Alkoholistimies
Mieheni on alkoholisti. Ei ota joka viikko, mutta sanoo itsekin olevansa alkoholisti.
Yrittää aina välillä olla ottamatta, ja ottaa välillä lääkitystäkin.
Meillä ei voi olla alkoholia talossa, koska hänellä himo iskee.
Tätä jatkunut 10 vuotta, eikä hän varmasti koskaan tule olemaan normaalikäyttäjä.
Minua lähinnä ärsyttää hänen ajatuksensa siitä että minun tulee tukea häntä kokoajan.
Mitään muuta en ole tehnytkään nämä vuodet.
Pienimmästäkin asiasta hän kommentoi että sä et vaan ymmärrä.
Olen todellakin häntä ymmärtänyt kaikki nämä vuodet.
Missä oikeasti menee ymmärtämisen raja?
Minun vaan pitäisi ymmärtää että jos jääkaapissa on tietty määrä juomaa, niin en voi sieltä yhtä ottaa koska hän on ne mielessään laskenut itselleen.
Ja kauhea katastrofi jos yksi olut menee muille.
Kommentit (2)
Ap, viimeistään nyt HANKKIUDU SIITÄ UKOSTA EROON!
en ihan ymmärtänyt, teillä ei voi olla alkoholia kotona, koska mieheen iskee himo, mutta et kuitenkaan saa ottaa pulloa itsellesi, koska hän on mielessään laskenut ne itselleen?
Ja on muuten vähän väärä käsitys, että alkoholisti jotenkin himoitsisi viinaa,siis samalla tavalla kuin tupakoitsijalla tupakkaa - alkoholisti juo, koska on pakko juoda. Vaikka ei himoitsisi viinaa, vaikka se ällöttäisi, vaikka tulisi oksennus.Ja jos sitä ei ole kotona, niin alkoholisti on valmis hakemaan sitä vaikka mistä.
Toki on helpompi sortua juomaan, jos kotona on alkoholia, joten voi olla parempi, ettei sitä ole. Mutta sortuminen ei välttämättä mene ollenkaan niin, että sitä viinaa himoitsee niin paljon, ettei voi olla juomatta. Usein se tapahtuu jotenkin vahingossa, nähdään pullo olutta ja tulee mielijohde, että otanpa yhden oluen, sehän ei haittaa jos juon samalla pari lasia vettä, se laimentaa alkoholin pois tms. jotain ihan yhtä omituiselta kuulostavaa.
Mutta joo, toki alkoholisteja on erilaisia, en minä kaikkien ajatuksia tiedä, näin vaan olen joskus lukenut jostain AA:n tms. kirjasta, ja samaa on sanonut tuttu alkoholistikin.