Kysely äideille: nautitko imettämisestä?
Minä nautin. Alkuvaikeuksien ja alun kipujen jälkeen se on todella palkitsevaa ja teenkin kaikkeni sen eteen että maito riittäisi yksivuotiaaksi saakka.
Kommentit (18)
Nautin kunnes lapsi alkoi purra. Sitten lopetettiinkin aika pian, ja lapsi oli tuolloin melkein vuoden. En suostuisi imettämään lasta, joka puree nänniä hampailla. Siinä menee raja. Pienen vauvan imettäminen oli aika kivaa, tunsi oikein miten hormonit hyrisi imettäessä. Taaperon imettämistä en henk.koht. oikein ymmärrä. Luulen, että äiti on usein koukussa ison lapsen imettämiseen sen sijaan, että lapsi tarvitsisi oikeasti vielä rintaa. Halailu, pussailu ja sylissä pitäminen riittää hellyydeksi päälle 1-vuotiaalla, ei siihen imettämistä tarvitse.
En, koska tunsin itseni halvaksi ja stressaantuneeksi lypsynaudaksi :(
Onneksi se on nyt ohi.
Imettäminen polttaa raskauskilot helposti, joutuu oikein kunnolla syömään jotta paino ei tipu alle lähtöpainonon (ennen raskautta). Sekin on palkitsevaa, kilot lähtivät itsestään.
Osaatteko kertoa että mikä ihme saa naisen imettämään etenkin poikalapsiaan 3-5 vuoden ikäisiksi? Olen kuullut tästä monelta tutulta viime aikoina kun ovat ihmetelleet jotain saman päiväkodin, kerhon tai muun tapausta. Eivät hekään ole kehdanneet kysellä, katsoneet vaan ihmeissään että mitä hittoa tuossa nyt tapahtuu!
Tuolla yritetään tehdä heistä väkisin läheisriippuvaisia mammanpoikia, pahimmassa tapauksessa peräkammarin aikamiespoikia?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:49"]
Imettäminen polttaa raskauskilot helposti, joutuu oikein kunnolla syömään jotta paino ei tipu alle lähtöpainonon (ennen raskautta). Sekin on palkitsevaa, kilot lähtivät itsestään.
[/quote]
Todella itsekästä! Säälin lasta.
Jonkin aikaa, joo. Ehkä kun lapsi oli n. kolmekuinen, aloin nauttia siitä. Alkuvaikeuksien yli oli päästy ja homma sujui helposti ja oli mukavaa, tuli ihana läheisyyden tunne kun imetin. Sitten vauva sai ekan hampaansa 4,5kk iässä ja alkoi purra minua, siitä lähtien aina imetyksen loppuun (1v 1kk iässä) oli eriasteisia hankaluuksia. Vauva puraisi minua usein ja kovaa ja kehitti siitä oikein leikin, huomasin miten hän tarkkaili reaktioitani. Kun kylmä hiki kainaloissa odotin, koska puraisu tulee, ei maito lähtenyt herumaan kunnolla, kun en pystynyt rentoutumaan. Kun maitoa tuli hitaasti, poika ei jaksanut keskittyä ja puraisi. Oikea noidankehä! Häntä ei myöskään imetys lähes yksivuotiaana enää jaksanut kiinnostaa, mutta jahtasin häntä ympäri kämppää tissi ojossa, koska imetyssuositus sanoi, että yksivuotiaaksi asti pitäisi vähintään imettää :)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:55"]jahtasin häntä ympäri kämppää tissi ojossa, koska imetyssuositus sanoi, että yksivuotiaaksi asti pitäisi vähintään imettää :)[/quote]
Voi ei minkä teit! Nyt hän sai traumoja tisseistä ja ehkä tulevaisuudessa myös tytöistä?!!
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:49"]
Imettäminen polttaa raskauskilot helposti, joutuu oikein kunnolla syömään jotta paino ei tipu alle lähtöpainonon (ennen raskautta). Sekin on palkitsevaa, kilot lähtivät itsestään.
[/quote]
Todella itsekästä! Säälin lasta.
