Gallup: Minkä asian suhteen olet jyrkkä/ehdoton
omassa arkipäivän elämässäsi?
Jätetään nyt vaikka rikollisuus pois tästä, koska arvelen, että useimmat ovat sen suhteen jyrkkiä.
Esim. raha-asioissa? Mitkä lastenkasvatusperiaatteet? Parisuhteessa? Huushollissa? Työelämässä? jne
Kommentit (27)
Kiinnostavia vastauksia. Omien rajojen pito on joillekin helppoa, joillekin vaikeaa. Itse olen myös joissain asioissa jyrkkä, vaikka elämänkokemus ja työkokemus onkin avartanut todella paljon. Oma jyrkkyyteni liittyy lähinnä esim siihen, etten koskaan lainaa rahaa kellekään enkä keneltäkään. Mutta varmasti siihenkin voisi tulla jokin erityinen poikkeustilanne. On niin totta, että elämä on ennustamatonta. Monet asiat kääntyvät ylösalaisin kun joutuu arvaamattomiin tilanteisiin. Kyllä esim. lapselleen varmaan varastaisi ruokaa, jos se olisi ainoa keino äärimmäisessä köyhyydessä. Silti ääriolojen selviytyminen ei saa vaikuttaa normaaliarjen valintoihin.
Omituinen ketju. Kun tätä av:ta lukee, niin luulisi, että tämä ketju olisi jo kilometrin mittainen.
Onko se jotenkin niin, että omaa tuomitsevuuttaan ei näe silmästä silmään, vaan se näkyy vain projisointina? Siis niissä muissa ketjuissa.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 14:35"]
Omituinen ketju. Kun tätä av:ta lukee, niin luulisi, että tämä ketju olisi jo kilometrin mittainen.
Onko se jotenkin niin, että omaa tuomitsevuuttaan ei näe silmästä silmään, vaan se näkyy vain projisointina? Siis niissä muissa ketjuissa.
[/quote]
veemäisyys ja provoilu ovat eri asia kuin ehdoton jyrkkyys tosielämän tilanteissa.
Niitä asioita ei ole montaa, mutta ne asiat joissa olen ehdoton nollatoleranssi-linjalainen on mm lapsen oikeus kasvaa täysin ilman fyysistä kuritusta eikä myöskään henkistä vähättelyä, mitätöintiä tms sekä sikiön oikeus kehittyä ilman myrkkyjä kuten tupakka, huumeet, alkoholi.
Olen ehdoton myös sen suhteen, että homoilla on oikeus rakastaa eivätkä he ole sen "sairaampia" kuin muutkaan ihmiset. Homoksi ei tulla, homoksi synnytään.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 14:35"]
Omituinen ketju. Kun tätä av:ta lukee, niin luulisi, että tämä ketju olisi jo kilometrin mittainen.
Onko se jotenkin niin, että omaa tuomitsevuuttaan ei näe silmästä silmään, vaan se näkyy vain projisointina? Siis niissä muissa ketjuissa.
[/quote]
veemäisyys ja provoilu ovat eri asia kuin ehdoton jyrkkyys tosielämän tilanteissa.
[/quote]
hmm... sananlaskuja on lukemattomia, joissa ei puhumista ja ajattelua eroteta toisistaan. Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää. Eli jos provoilee, niin kyllä se kertoo sydämestä.
Olen ehdoton homofobian ja rasismin suhteen. En hyväksy kumpaakaan missään muodossa. Mut on kasvatettu ajattelemaan niin, että kenessäkään ei ole perustavanlaatuisesti mitään vikaa jonkin ulkoisen asian takia, eikä myöskään seksuaalisen suuntautumisen takia. Musta kuulosti ala-asteella hirveältä, kun luokan ainoaa tummaa tyttöä nimiteltiin lähes päivittäin. Kun puolustin häntä, sain lopun vuodesta osan vihasta päälleni n******-rakastajana. Oltiinkin se reilu vuosi kahdestaan koko ajan, kun oltiin kuulemma liian likaisia. (muistan, kuinka yksi kaveri hankasi mun ihoa liikunnantunnin jälkeen kokeillakseen, onko mussa "mustia basilleja"..)
Homofobia suututtaa, kun yläasteella paras ystäväni oli lesbo (se tuli mullekin vuoden ystävyyden jälkeen yllätyksenä, muttei haitannut tippaakaan). Häntä ei kiusattu näkyvästi, mutta tietyt tytöt (suositut yleensä) välttelivät häntä selkeästi ja hänet yritettiin jatkuvasti jättää ulkopuolelle luokan yhteisistä tekemisistä.
