Kitkerät ja katkerat yh-äidit

Ai, tuntemani yyhoot ovat todellisia arjen sankareita. Ei niillä ole aikaa kadehtia pikkurouvia.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:58"]Ai, tuntemani yyhoot ovat todellisia arjen sankareita. Ei niillä ole aikaa kadehtia pikkurouvia.

[/quote]

Minäkin käyn sossussa, olen siis sankari.

Yh voi olla muustakin syystä kuin että mies on ollut paska ja siitä on ollut pakko erota. Oma mieheni kuoli vakavaan sairauteen 7 vuotta sitten ja minusta tuli tahtomattani leski ja yh. Valitettavasti en osannut etukäteen arvata, että henkilö jonka kanssa pyöräyttelen vauvoja kuolisi alle nelikymppisenä....

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:58"]Ai, tuntemani yyhoot ovat todellisia arjen sankareita. Ei niillä ole aikaa kadehtia pikkurouvia.

[/quote]

Minäkin käyn sossussa, olen siis sankari.

[/quote]

Miehen rahoilla eläminen se vasta sankaruutta onkin!

Kateellisia ja kateellisia. Mä olen ollut yh jo 11 vuotta ja viime vuodet on ollut ihan mahtavan hauskaa. Ydinperheitä eroaa nyt 5 mun ympärillä, kaikki 40 + tai osa jopa viiskymppisiä. Kaikki perheet sekaisin kuin seinäkellot. On uhattu poliisilla, ensikodilla, lastensuojelulla ja lakimiehellä. Se, että kolmekymppisenä on vielä naimisissa tai nelikymppisenäkään ei tarkoita sitä, että avioliitto toimii hautaan saakka.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:58"]Ai, tuntemani yyhoot ovat todellisia arjen sankareita. Ei niillä ole aikaa kadehtia pikkurouvia.

[/quote]

Minäkin käyn sossussa, olen siis sankari.

[/quote]

Miten sossu liittyy tähän ketjuun?

Kyllä minä ainakin olen kateellinen niille joilla on kahden ihmisen palkka käytettävissä ja toinen ihminen kenen kanssa jakaa arjen vaikeudet. Kyyninenkin minusta vähän tuli miehen kuoltua, mutta onneksi se piirre on ehkä nyt keski-ikää lähestyessä vähän häviämässä. 

Olet ap kuule ihan itse katkera ja ikävä ihminen.

T. lapsettomuushoidoilla lapsensa saanut (elikkä sinun mielestäsi maho) naimisissa oleva nainen, joka ymmärtää ettei se katkeruus riipu tuollaisista asioista. Yh:ita on kuule paljon kavereina minulla ja kukaan heistä ei ole mikään sitruunan nielijä. Ennemmin te kermaperseet joilla elämä on aina helppoa, olette niitä vinkujia ja valittajia.

Minä en ole yh, mutta en silti ajattele samalla tavalla kuin sinä ap. Ei kaikki ja heidän elämänsä ole riippuvaisia miehistä. Kyllä minäkin olisin mieluummin yh, kun huonossa parisuhteessa missä olo ei ole hyvä. Ja jos puoliso sattuu kuolemaan niin eipä siinä paljon sulta kysellä haluatko vai et. Siinä kyllä olet oikeassa, että kannattaisi miettiä millaisen miehen kanssa lapsia tekee. Mutta valitettavasti joskushan voi käydä niinkin että miehen kanssa yhteiselo on ihanaa, kunnes lapset tulee kuvioihin. Mies sitten tajuaa ettei tätä halunnutkaan ja perhe elämästä ei tule mitään, silloin varmaan parempi jäädä yh:ksi.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:07"]Olet ap kuule ihan itse katkera ja ikävä ihminen.

