Ateisteja ristiäisiin?
Kertokaapas mielipiteitänne:
Oletteko kutsuneet / ajattelisitteko kutsuvanne lapsen ristiäisiin esim. sisaruksia, jotka ovat eronneet kirkosta?
Toisin sanoen, onko kyseessä perhejuhla, johon kaikki saavat tulla (vrt. häät) vai kristillinen juhla, johon osallistujien tulee suhtautua kunnioituksella (vrt. enemmänkin jumalanpalvelus)?
Kommentit (8)
MarttaHollo:
Kertokaapas mielipiteitänne:
Oletteko kutsuneet / ajattelisitteko kutsuvanne lapsen ristiäisiin esim. sisaruksia, jotka ovat eronneet kirkosta?
Toisin sanoen, onko kyseessä perhejuhla, johon kaikki saavat tulla (vrt. häät) vai kristillinen juhla, johon osallistujien tulee suhtautua kunnioituksella (vrt. enemmänkin jumalanpalvelus)?
Mulle ei ole tullut pieneen mieleenkään, että me vietettäisi ristiäisiä ilman " ei-uskovia" sukulaisia. Silloin nimittäin jäisi koko mun suku juhlista pois ja se ei tule kuuloonkaan!
Minusta on ihan kohteliasta ainakin kutsua heidät.
Kun meitä kirkkoon kuulumattomia on niin montaa sorttia, emme ole mikään suuri, homogeeninen ryhmä!
Osa varmasti hyväksyy lapsikasteen, osa ei.
Itse ilahtuisin kutsusta, mutta kieltäytyisin kohteliaasti. Lähettäisin pienen lahjan kuitenkin. :)
en kuitenkaan antaisi sen vaikuttaa juhlaan niin että siellä olisi vähemmän kristillisiä juttuja esillä tms. Päinvastoin, näen sen yhtenä hyvänä paikkana ja tilaisuutena julistaa evankeliumia kun kerrotaan mitä kaste merkitsee ja luetaan Jumalan sanaa, lauletaan hengellisiä lauluja jne.
Mutta muuten teki vain mieli pohdiskella asiaa. Minä kyllä kutsuisin kastejuhlaan ateisteja tai muihin uskontoihin kuuluvia. Eiväthän kristityt ole mitenkään " pyhempiä" kuin muut eivätkä ihmiset itsessään tee juhlaa jotenkin pyhemmäksi tai paremmaksi. Ovathan kaikki tervetulleita myös jumalanpalvelukseen - itse asiassahan me kristityt tekisimme väärin, jos jättäisimme jonkun ulkopuolelle, ei Jeesus sellaiseen kehottanut...
MarttaHollo:
Oletteko kutsuneet / ajattelisitteko kutsuvanne lapsen ristiäisiin esim. sisaruksia, jotka ovat eronneet kirkosta?
Itse en menisi (kieltäytyisin toki kohteliaasti, kenties tekosyyhyn vedoten). Kirkkoon kuulumattomuus EI OLE mulle mikään hälläväliä-asia, vaan pohdittu vakaumuksellinen päätös.
Enkä ole ateisti, EIKÄ PIDÄ OLETTAA, että kaikki kirkosta eronneet on ateisteja. Ok?
Uskon Jumalaan! Lapsikastetta en vaan hyväksy ja siksipä en kuulu kirkkoon.
Myöskään Jeesuksen sovitustyöhön ristillä en usko eikä Jeesus ole minulle jumalan poika vaan kuolevainen.
En tajua mitä järkeä minun olisi mennä ristiäisiin kun se on seurakunnan jäseneksi ottaminen, enkä itse kuulu seurakuntaan joten mitäs minä sitten olisin siellä vastaanottamassa :)
voihan se ateistikin saada uskonsiemenen sydämeensä vaikka sitten kastejuhlasta.
Ja toisaalta pakko, minun on kutsua muutenkin, kun mieheni on kirkosta eronnut ateisti ja minä kirkkoonkuuluva uskis.
Toisaalta isäni oli uskova muttei kuulunut kirkkoon, ja sanoikin aina, ettei uskontakia tarvitse kuulua mihinkään kirkkoon Herralle riittää jokaisen oma keho temppeliksi.
Ja itsekkin olen monasti ajatellut, että siitä omasta temppelistä, kun pitää huolen ja elää Herralle mieluisalla tavalla niin ei siihen kirkkoja tai muita tarvita.
Eli ei uskoon tarvita kirkkoja vain, että avaa sydämensä Herralle ja elää kuuliaisesti hälle.
Sitäpaitti olen huomannut monessa tilanteessa, että valtionkirkkoon kuuluvat ovat suurimmaksiosaksi ns. tapakristittyjä kuuluvat kirkkoon, kun siihen on ollut tapana kuulua. eli ei kuuluta kiski, että palveltaisiin Herraa vaan kun on tapana käydä joulukirkossa ja kastaa lapset ja ripittää.. Ja onhan se hienoa mennä komiassa kirkossa naimisiinkin.
Eli siis tämä vastaus tulee nyt sen vieraan näkökulmasta. Minusta ristiäiset on ihan ok, jos perhe oikeasti haluaa lapsensa kastaa. Pelkästään tavan vuoksi ristiäisiä pitävät ihmetyttävät aika tavalla, mutta eipä se minulle silti kuulu. Meillä mukaan kutsutaan kaikki lähisukuun kuuluvat, koska perhe on tärkeä ja lapsi aina juhlan arvoinen.
Meillä tilanne on niin päin, että olemme kummankin puolen suvussa ainoa perhe, joka järjestää nimiäisiä, mutta ei tulisi mieleenkään jättää lähisukua kutsumatta sen vuoksi, että he kuuluvat kirkkoon ja me emme. Lapsi on todellakin juhlan arvoinen, kuten myös sen, että hänen lähimmät ihmisensä ovat toivottamassa häntä tervetulleeksi sukuun.
Jos tietäisin, että joku tietyllä tapaa " ylenkatsoisi" elämänkatsomustamme ja voisi pilata nimiäisemme, saattaisin jättää kutsumisen väliin, muuten lähisuku on lämpimästi tervetullut, jos itse haluavat.
Itse katson siis, että ristiäisetkin ovat perhejuhla, mutta päätöksen tekevät tietenkin vanhemmat, he päättävät ketä haluavat juhlaansa.