En nyt 25-vuotiaana voi sietää tällaisia ihmisiä. Ennakkoluulot ymmärrän, mutta en ymmärrä, miksi niiden pitäisi hallita elämää ja oikeuttaa toisen ihmisen suoranainen kiduttaminen. Jokainen epäilevä voisi yrittää tavalla tai toisella tutustua asioihin ja sen jälkeen katsoa peiliin ja kysyä, onko rasisti, vai ei.
Rasismista se, että minua ottaa päähän myös syvästi tummien puolelta tuleva viha vaaleita kohtaan. Yritin kerran keskustella erään tumman ihmisen kanssa, että eivät kaikki vaaleat ole syntyneet kultalusikka suussa. Vaaleillakin on vaikeaa, köyhyyttä on jokaisessa rodussa. Mutta ei. Rotusorron aika ei kuulemma ole lähtenyt yhdenkään vaalean sydämestä ja hän aikoo inhota ja halveksia "meitä" lopun ikäänsä.
19, ihan hirveää kuulla tuollaisesta rasismista. Ihanaa, että kaltaisiasi on, jotka yhteisön painostuksesta huolimatta uskaltavat olla kaverinsa puolella.
Tyhmää laittaa alkuun sana Gallup, ihmiset vastaavat kuitenkin samoin kuin ilman tuota sanaa, so what is your point?
Ja miksi näit tarpeelliseksi nillittää tästä?
[quote author="KirkkoSisko" time="11.12.2013 klo 14:54"]
19, ihan hirveää kuulla tuollaisesta rasismista. Ihanaa, että kaltaisiasi on, jotka yhteisön painostuksesta huolimatta uskaltavat olla kaverinsa puolella.
[/quote]
Kiitokset.:)
19.
En minkään. Minulle riittää oma ahdasmielinen ja ennakkoluuloinen äitini, tuomitsee ja haukkuu muidenkin edestä.
Parisuhteessa olen ehdoton siinä, ettei toista tule epäillä pettämisestä ilman aihetta; ts. vaikka exä pettikin, niin minä olen minä enkä petä. Tästä olen jonkun verran joutunut vääntämään.
Kaikkia perheenjäseniä koskee ehdoton roskaamattomuussääntö (mikä ei ihan täysin kuitenkaan toteudu). Olen ehdoton myös siinä, että jokainen pesee pois omat kakkaraitansa vessanpytystä.
Ketään ei pidä syrjiä tai kiusata sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, etnisen taustan, ulkoisen tai henkisen vamman tai erilaisuuden takia. Piste.
Muuten olen aika liberaali, mutta tuosta edellä mainitusta en jousta.
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Omaneduntavoittelu on moraalisesti väärin enkä pyri saamaan omaa etua toisten kustannuksella.
Vahvemman tehtävä on suojella sitä joka ei puoliansa pysty pitämään. Etenkin ehdoton olen siinä, etten hyväksy lasten enkä eläinten kiusaamista enkä hyväksikäyttöä.
Jokainen asettaa omat rajansa, ja niitä muiden tulee kunnioittaa.
Sen suhteen, että raskausaikana ei tupakoida eikä käytetä alkoholia.
En enää minkään.
Nuorempana oli vaikka mitä periaatteita ja mustavalkoisia ajatuksia.
Nyt olen oppinut tasan yhden asian ja se on "älä koskaan sano, ei koskaan".
Olen kääntynyt samaan kuin kakkonen. Nuorempana oli lista kriteereitä, ja nyt keski-ikäisenä tuntuu, että ne vähätkin kriteerit riisutaan minusta.
Omista rajoistani olen todella tarkka.
Useimmat ovat kyllä jyrkkiä rikollisuuden suhteen, mutta vain sellaisten rikosten, joita eivät itse usko koskaan tekevänsä.
Itse en tingi ruokavaliostani niin, että eläimiä söisin. Paitsi jos ihan oikea nälkä siihen pakottaisi.
En suuremmin minkään suhteen. En huumeiat käytä esim mutta en ole ehdoton. Ihminen oppii vanhemmiten. Ehdottomasti sanon ehkä ainoastaan sille EI, että en moraalisesti paheksuen tuomitse ihmisten tekemisiä, sillä enhän kenenkään motiiveista voi tietää.