Jännittäminen pilaa elämäni. Ov
Etenkin työelämässä todella sietämätöntä, kun esimerkiksi palavereissa olo täyttä tuskaa. Heti, jos joudun tilanteeseen, että ovi suljetaan ja täytyy istua paikoillaan, niin ahdistus alkaa. Sydän jyskyttää, kädet hikoaa, ahdistus valtaa mielen, huimaa...Puhumattakaan, jos mun pitäisi jotain puhua:(. Ja kyllä, olen hakenut apua, syönyt lääkkeitä jne. Tuntuu, että tämä pilaa etenemismahdollisuuteni uralla, kun en saa järkevää sanottua vaikka pitäisi. Pää tyhjenee ja menen lukkoon. Kohtalotovereita?
Kommentit (6)
Sama täällä, vielä punastuminen ongelma. Syön Propralia ja naama täyteen Joe Blascoa, nämä ovat auttaneet niin, että tunnen itseni jopa normaaliksi :D
Kannattaa hankkiutua johonkin jännittäjä-ryhmään, missä muitakin jännittäjiä. Itse ollut ja auttanut. Helsingissä on ainakin ryhmiä. Sain sieltä ymmärrystä ja kavereitakin sekä apua niin etten enää jännitä sosiaalisia tilanteita / muita ihmisiä niin paljoo.
En ymmärrä. MItä väliä, mitä muut ajattelee. Miksi käyttää elämänsä noin? Elä itsellesi, älä toisille.
Mitä lääkkeitä olet ap syönyt? Tilanteesi on kohtuullisen yleinen, näin lääkäri kertoi minulle, kun aloimme minun vastaavaa tilannetta hoitamaan.
Suosittelen betasalpaajaa (vaikka propralia), ihan jo pienikin annos auttaa. Usko mua.
Helpottaa tuskaisuutta tai paremminkin sellaista jatkuvaa mokaamisen pelkoa. Ei ole kuitenkaan mielialalääke, eli ei aiheuta sekavaa, humalaista olotilaa. Propralin avulla ei tarvitse pelätä punastumista tai käsien tärinää tai muun ruumiin osan vispaamista.
Mielialalääkkeet tai ylipäätään rauhoittavat on sitten kokonaan asia erikseen, itselleni on ainakin tullut tosi huono ja epävarma olotila, puhekin on alkanut sammaltaa. Mutta on ne toisaalta helpottaneet siihen jatkuvaan itseni tarkkailuun....
Söitkö esim. propralia vai oliko mielialalääkitys? Mulla jälkimmäinen vei huomion itsetarkkailusta ja propral piti tutinat kurissa. Nykyisin en tarvitse enää mielialalääkkeitä. Hankalaa palaveria ennen otan varuiksi puolikkaan propralin ja pärjään sillä