[/quote]
Onko tosiaan itsekästä jos täällä mainitsee YHDEN hyvän syyn imettämiselle? Tottakai jokainen imettää sen vuoksi että se on lapselle parasta ja terveellisintä ravintoa vauvaiässä, antaa hyvän vastustuskyvyn ja tekee hyvää myös naisen hormonitoimnnalle. Tekeekö se naisesta itsekkään jos sanoo yhdeksi hyväksi puoleksi myös että sillä saa raskauskilotkin katoamaan?
Minä säälin sinua, ahdasmielinen.
Imetän tällä hetkellä parikuista poitsua ja nautin ajoittain, kun poika nälkäisenä ja innolla käy ruuan kimppuun, syö tehokkaasti ja nukahtaa tyytyväisenä. En nauti monen tunnin lohtutissisessioista, hikoilusta, selän ja hartioiden jumiutumisesta ja aristavista nänneistä. Lopettaisin mielelläni puolen vuoden kohdalla..katsotaan miten käy.
En nauttinut, paitsi se oli minustakin hyvä juttu, että kilot lähtivät itsestään. En minäkään jaksanut syödä niin paljon, etten olisi laihtunut. Se ei ollut syy imettämiseen vaan se, että tiedän imetyksen olevan tärkeää. Lapsetkin tykkäsivät rintamaidosta ja imemisestä, joten imetin heitä pitkään, 1 v 4 kk - 2 v 8 kk.
Kyllä nautin. Maidonnousu oli aika raju ja kamalaa kummallakin kerralla, mutta se ei onneksi kestä kuin pari päivää. Itselläni maitoa tuli aluksi ihan liikaa, joten ensimmäiset viikot vähän sotkuista hommaa, mutta en todellakaan valita, koska vauvat imivät hyvin ja kasvoivat räjähdysmäisesti. Ihanaa ja mielettömän helppoa. Minua sitten ahdisti, kun piti ruveta antamaan kiinteitä...Niitä meillä ei sitten huolittu vuoteen ollenkaan... Enää en siitäkään stressaisi, kun kaksi on saanut isoksi pelkällä maidollakin:) Siirtyivät lähes suoraan normiruokaan, ei tuttipulloja, ei korviketta, eikä juurikaan pilttipurkkeja.
Toisinaan se oli kivaa ja rentouttavaa, mutta enimmäkseen vain velvollisuus. Imetin esikoista 8 kk ja toista 6 kk.
En nauttinut mutten kärsinytkään. Päälle vuoden ikään imetin.
Imetys tosiaan vie kaloreita. Voisin syödä vaikka levyittäin suklaata enkä liho lainkaan. Lapsi syö paljon ja maitoa riittää. Imetys on myös tosi kätevää ja halpaa. Ei tartte ostaa maitoja ja lämmittää tuttipulloja. Imetys myös lisää mielihyvähormoneja ja estää synnytyksen jälkeistä masennusta.
Vihaan imettämistä, koen sen velvollisuutena.. olisin jo lopettanut mutta poika ei suostu syömään korviketta. Alusta asti ollut kauheeta tappelua rintaraivareiden kanssa, puhumattakaan siitä kuinka sotkuista tämä on. Ja ällöttää haista pilaantuneelle maidolle. Meidän tapauksessa imetys ei tod lähentänyt tms vaan aiheutti ikäviä tunteita vauvaa kohtaan. Nykyään imetys onnistuu useimmiten ilman raivareita, mutta silti siitä on jäänyt ikävät muistot ja en nauti yhtään.
En pitänyt imetyksestä vaikka kaikki sujuikin hyvin. Luulen sen johtuvan siitä että vihaan AA-kupin tissejäni (joita imetys ei muuttanut yhtään) niin paljon että niiden ajatteleminenkin ällöttää. Kenenkään nähden en ikimaailmassa olisi imettänyt. Silti täysimetin 6 kk, mitään korviketta lapsi ei saanut ollenkaan ja kokonaan lopetin lapsen ollessa vähän vajaa 3v. kun maidontulo loppui itsestään, koska tiesin sen olevan lapselle hyväksi.
En nauttinut. Imetin väkisin kunnes lapsi oli 8 kk.