Lue keskustelun säännöt.
Minusta ei ole kotiäidiksi!
01.06.2013 |
Olen 8½ kuukauden ihanan tyttö vauvan äiti. Rakastan lastani hyvin paljon, mutta en kertakaikkiaan jaksa enää olla kotona vauvan kanssa. Olen ollut erossa vauvastani päiväsaikaan maksimissaan 12 tuntia koko hänen elinaikanaan. Mieheni on paljon töissä, mutta kotona ollessaan osallistuu vauva-arkeen, mutta esimerkiksi tänään hän on taas 10-20 töissä, joten olen taas vauvan kanssa koko päivän yksin.
Ei ole mitään mitä vauva kanssa tehdä. Ei ole mammaystäviä, ei ole varaa lähteä kaupungille kävelemään, kun kuitenkin siellä ostelisi jotain ja miksi sinne yksin lähtisikään. Kirjaa ei voi ulkona lukea, kun vauvaa ei voi laittaa mihinkään. Rattaissa ei nuku kuin harvakseltaan ja pitäisi olla koko ajan keikuttamassa, joten ei siitä kirjan lukemista mitään tule. Yksin ei vaunulenkillekään huvita lähteä.
Luojan kiitos aloitan maanantaina työt!!!! Isäntä jää vauvan kanssa kotiin. Pääsee vihdoin ulos kämpästä ja tarvitsee huolehtia vain itsestään. Tuntuu siltä että lähden lomalle töihin. En käsitä miten jotkut voivat olla vuosikausia kotona. Ymmärrän että vauvalle olisi parempi olla kotona mahdollisimman pitkään, mutta minä en kertakaikkiaan jaksa olla pelkästään kotona kuukausia ja kuukausia putkeen.
Kommentit (7)
Ymmärrän niin hyvin. En viihtynyt kotona ollenkaan ja töihin paluu tuntui kuin olisi taakka nostettu hartioilta pois. Mikään ei ole niin tylsää kuin vauvan hoito oli minusta.
Ap, olet hyvä äiti koska ymmärrät myös sitä, mistä oma hyvinvointisi syntyy. Miehesi pärjää varmasti hienosti lapsen kanssa kotona.
Kakkoselle tiedoksi, että meitä ononneksi erilaisia äitejä. Ja osa niistä tykkää tehdä töitä ihan oikeasti.i
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nr.3, miksi teit lapsen? Kuinka monta tuntia hänen kanssaan olet jaksanut olla?
Kolmonen ei voinut etukäteen tietää millaista kotiäitiys pienen vauvan kanssa on ja miten siihen suhtautuisi. Kuten ei kukaan muukaan esikoistaan odottava.
Äitiys on ihan ok kunhan saan sen lisäksi tehdä työtä josta pidän. Ja eikös se hyvinvoiva äiti olekaan lapselle parempi kuin koyona tylsistyvä kiukkuinen äiti?
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 19:15"]
Kolmonen ei voinut etukäteen tietää millaista kotiäitiys pienen vauvan kanssa on ja miten siihen suhtautuisi. Kuten ei kukaan muukaan esikoistaan odottava.
Äitiys on ihan ok kunhan saan sen lisäksi tehdä työtä josta pidän. Ja eikös se hyvinvoiva äiti olekaan lapselle parempi kuin koyona tylsistyvä kiukkuinen äiti?
[/quote]
Toista lasta ei sitten varmaan tule, kun nyt tiedät?
Eihän äitiys vaadi kotiäitiyttä. Yhtä hyvin lapsen kanssa kotona voi olla isä. Ei kenellekään isälle sanota, että on huono isä, jos ei jaksa olla koti-isänä. Miksi äidin pitäisi aina olla se, joka on kotona pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut koskaan edes suunnitelmissakaan. Yksi on oikein hyvä kaikin puolin.
Mikä siellä töissä niin ihanaa on? Mä ehdin rillutella ja nähdä työelämää yli 10 vuotta ennen lapsentekoa, ja mulle aukeni taivas saatuani vauvan. Tajusin, että elämässä on paljon mahtavampaakin sisältöä, kuin työnteko. Teimme toisenkin lapsen 1v9kk ikäerolla, eikä minusta kahdenkaan kanssa mitenkään rankkaa ollut. Töihin palailin, kun nuorempi oli 2-vuotias.
Me käytiin joka viikko perhekerhossa, itse kävin soittotunnilla kerran viikossa ja kerran viikossa opiskelemassa kieltä työväenopistossa. Toki tapasin ystäviäkin välillä. Oli mukavaa käydä koiran ja vauvan kanssa kävelyillä ja touhuilla kotona. Minusta vauvan ja lapsen kehittyminen ja kasvaminen on paljon kiinnostavampaa kuin mikään, mitä muu maailma voi tarjota!