G: Mieleenjääneitä rukousvastauksia?

Sain rahaa. Löysin ihanan hoidon niskaani ja sitä

rukoilin myös.

Ihanin on tuo tuossa sohvalla makoileva esikoiseni, nyt jo 8-v.

Tän oon kertonut ennenkin tälle palstalle. Hain uutta pankkikorttia ja rukoilin helppoa tunnuslukua kortille. Kortin tunnusluku oli 0000.

Kivuliaan koiran unissaan pitämä ulina ja vinkuna loppui saman tien, kun rukoilin helpotusta sen kipuihin.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 20:27"]Ihanin on tuo tuossa sohvalla makoileva esikoiseni, nyt jo 8-v.

[/quote]

Mäkin rukoilin vauvaa. Täällä se nyt on.

Sain ystävän muutaman kuukauden sisällä.

Oli oikein tiukka paikka elämässä kaikinpuolin, umpikuja. Mulla oli säilynyt sellainen lapsenusko ja luotin, että kyllä Jumala auttaa mua. Itkin ja rukoilin epätoivoisesti viikkokausia. Kerran sitten oikein huusin ulkona Jumalalle, että "Auta minua nyt, jos olet olemassa." Päätin, että ellei Jumala minua silloin auta edes hitusen verran, en voi enää uskoa häneen. Arvatkaa mitä? Mitään ei tapahtunut, kaikki pysyi ennallaan. Odotin ja odotin. Ei vastausta, ei apua. Silloin lakkasin uskomasta Jumalaan. Sen pituinen se. (oikeasti ihan totta)

Lapsen useampi päiväinen todella korkea kuume laski tunnin kuluessa rukoilun jälkeen.

Miten olisit halunnut, että Jumala auttaa sinua?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:38"]

Oli oikein tiukka paikka elämässä kaikinpuolin, umpikuja. Mulla oli säilynyt sellainen lapsenusko ja luotin, että kyllä Jumala auttaa mua. Itkin ja rukoilin epätoivoisesti viikkokausia. Kerran sitten oikein huusin ulkona Jumalalle, että "Auta minua nyt, jos olet olemassa." Päätin, että ellei Jumala minua silloin auta edes hitusen verran, en voi enää uskoa häneen. Arvatkaa mitä? Mitään ei tapahtunut, kaikki pysyi ennallaan. Odotin ja odotin. Ei vastausta, ei apua. Silloin lakkasin uskomasta Jumalaan. Sen pituinen se. (oikeasti ihan totta)

[/quote]

mä uskon että kaikella on tarkoituksensa. Vaikka mua ei ole aina autettu juuri sillä tavalla, mitä olen halunnut sillä hetkellä, nii loppujen lopuksi mua on siunattu ja pidetty huolta sillä tavalla, ettei olekaan toteutettu kaikkia typeriä toiveitani. Ei Jumala kuitenkaan mikään lahja-automaatti ole. Ymmärrän kyllä että pahalta on tuntunut sinusta. 

Synnytyksissä olen rukoillut. Synnytin melkein 5 kg lapsen, enkä saanut pyynnöistäni huolimatta puudutusta rukoilin Jumalaa mielessäni ja kielillä ääneenkin se auttoi keskittymään kivun kohtaamiseen, mutta jotain ihmeellistä tapahtui kun sanoin ääneen Jeesus. Joka kerta kun kehtasin sanoa Jeesus kaikki kipu lähti siksi sekunnuksi. Mies taisi olla häpeissään kun niin rupesin Jeesustelemaan synnytyssalissa muun henkilökunnan kuullen, mutta se auttoi ja siinä tilassa ei paljon häpeillä. (Ehkä jälkeen päin) Tämä on ihan totta ja oskomattomalta tuntui, tuntuu vieläkin ihmeelliseltä muistella jo 8v. Takaista kivun lähtöä synnytyksen pahimmassa vaiheessa. Kiitos Jeesus!

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:38"]Oli oikein tiukka paikka elämässä kaikinpuolin, umpikuja. Mulla oli säilynyt sellainen lapsenusko ja luotin, että kyllä Jumala auttaa mua. Itkin ja rukoilin epätoivoisesti viikkokausia. Kerran sitten oikein huusin ulkona Jumalalle, että "Auta minua nyt, jos olet olemassa." Päätin, että ellei Jumala minua silloin auta edes hitusen verran, en voi enää uskoa häneen. Arvatkaa mitä? Mitään ei tapahtunut, kaikki pysyi ennallaan. Odotin ja odotin. Ei vastausta, ei apua. Silloin lakkasin uskomasta Jumalaan. Sen pituinen se. (oikeasti ihan totta)

[/quote]

Ei ihminen aina apua saa samalla sekunnilla.

Se muutos tai apu voi tulla myöhemminkin.

