Kertoako lemmikin kuolemasta lapselle?
Rupesin tätä miettimään, kun kuulin erään tutun selittäneen lapselleen antaneensa koiran pois, kun se todellisuudessa kuoli tapaturmaisesti. Vanhempi lapsista kuitenkin sai tietää asian oikean laidan, kun oli nähnyt koiran ruumiin. En ole ihan varma, minkä ikäisiä lapset ovat, mutta mielestäni tuollainen "valehtelu" tuskin palvelee minkään ikäistä. Kuolema nyt on normaali osa elämää, ja varsinkin verraten lyhytikäisten ja tapaturma-alttiiden lemmikkien elämää.
Miten te menettelette vastaavanlaisissa tilanteissa ja miksi?
Kommentit (7)
Kertoisin kuolemasta. Lemmikin kuolemasta seuraava suru on normaalia ja lasta ei tarvitse siltä suojella. Lemmikin hyvästeleminen ja hautaaminen ovat lapselle murheellisia, mutta hyvää tekeviä kokemuksia. Missään nimessä en valehtelisi.
Ethän voi säästää lastasi mumminkaan kuolemalta. " Annoin mummin pois "
Häh, ennemmin ymmärtäisin jos se valhtelisi niin päin, että koira on kuollut jos on antanut sen pois, eikä noin päin. Nythän lapset kantaa ikuisesti kaunaa äidilleen. Haluaako se äiti tarkotuksella loukata lapsia ja aiheuttaa kriisejä?! Kuulostaa manipuloivalta ja epärehelliseltä ihmiseltä.
Kamala ajatus, että lapsi kysyisi lisäkysymyksiä, joihin aikuinen sitten silmät kirkkaana valehtelisi: Kenelle koira annettiin? Pidetäänkö sitä siellä hyvänä? Voinko käydä joskus katsomassa sitä?
Ei tulisi mieleenkään valehdella lapsella jostain tuollaisesta. Esim. neljävuotias ymmärtää jo kuoleman jollain tasolla ja kyselee siitä. Pienempi ei ehkä ymmärrä vielä, mutta en silti valehtelisi. Kuvista voi katsella edesmennyttä lemmikkiä ja muistella sitä.
aina voi kertoa että siitä tehtiin curlingkivi.
Kyllä olen kertonut, kyseessä on ollut hamsteri. Lapset sai sen nähdäkin kuolleena ja silittää ja sanoa viimeiset heit. Minusta olis ollut julmempaa sanoa, että on antanut sen noin vaan pois. Yhtä paljon se lapseen sattuu, jopa enemmän kun äiti noin tekee. Eihän lapsi ymmärrä miksi eläin annettiin vaan pois sanomatta ja kysymättä lapselta mitään.
Tottakai kertoisin. Kuolema on normaali ja väistämätön osa elämää, mitä ei tarvitse mitenkään peitellä. Meillä on vanhuuteen rauhassa kuolleen koiran lapset hyvästelleetkin pusuilla ennen kuin haudattiin, ja hautaamisessa olivat mukana.
Minusta tuo on paljon julmempi ajatus, että äiti olisi tuosta vaan antanut koiran pois, kuin että se on kuollut...