Miten vanhempanne ottivat avioeronne?

Isä sanoi että eipä yllättänyt. Äiti ei meinannut järkytykseltään tajuta. Nämä siis

ihan ensireaktiot.

Up

Äidistä en niin paljoa muista, kun olin nuori kun hän kuoli. Isän mielestä suurimpia syntejä elämässä olivat abortti ja avioero. Noh, isäkin ehti kuolla ennenkuin erosin ensimmäisestä miehestäni. Sen jälkeen erosin vielä kahdesta muustakin. Siinä mun tämän elämän saavutukset. 

Äiti oli kuollut jo ennen kuin tapasin mieheni. Isä oli vihainen exälleni. Olivat tulleet hyvin toimeen, isä tykkäsi miehestä paljon, odotteli lapsenlapsia.

Mies jätti minut, itse en olisi halunnut erota, ja isäni oli tietysti valtavan pahoillaan puolestani samalla kun oli vihainen exälleni pitkän aikaa.

Kumman huonosti, vaikka itse olin tiennyt eroavani jo 10 vuotta. Aika tyhmiä kun eivät huomanneet, et oli totaalinen vikatikki. Melko ventovieraana vielä pysyi heille, koska oikein välttelin etteivät olisi missään tekemisissä. Lapsia ei suhteesta tullut, kun ei ollut edes seksiä, eikä yhteistä omaisuuttakaan ollut. Siltikin piti vatvoa 2 vuotta asiaa, ja nyt vielä 5 vuoden jälkeenkään äiti ei ole päässyt yli. En tajuu. Mitä asia heille edes kuuluu.

Appeni lamaantui, ei uskonut pojastaan mitä teki perheelleen.

Anoppini oli suuri tuki ja turvani, auttoi monissa käytännön asioissa ja antoi myös terapeuttista apua.
Isäni masentui ja koin hänen "syyttävän" minua (vaikka olin jätetty osapuoli!), mutta auttoi paljon taloudellisesti.

Äidilleni tämä oli surullisinta (itseni lisäksi siis), ja hän otti asian hyvin raskaasti. Pettyi vävyynsä pahoin, ja myös näytti sen tälle. En osannut äidilleni puhua samoin kuin anopilleni, mutta myös äitini auttoi minua paljon käytännön asioissa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 21:50"]

Kumman huonosti, vaikka itse olin tiennyt eroavani jo 10 vuotta. Aika tyhmiä kun eivät huomanneet, et oli totaalinen vikatikki. Melko ventovieraana vielä pysyi heille, koska oikein välttelin etteivät olisi missään tekemisissä. Lapsia ei suhteesta tullut, kun ei ollut edes seksiä, eikä yhteistä omaisuuttakaan ollut. Siltikin piti vatvoa 2 vuotta asiaa, ja nyt vielä 5 vuoden jälkeenkään äiti ei ole päässyt yli. En tajuu. Mitä asia heille edes kuuluu.

[/quote]. No et oo sinäkään ihan terve, jos 10 vuotta kesti eroaminen

näin isäni ensimmäistä kertaa elämässään itkevän... Eli niin järkyttyneitä olivat.