Lue keskustelun säännöt.
Jos puolisosi on alkoholisti, ja teillä on lapsia, eroa.
16.08.2013 |
Elämä alkoholistivanhemman kanssa vaikuttaa niin paljon lapsen elämään, siihen mitä hänestä tulee, että jos tiedostat sen, ja rakastat yhtään lastasi, lähde pois alkoholistin luota, hinnalla millä hyvänsä.
Minun äitini lähti kun olin 2-vuotias, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Äiti lähti niin että kun hän oli kuskina isälle ja tämän ryyppykaverille alkoreissulla, ja isä meni alkoon ja jätti kaverinsa "vahdiksi" autoon, äiti sanoi kaverille joka oli ihan "kiltti juoppo" että nouse ulos autosta, että minä ja tytär lähdetään nyt lopullisesti. Mies ymmärsi asian, ja nousi pois autosta, äiti nosti kytkintä ihan kirjaimellisesti, ja pelasti minut ja itsensä monelta harmilta. Isä joutui muutama vuosi myöhemmin vankilaan tuhopoltosta, jossa hänen äitinsä kuoli.
Se että olen ollut alkoholistin lapsi, on vaikuttanut minuun, vaikka olin niin nuori kun pääsin pois hänen vaikutuspiiristään ja sain muutaman vuoden päästä hyvän isäpuolen ja sisaruksia.
Minulla on pari ystävätärtä joiden vanhemmilla on ollut alkoholismia enemmän tai vähemmän, ja kyllä kaikki lapset jotka ovat altistuneet sellaiselle elämälle ovat jollain lailla rikki, vaikka kaikki olisi lopulta hyvin.
Kommentit (16)
Ja yhtälailla myös äiti voi olla juoppo, ja yhtä tärkeää on isän ottaa lapset ja lähteä, heti, eikä ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus molemmat vanhemmat ovat juoppoja. Silloin ei avioero auta pätkän vertaa, voi mennä vielä pahempaan suuntaan, kun isän sijasta kotiin tulee juoppoäidin miesvieraita.
No sitten pitää jonkun sukulaisen puuttua peliin. Tai edes viranomaisten. Pelastakaa edes lapset.
Mun täytyy nyt kyllä alkoholistiäitinä olla eri mieltä. Epäterve suhteeni alkoholiin ei ole ainakaan toistaiseksi ollut lähellekään yhtä vahingollinen lapsilleni kuin lähteminen olisi ollut.
En ole juopuneena aggressiivinen, ja pystyn esim. laittamaan vaihtelevat ja terveelliset iltapalat sekä lukemaan lasten iltasadut ihan sujuvasti, vaikka on kyllä myönnettävä että usein muistan suht hatarasti sen mihin edellsellä kerralla jäätiin (tämä on helppo kiertää - helpointa tietysti jos on lukenut luvun loppuun saakka ja saa aloittaa uuden, kesken luvunkin yleensä kuitenkin tiedän suurin piirtein mihin jäätiin, ja sitten varmistan lapsilta).
Alan juoda kun tulen töistä ja olen hakenut lapset päivähoidosta. Laittaessani illallista (rakastan kokkausta, joten teenkin tosi monipuolista ruokaa) juon samalla, ja tähän kellonaikaan mennessä olisin arkena jo mennyt nukkumaan. Nyt kun on perjantai, olen juonut muistaakseni noin 12 annosta alkoholia. Lapset ovat olleet nukkumassa jo puolitoista tuntia.
Nyt olen humalassa, mutta aamuun mennessä olen taas jo ihan kunnossa.
Se mikä tässä tietenkin on ongelmana sekä minun itseni että lasten kannalta on, että tulen kuolemaan aika pian jos jatkan tätä rataa. Olen juonut melkein näin paljon melkein siitä lähtien kun nuorin lapseni syntyi (raskausaikoina en tietenkään juonut), joten olen jo hyvinkin syvällä tässä suossa. Siitä tulee traumoja lapsilleni kun kuolen suht nuorena, mutta en usko että se trauma silti siitä paranisi että ensin eroaisin ja sitten kuolisin. Varsinkin kun lapset kuitenkin tulisivat erossa minulle, koska minä hoidan lähes kaikki perheen kotityöt alkoholismistani huolimatta (ja koska mieheni ei ole huomannut).
Jos ihan itseäni ajattelisin niin eroaisin, mutta nimenomaan lasten takia pysyn avioliitossa. Mieheni ei ole alkoholisti. Toisin kuin minä, hän kuitenkin juo joskus niin paljon ettei ole seuraavana aamuna toimintakunnossa, joten joskin sitä tapahtuu harvoin (muutaman kerran vuodessa) niin uskoisin että suurin osa tuttavistamme kuvittelisi hänen olevan meistä se joka huonommin selviää tässä lajissa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:42"]
Mun täytyy nyt kyllä alkoholistiäitinä olla eri mieltä. Epäterve suhteeni alkoholiin ei ole ainakaan toistaiseksi ollut lähellekään yhtä vahingollinen lapsilleni kuin lähteminen olisi ollut.