Olin työharjoittelussa ja hyvin ihmisarka ja sellainen moitearka. Meillä oli yksi todella ikävästi käyttäytyvä esimiesasemassa oleva työnjohtaja, joka kohteli minua alentuvasti.

En tiennyt, mitä tehdä, että kestäisin. Rukoilin, että jumala tms. ottaisi tämän henkilön pois töistä, antaisi vaikka hänen katkaista jalkansa tai mitä tahansa. Vaikka se olikin vähän ikävästi toivottu, niin silti.

Seuraavalla viikolla kuulin, että hän jää pian mammalomalle (en oikeasti osannut silloin katsoa, onko joku raskaana vai ei, mulla ei silloin ollut vielä lapsia ja hän oli muutenkin aika pyöreä) joten ongelma ratkesi aivan itsestään! Kiitin kyllä jumalaa!

Sain asunnon rukousvastauksena. Ja Jumala antoi minulle pitkän sinkku vaiheen jälkeen (10-v!) juuri_sellaisen_miehen kuin olin rukoillut (tietty ei mikään täydellinen, mutta henkisiltä ominaisuuksiltaan juuri minulle sopiva). Uskollinen, rakastava, hellä, tasa-arvoinen, lapsi- ja eläinrakas, fyysisesti isokokoinen, positiivinen, kunnollinen, vastuunkantaja, kiltti, mukava, sivistynyt, lukee kirjoja, kiinnostunut politiikasta, kirjallisuudesta,musiikista, historiasta, ruuanlaitosta, juuri niistä mistä itsekin.

Mieheni myös oli itsekin rukoillut aina jouluna polvillaan Jumalalta vaimoa, vaikka muuten ei juuri rukoillut. Mieheni myös oli ollut pitkään sinkku, 11-vuotta... Joten sitten me kaksi yksinäistä, ja ikisinkkua kohtasimme sattumalta. Ei siis mikään järjestetty juttu, vaan ihan uuden harrastuksen parista miehen löysin. Nyt ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa, ja onnellisia yhdessä, kaksi lasta.

En voi olla kertomatta tätä: eräs vanhempi naishlö oli rukoillut apua itselleen jotta saisi asuntonsa kuntoon.

Me tapasimme vuosien jälkeen. Olin siis tavannut tämän ihmisen aikaisemmin.

Menin hänen luo, juttelimme kaikkea ja autoin häntä

moneen otteeseen.

Rukous: Kuinka olla tekemättä mitään asioiden hyväksi ja silti kuvitella auttavansa. 

Halusin uuden kännykän ja jesse vastasi että vanha on ihan hyvä vielä. Harmitti.

Olin ahdingossa yhden ihmissuhteen kiemuroitten takia. En tiennyt, voisinko tavata yhden vanhan rakkauteni, vai en. Halusin todella paljon, mutta tietyt asiat jännittivät ja olivat esteenä. En osannut itse päättää mitä tehdä. Lisäksi olin asian aiheuttamasta kovasta stressistä niin huonovointinen, etten saanut oikein syödyksi, hädin tuskin työt tehdyksi ja enkä voinut keskittyä edes viestin laittamiseen tälle miehelle, kun olin joko töissä tai kotiaskareiden valtaama. Keskittyä olisi pitänyt saada, koska halusin miettiä tarkkaan, mitä viestissä sanoisin.

Rukoilin yhtenä aamuna, että saisin aåua ratkaisun teossa, jonkun merkin tms. No, kesken työpäivän työpaikallani syttyi tulipalo, ja meidät päästettiin kotiin kesken päivän töistä. Se oli niin poikkeuksellinen tapahtuma, ja sopi kuin nenä päähän minun sen hetkiseen tilanteeseeni (tosi väsynyt, ei kykene työhön, olisi saatava rauhassa vastata jotain sille miehelle) että koin, että tässä se merkki nyt oli. Minun on laitettava hänelle viesti, että siirretään tapaamista. Vaikka siis hirveästi olisin halunnut tavata, mutta ei olisi ollut mitään järkeä mennä, kun asiassa esteenä olevat jutut saivat mut stressaamaan aivan liikaa. 

Niinpä mulla oli yhtäkkiä aivan ylimääräistä, omaa aikaa ja laitoin hänelle viestin, jossa siirsin tapaamista ja sain lisää aikaa selvitellä tunteitani. Ja stressi helpotti saman tien ja sain olla tyytyväinen. Mies otti siirron ihan ookoo.

Kolmen pojan jälkeen sain tyttären. Keskosena syntyneen poikani oppimisvaikeudet ovat helpottaneet. Työasioiden järjestyminen. Parisuhteen kestäminen hankalissa hetkissä. Olen kiitollinen elämästäni!

Itsemurhayritys. Mieletön kasa lääkkeitä. Sairaalassa 18 tuntia myöhemmin sanottiin, että henki säilyy mutta sisäelimet takuuvarmasti vaurioituneet pysyvästi. Moni uskovainen rukoili. Mitään vauriota ei jäänyt.