G: Lapset pitäisi hoitaa kotona mahdollisimman pitkään vai ei?

Noh. Se 3v on aika hyvä ikä. Siihen asti voisi hyvinkin olla kotona.

Sen nuorempi ei oikeasti tarvitse kuin äidin ja isän plus satunnaiset kaverit.

4v+ tarvitsee jo selkeästi kavereita. Noh, minä olen hoitanut kotona senkin ikäiset, mutta iän myötä on lisääntynyt kerhot yms. Eli saa myös muutakin elämäänsä kuin vanhemmat ja sisarukset.

Kun on kyse OMISTA lapsistani, niin tottakai haluan ne hoitaa mahdollisimman pitkään kotona, koska olen ne itse halunnut tehdä tähän maailmaan, ei tulisi mieleenkään törkätä niitä vieraiden hoidettaviksi, siksi elämä on järjestetty jo ennen lapsien syntymää niin että heille on aikaa, koska vain kerran he ovat pieniä.

Muiden lapset; ei vähempää voisi kiinnostaa.

Ei. Turha aiheuttaa työttömyyttä lastenhoitajille.

Meidän muksut on hoidettu kotona eskarilaiseksi saakka. Mies teki nelipäiväistä viikkoa, kuten mäkin.. Äitini ja anoppi hoitivat ne kolme, miten mikäkin viikko sopi. Äideille maksettiin. Idea tuli heidän suunnalta, johon mielellämme tartuttiin. Äitimme ovat ystävystyneet ja isätkin, kiittelivät, että pidettiin mammat poisjaloista. ;)

Oli niin ihanaa tulla töistä siivottuun kotiin, pyykit hoidettu ja ruoka valmiina. Lapset mitä sulosimpia otuksia, kun sitten yhdessä istuttiin ruokapöytään koko perhe. Siitä sitten oli kiva jatkaa iltaa touhuten yhdessä. Ei tarvinnut väsyneenä ja nälkäsenä käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja iltoja käyttää siivoamiseen.

ollaan keskiluokkainen perusperhe pkseudulta ja eikä kaduta sekuntiakaan, että elettiin tiukemmin nuo vuodet.

Lapset ovat hyvin pärjänneet koulussa. Nyt ovat yläasteella.

suosittelen kaikille.

Minua ei oikeastaan kiinnosta muiden hoitopäätökset, mutta itse olen todella iloinen että sain hoitaa lapsia kotona edes siihen että esikoinen on viisi ja kuopus 2,5.  Minun lapsillani oli aika ideaali varhaislapsuus niistä lähtökohdista, mitä minä voin tarjota; toisaalta kiireetön rytmi, toisaalta runsaasti kavereita joiden kanssa leikkiä. Aina äiti saatavilla, mutta toisaalta sillä lailla runsaasti vapautta, että leikkinsä sai leikkiä rauhassa.

Juurin ennen ekan lapsen syntymää jäin työttömäksi ja ajattelin, että tod.näk. saan/joudun olemaan pitkään kotona, näin myös salaa toivoin. Omalla alalla töitä tosi huonosti. Haeskelin laiskan puoleisesti vain tosi kiinnostavia paikkoja ja sitten lapsen ollessa 1v 1kk tärppäsikin vakityö juuri koulutustani vastaava. Arvoin pitkään, että otanko työn vai en, mutta järki voitti, muuten olisi saattanut mennä vuosia saada edes jotain omaan alaan liippaavaa. Eka puoli vuotta oli tosi rankkaa minulle ja lapselle, mies ei ollut moksiskaan (yllätys yllätys). Toisen lapsen jälkeen palasin suunnitellusti töihin tekemään 4pv/vko, kun lapsi oli 1v9kk. Olisin halunnut olla pitempään, mutta rahat loppuivat (yhteiset säästöt) ja mies painosti töihin.

Eli jos olisin saanut valita ja rahat olisivat riittäneet, olisin hoitanut lapsia 3v asti kotona. Mutta koska ei ole ideaalimaailma, lapset menivat aikaisemmin hoitoon. Siitä selvittiin, alku oli rankkaa, mutta nyt menee hyvin ja viihtyvät. Lapset nyt 5v ja 3v. Teen edelleen 4pv/vko, joten lasten ei tarvitse olla täyttä hoitoviikkoa.

Ikinä en menisi toiselle perheelle sanomaan, miten kuuluu tehdä ja mikä on oikein. Jokaiselle oikein on se oma valinta/tilanteen pakko.

Olin päättänyt jo ennen lasten hankintaa, tai päätimme yhdessä että lapset hoidetaan omin voimin jos niitä tulee. Niin tehtiinkin, jätiin lupaavan uran mutta en ole katunut päivääkään vaan nauttinut jokaisesta! Lasten tultua kouluikään aloitin puolipäivätyön, sopi mainiosti meille.

En voi käsittää miten joku hankkii lapsia toisten hoidettavaksi ja vielä kehuu sillä, oma äiti ja oma koti on ihan parasta pikkulapsille ja vähän isommillekin, minun mielestäni. Ja niin on lapsistani kotona kasvaneista kasvanut fiksuja, tasapainoisia ja iloisia kaikkien kanssa hyvin toimeentulevia nuoria.

Onhan se ihan eri asia kun pieni lapsi saa aamulla heräillä rauhassa ilman kiirettä ja touhuillaan omaan tahtiin asioita eikä ole elämä kiireistä ja kellotettua heti alkuun ja syli on aina lähellä, se on turvallista olemista ja taatusti hyvä pienen kehitykselle ja yksilöllistä, olet pieni ihme etkä vain yksi muiden isossa metelöivässä joukossa. Sain itse viettää ihanan ja turvallisen kotilapsuuden, olen siitä kiitollinen vanhemmilleni, saman saivat omani.

Lapseni ovat olleet 3v asti kotihoidossa koska perhepäivähoitoon en ole heitä saanut ja päiväkodeissa ryhmäkoot ovat mielestäni liian suuret ja aikuiskontaktejakin liikaa. Olen noiden alle 3v kanssa puistoillut paljon ja käynyt perhekerhoissa.

Omat lapseni hoidan kotona mahd. kauan.

muiden lapset, kuten joku jo totesi, ei kaiheasti kiinnosta. Vaikka toki tuli säälintulvahdus kun hain tyttöä eskarista ja pk:n pihalla näin alle vuoden vanhan hoidokkaan. Pikku-raukka. Teki mieli ottaa se kainaloon ja tuoda kotiin.