Opettajat: oletteko koskaan tulleet määränneeksi...

Olen. Enkä tosiaan pyydä anteeksi, koska rangaistus ei ole ollut kohtuuton/asiaton. Ei tää kasvatustyö kotonakaan mene niin, että lapsilta pyydettäisiin anteeksi, jos äiti nyt vähän hermostui pienemmästä kuin toisena päivänä ja eväsi herkut tmv. Tottakai oikeudenmukaisuus ja ennakoitavuus on pop kasvatustyössä, mutta ei siitä mitään tule, että alkaa omien tai vieraiden kanssa pyydellä anteeksi sitä, että lapsi on käyttäytynyt huonosti ja siihen reagoi liian voimakkaasti. En ole koskaan kuitenkaan asiaton ollut tai kohtuuton. Joskus vaan jälkikäteen arvioiden voi ajatella, että hermostuin hiukan turhan pienestä verrattuna yleiseen linjaan, mutta sellaista se on. Pitää ottaa opettajiksi ja vanhemmiksi robotteja muuten.

en ole. Jos tekisin niin, pyytäisin anteeksi.

No en kyllä suutuspäissäni määrää mitään rangaistuksia, mutta kyllä saatan ärähtää pienemmistä asioista kuin normaalisti. Kerron kyllä oppilaille, että minkä asioiden vuoksi olen äreänä ja pettynyt (esim. sääntöjen rikkominen, läksyjen tekemättömyys, työrauhaongelmat yms.). Oppilaidenkin on hyvä nähdä, että opettaja on ihminen. 

En ole. Jos huomaan, että itselläni tapahtuu ärtymystä, niin sanon aina, että palaan asiaan myöhemmin. Tällä saan varmistettua, että sekä minun että koulun rangaistukset pysyvät linjassa. Syksyn aikana olen kerran huomannut, että olen itse ollut tunteella tilanteessa mukana ja silloin juuri sanoin tuon, että palaan asiaan myöhemmin. Oppilaat tietää kyllä mitä se sitten tarkoittaa eli se ei tarkoita, että asia jäisi hoitamatta.

Ihanneope ei ole ihminen, vaan virkamies. Virkamies ei ole äreä, pettynyt eikä suutu. Virkamies hoitaa vijaabsa

ETtekö ole koskaan edes määrännyt luokkaanne sellaista sääntöä, joka ei sitten köytännössä toimikaan, vaan tuo vain ylimääräisiä ongelmia?