En ole juopuneena aggressiivinen, ja pystyn esim. laittamaan vaihtelevat ja terveelliset iltapalat sekä lukemaan lasten iltasadut ihan sujuvasti, vaikka on kyllä myönnettävä että usein muistan suht hatarasti sen mihin edellsellä kerralla jäätiin (tämä on helppo kiertää - helpointa tietysti jos on lukenut luvun loppuun saakka ja saa aloittaa uuden, kesken luvunkin yleensä kuitenkin tiedän suurin piirtein mihin jäätiin, ja sitten varmistan lapsilta).
Alan juoda kun tulen töistä ja olen hakenut lapset päivähoidosta. Laittaessani illallista (rakastan kokkausta, joten teenkin tosi monipuolista ruokaa) juon samalla, ja tähän kellonaikaan mennessä olisin arkena jo mennyt nukkumaan. Nyt kun on perjantai, olen juonut muistaakseni noin 12 annosta alkoholia. Lapset ovat olleet nukkumassa jo puolitoista tuntia.
Nyt olen humalassa, mutta aamuun mennessä olen taas jo ihan kunnossa.
Se mikä tässä tietenkin on ongelmana sekä minun itseni että lasten kannalta on, että tulen kuolemaan aika pian jos jatkan tätä rataa. Olen juonut melkein näin paljon melkein siitä lähtien kun nuorin lapseni syntyi (raskausaikoina en tietenkään juonut), joten olen jo hyvinkin syvällä tässä suossa. Siitä tulee traumoja lapsilleni kun kuolen suht nuorena, mutta en usko että se trauma silti siitä paranisi että ensin eroaisin ja sitten kuolisin. Varsinkin kun lapset kuitenkin tulisivat erossa minulle, koska minä hoidan lähes kaikki perheen kotityöt alkoholismistani huolimatta (ja koska mieheni ei ole huomannut).
Jos ihan itseäni ajattelisin niin eroaisin, mutta nimenomaan lasten takia pysyn avioliitossa. Mieheni ei ole alkoholisti. Toisin kuin minä, hän kuitenkin juo joskus niin paljon ettei ole seuraavana aamuna toimintakunnossa, joten joskin sitä tapahtuu harvoin (muutaman kerran vuodessa) niin uskoisin että suurin osa tuttavistamme kuvittelisi hänen olevan meistä se joka huonommin selviää tässä lajissa.
[/quote]
Seli seli seli...
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että suhtaudut varauksella kirjoitukseeni, mutta tarvitsisin ehkä silti vielä vähän tarkennetun vastineen jotta siitä olisi hyötyä perheeni tilanteeseen.
t. edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:42"]
Mun täytyy nyt kyllä alkoholistiäitinä olla eri mieltä. Epäterve suhteeni alkoholiin ei ole ainakaan toistaiseksi ollut lähellekään yhtä vahingollinen lapsilleni kuin lähteminen olisi ollut.
En ole juopuneena aggressiivinen, ja pystyn esim. laittamaan vaihtelevat ja terveelliset iltapalat sekä lukemaan lasten iltasadut ihan sujuvasti, vaikka on kyllä myönnettävä että usein muistan suht hatarasti sen mihin edellsellä kerralla jäätiin (tämä on helppo kiertää - helpointa tietysti jos on lukenut luvun loppuun saakka ja saa aloittaa uuden, kesken luvunkin yleensä kuitenkin tiedän suurin piirtein mihin jäätiin, ja sitten varmistan lapsilta).
Alan juoda kun tulen töistä ja olen hakenut lapset päivähoidosta. Laittaessani illallista (rakastan kokkausta, joten teenkin tosi monipuolista ruokaa) juon samalla, ja tähän kellonaikaan mennessä olisin arkena jo mennyt nukkumaan. Nyt kun on perjantai, olen juonut muistaakseni noin 12 annosta alkoholia. Lapset ovat olleet nukkumassa jo puolitoista tuntia.
Nyt olen humalassa, mutta aamuun mennessä olen taas jo ihan kunnossa.
Se mikä tässä tietenkin on ongelmana sekä minun itseni että lasten kannalta on, että tulen kuolemaan aika pian jos jatkan tätä rataa. Olen juonut melkein näin paljon melkein siitä lähtien kun nuorin lapseni syntyi (raskausaikoina en tietenkään juonut), joten olen jo hyvinkin syvällä tässä suossa. Siitä tulee traumoja lapsilleni kun kuolen suht nuorena, mutta en usko että se trauma silti siitä paranisi että ensin eroaisin ja sitten kuolisin. Varsinkin kun lapset kuitenkin tulisivat erossa minulle, koska minä hoidan lähes kaikki perheen kotityöt alkoholismistani huolimatta (ja koska mieheni ei ole huomannut).
