ap
Onko veljelläsi persoonallisuushäiriö?
Mikä persoonallisuushäiriö siis? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä tosiaan, siis veljeesi. Serkukset voivat silti tavata toisiaan. Kutsu serkkuja teille kylään, yökylään jne. Omia lapsiani en kyllä antaisi tuollaisen veljen hoiviin. Eli vastavuoroisuutta ei kannata odottaa tässä.
mua jäi nyt kiinnostamaaan, että mikä persoonallisuushäiriö veljelläni voisi olla...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kirjoituksestasi paistoi läpi, että veljesi ei ole saanut kunnon kasvatusta, hänelle ei ole tehty selväksi, mikä sopii ja mikä ei. Hänen rumaan käytökseensä olisi pitänyt puuttua heti lapsena. Ja koska siihen ei puututtu, hän tulkitsi toisten haukkumisen ja ilkeilyn oikeaksi ja hyväksytyksi tavaksi, ja on jatkanut samalla tavalla aikuisenakin. Ei ole oppinut kunnioittamaan perheenjäseniään. Onko hemmoteltu ainut poika? Entäs isä?
Vaimon perhe on selvästi ollut ryhdikkäämpi ja asettanut hänellekin alusta asti selvät rajat ja vaatinut kunnioitusta ja hyvää käytöstä. Siitä hatunnosto! Vanha koirakin näyttää oppivan istumaan.
Itselläni on monta serkkua, kenenkään kanssa en juuri ole läheinen. Äitini kovasti olisi halunnut että leikkisin serkkujeni kanssa, mutta olivat niin agressiivisia ja väkivaltaisia etten tykännyt yhtään. Mm. uimareissulla serkku painoi päätäni veden alle, ja meinasin siihen sitten tukehtua. Se oli katsos "hauska leikki". Jouduin itse ottamaan vastuun tilanteesta, ja katkaisemaan välit serkkujen perheeseen, kun naivi ja avuton äitini ei ymmärtänyt minua suojella.
Mietipä tarkkaan, kuinka isoja virheitä haluat lastesi kustannuksella elämässä tehdä. Lapset maksavat hinnan jokaisesta kerrasta kun sinä heittäydyt tyhmäksi.