T. lapsettomuushoidoilla lapsensa saanut (elikkä sinun mielestäsi maho) naimisissa oleva nainen, joka ymmärtää ettei se katkeruus riipu tuollaisista asioista. Yh:ita on kuule paljon kavereina minulla ja kukaan heistä ei ole mikään sitruunan nielijä. Ennemmin te kermaperseet joilla elämä on aina helppoa, olette niitä vinkujia ja valittajia.

[/quote]

Kannattaisiko hankkia lapset ajoissa, niin ei tarvitsisi lapsettomuushoitoja käyttää. Evoluution mukaan sinun ei olisi kuulunut saada lapsia.

En koe olevani kitkerä tai katkera, vaikka yh olenkin. Lasten isä on hyvä isä. Valitettavasti meidän suhde ei ollut enää niin hyvä, että olisi kannattanut jatkaa. Voihan olla, että suhde oltaisiin saatu riittävän hyvään kuntoon, mene ja tiedä, mutta mikään pikapäätös se eroaminen ei ollut. 

Jatkossa mun ei tarvii katsella yhtään tarkemmin, sillä en aio tehdä vauvoja enää, nämä omat lapset riittävät sangen hyvin. Vaikka tulisi vielä joku uusperhekuvio, siihen ei yhteisiä rakkaudenhedelmiä tule. Mutta tuskin edes pelkoa, olen niin haudattuna näihin kuvoihin, ettei ole realistista edes ajatella, että ketään meidän kuvioihin tulisi.

Minäpäs se sodin vaan evoluutioita vastaan. Lällätilää!

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:07"]

Olet ap kuule ihan itse katkera ja ikävä ihminen.

T. lapsettomuushoidoilla lapsensa saanut (elikkä sinun mielestäsi maho) naimisissa oleva nainen, joka ymmärtää ettei se katkeruus riipu tuollaisista asioista. Yh:ita on kuule paljon kavereina minulla ja kukaan heistä ei ole mikään sitruunan nielijä. Ennemmin te kermaperseet joilla elämä on aina helppoa, olette niitä vinkujia ja valittajia.

[/quote]

Te tahattomasti lapsettomat ja yhärit yleensä yhdistättekin voimanne kun olette yleensä yhtä säälittäviä. En ihmettele miksi sinulla on yh-kavereita.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:07"]Olet ap kuule ihan itse katkera ja ikävä ihminen.

T. lapsettomuushoidoilla lapsensa saanut (elikkä sinun mielestäsi maho) naimisissa oleva nainen, joka ymmärtää ettei se katkeruus riipu tuollaisista asioista. Yh:ita on kuule paljon kavereina minulla ja kukaan heistä ei ole mikään sitruunan nielijä. Ennemmin te kermaperseet joilla elämä on aina helppoa, olette niitä vinkujia ja valittajia.

[/quote]

Kannattaisiko hankkia lapset ajoissa, niin ei tarvitsisi lapsettomuushoitoja käyttää. Evoluution mukaan sinun ei olisi kuulunut saada lapsia.

[/quote]

Sain esikoisen 25-vuotiaana ja toisen 27v. Aloimme yrittää kun olin 23v. Teininäkö olis pitänyt väsätä?

ja hoitoihin mentiin kun olin 24v... Juu, onhan se 24-vuotias tosi vanha, ihan kurppa! t. 16

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:46"]

Jostain syystä yh-äidit tuntuvat oleva kovinkin kateellisia meille asiamme hoitaneille normaaleille perheenäideille.

Kannattaisi ehkä vähän tarkemmin jatkossa katsoa, että minkälaisen miehen kanssa pyöräyttelee niitä vauvoja?

[/quote]

Kovin hyvin et kuitenkaan oo tainnu niitä asioitas hoitaa, kun sun mies kävi tänäänkin mun luona panemassa. Luulee että syön pilsuja mutta en, kun haluun vielä kolmannen lapsen.Panee mua millon vaan miten vaan, kun oon kuulemma niin ihana, seksy, ja uskomaton sängyssä toisin kuin kuulemma sinä. Siis hänen oma muijansa :( Voih.