Jos ihan itseäni ajattelisin niin eroaisin, mutta nimenomaan lasten takia pysyn avioliitossa. Mieheni ei ole alkoholisti. Toisin kuin minä, hän kuitenkin juo joskus niin paljon ettei ole seuraavana aamuna toimintakunnossa, joten joskin sitä tapahtuu harvoin (muutaman kerran vuodessa) niin uskoisin että suurin osa tuttavistamme kuvittelisi hänen olevan meistä se joka huonommin selviää tässä lajissa.
[/quote]
Petät itseäsi ja rankasti. Jos oikeasti juot niin paljon kuin tuossa kerrot, et esimerkiksi pysty "lukemaan ihan sujuvasti" iltasatua. Lukemaan varmasti, kyllä, mutta oikeasti lukemaan iltasatua niin, että olet samalla lapsillesi läsnä, et. Sama iltapalan ja terveellisen ruuan kanssa. Sillä ei loppujen lopuksi ole ihan hirveän suurta merkitystä, että kännissä oleva äiti laittoi terveellistä ruokaa. Toki se on parempi asia kuin lasten olla ilman ruokaa, mutta ei se humalassa oloasi poista.
Lapsesi tulevat todennäköisesti aikuisena muistamaan, kuinka äiti sössötti illat ja esim. inhoamaan juomasi alkoholin hajua hengityksessä ihan primitiivireaktion tasolla.
Tajua nyt edes, että sinun toimintasi ihan aikuisten oikeasti on vahingollista lapsillesi.
t. alkoholistin ex-vaimo, joka erosi alkoholistista, joka hänkään ei ollut humalassa agressiivinen - sössöttävä, epäluotettava hölmö vaan
Joo, tuo yksi ei tajua ettei kännissä pysty normaaliin vuorovaikutukseen lastensa kanssa vaikka niin luulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on. Alkoholismi aiheuttaa lapsille vakavia vauroita. Ja tämä alkoholistiäiti tässä ketjussa- miksi ihmeessä et mene hoitoon? Voit olla 100% varma, että se mikä susta on kiva pikkukänni missä vielä iltasatu sujuu on juuri se mikää repii lastesi sydämet riekaleiksi. Asiahan on niin että sinun pitäisi mennä hoitoon ja jättää lapset miehellesi. (jojka silloin joskus kun dokaa vie lapset sitten hoitoon) Jos et tee näin, kertoo se vain siitä että alkoholi on lapsiasi tärkeämpi; eli he ovat alkoholistin lapsia ja kärsivät siitä monin tavoin lopun ikäänsä. Tiedän niin monta alkoholistin aikuisen lapsen elämäntarinaa, että täältä ei sääliä heru. Ainahan se alkoholisti luulee että homma on hanskassa. Hoitoon siitä jos haluat olla äiti lapsillesi!!! Ota vastuu elämästäsi äläkä täällä selittele sontaa.
Joo, niin mun exkin väitti että ei ole alkoholisti kun pystyy käymään töissä ja hoitamaan työnsä hyvin. Mutta yhtään päivää ei pystynyt olemaan kokonaan ilman alkoholia, eikä yksi keppanapullo riittänyt.
Minun äitini ei lähtenyt ja olen siitä ikuisesti vihainen. En pidä häneen yhteyttä kuin satunnaisesti ja silloinkin vain pakolliset asiat. En voi antaa anteeksi että hän valitsi mieluumin sen juopon kuin omat lapsensa. Kai se oli sitten niin ihana haistella sitä lemua iltaisin sängyssä ja kuunnella sitä loputonta sössötystä. Ja muka "lasten takia", tekopyhää lässytystä sukulaisille ja tutuille, kun totuus on että ei vain halunnut ja viitsinyt ottaa vastuuta. Kai se oli hienoa kun sai asua omakotitalossa ja esittää muka onnellista perhettä, vaikka kaikki tiesi että faija on doku. Koskaan ei kehdannut kutsua kavereita kylään kun ei tiennyt onko faija kännissä, ja mutsi siinä muka peittelemässä että heh heh kun isi on hassu kun höpöttää.
Ei faija ollut aggressiivinen eikä sammunut, mutta ällötti se höpötys ja epävarmuus ja ne "autotallissa" ja "puuvajassa" pistäytymiset. Ja iltaisin kun oltiin systerin kanssa nukkumassa, kuunneltiin sitä piiloteltua riitelyä ja juteltiin että luuleeko mutsi oikeasti ettei me huomata.
Oikeasti, alkoholistejen rouvat, katsokaa peiliin. Otatteko vastuun lapsistanne vai oletteko luusereita ja jäätte paapomaan juoppoa?