Eli katsotaan millon nappaa, sitten saat kyllä tietoa asiasta. Elareita ukolla on ainakin varaa maksella, kuten myös 2:n  lapseni isällä.

Terkuin, elämäänsä harvinaisen tyytyväinen yh-äiti

PS. Vastaus oli hiukan sarkasmiksi väännetty, mutta just tän hetkisessä(kin) elämäntilanteessani täysin totta. :)

Joka viidennessä liitossa on väkivaltaa ja joka toinen pettää. Voi meitä yksinhuoltajia kun meillä on kurjaa. Onneksi puolet teistä Rouvista pääsee kanssamme sinkuiksi vielä tässä elämässä.

Tiedätkö ap mitä, itse kannan yksinhuoltajuuteni ylpeänä. Olen ylpeä siitä, että olen jaksanut kasvattaa lapseni ilman mitään tukiverkostoa ja kouluttautua sen lomassa myös hyvään ammattiin. Niin paljon on näihin vuosiin mahtunut, mutta se vahvuus jonka olen itsestäni kaivanut esiin vain ja ainoastaan lapseni vuoksi, on auttanut minua jaksamaan päivästä ja vuodesta toiseen. Nyt ovat lapseni lähes kaikki jo täysi-ikäisiä ja äidilläkin on vihdoin aikaa myös itselleen. Rakkaus ja läheisyys on perheessämme todella läheisesti esillä, se näkyy niin minun, kuin lastenikin keskenäisissä väleissä.

Niin ja myös minä jäin yh:ksi tahtomattani ja odottamatta mieheni kuoleman vuoksi...

Sulla ap se näyttääkin kaikki olevan kunnossa :D Ilkeä ja omahyväinen akka, tuollaisena ei kuule yh:na pitkään porskuta. Olen yh, ja olen hoitanut asiani hyvin, huolimatta siitä että välillä oli tosi rankkoja aikoja. Lapsilleni valitsin isän jonka kanssa yhteiselämästä ei tullut mitään, olin sen verran nuori etten ollut vielä päässyt lapsuudenkotini huonoista vaikutuksista, eli sen parempaan en pystynyt silloin.. Lapseni ovat onnellisia ja pärjäävät elämässään hyvin, isänsä huolehtii osuutensa ja rakastaa heitä myös. Minulla on oma asunto, toki lainaa vielä jäljellä, hyvä työ yms, en nyt viitsi kaikkea leuhkia tähän:) En  ole kitkerä enkä katkera. Jotta erosta selviää niin ettei pilaa lastensa elämää täytyy nähdä aika paljon vaivaa itsensä kanssa ja siitä saa palkinnoksi oman, itsenäisen, hyvän elämän. Mulla on ihania ystäviä, niin miehiä kuin naisiakin ja ehkäpä jonakin päivänä löydän sen ihanan miehen jonka kanssa sovimme yhteen ja joka myös pitää lapsistani. Itsenäisyydestäni en silti enää luovu. On ihanaa kun voi valita menonsa, ystävänsä, kaiken, ilman että olisi koti tai talous riippuvainen toisesta ihmisestä. On siis vapaa. Ja kun on voittanut pelkonsa, yksinäisyyden, pärjäämisen yms on niidenkin suhteen vapaa. Mitäs jos ihastuisin sun mieheen? Luuletko että tuollainen pottuileva pienisieluinen avioliiton statuksella ja paremmuudella ratsastava lapsellinen vaimo  pärjäisi mulle? Ei vaan, en ajatellut sekaantua ukkomiehiin, turhia taakkoja hysteeriset, petetyt vaimot ja kaikki se säätö mikä siit seuraisi. Ystävissäni on monta yh:ta ja niinkuin joku sanoikin, arjen sankareita joka ainoa. Toisin kuin ukkonsa selän takan muille lällättelevät typerykset.  

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:10"]

Minäpäs se sodin vaan evoluutioita vastaan. Lällätilää!

[/quote]

Ateistina uskon luonnonvalintaan.