Kokemuksia kyykäärmeiden kohtaamisesta

Olen tavannut varmaan 100 kertaa, ei tulisi mieleenkään tappaa, koska niistä ei ole mitään haittaa, pelkästään hyötyä jyrsijäkannan kurissapitämiseksi. Mielummin saisi kuolla vaikka joku helsinkiläinen.

Lukuisia kertoja eikä koskaan ole ollut mitään harmia yhdestäkään. Typerykset tappaa. Jos ei kykene rinnakkaiseloon, sen voi myös viedä muualle. Haravalla ämpäriin, kansi päälle ja parin km:n päähän. Ei tule takaisin. Seuraava voi toki sitten taas tulla...

Opettele elämään niiden kanssa tai muuta muualle.

Tappaisin jos pihalle tulisi. Tuttavan lapsi kuoli kyynpuremaan. En toki niitä luonnossa vainoaisi. 

Ojanpientareilla lähinnä. Joskus vähän sellaisia läheltä piti -tilanteita on ollut, kun olen meinannut hypätessäni laskeutua käärmeen päälle, tai vauva rintarepussa poiminut mesimarjoja, ja noustuani huomannut että joku siitä lähti, ja huomannut vasta sitten kyyn.

Mutta mitään ei ole sattunut, joten olkoot siellä vähän kauempana pihasta rauhassa. Pitää sitten harkita jos pihassa alkavat pyöriä ja sattuu vaaratilanteita, että voisko sitten kuskata kauemmas vai mitä tarttis tehdä. 

Kymmenkunta on listitty omasta pihasta, mm. rappujen alla oli ja talon seinustalla, pihatiellä.. Koiraa puri kuonoon ja se joutui tiputukseen. Meillä kyyt on ihan riesa, mutta vaiva-aste vaihtelee vuosittain. 

Olen nähnyt ja tavannut niitä paljonkin, enkä ikinä ole tappanut, enkä tappaisi yhtäkään kyytä.

Tykkäsin jo lapsena niistä, paras tapaaminen oli kun istuin ihan hiljaa, näin jotakin liikettä heinikossa, siellä oli kyykäärme. Se tuli vaan lähemmäs, istuin ihan hiljaa paikallani. Se oli tosi kaunis ja tuli ja liukui vaan jalkani yli.

Ihastelin, miten hienosti sen suomut ja lihakset liikkuivat, kun ne tavallaan toimivat kuin telaketjut, käärmeen alaosassa ne liu´uttivat käärmettä eteenpäin ja käärme ohjasi liikkumistaan vartalonsa liikkeillä. Käärme ei todellakaan mitenkään matele vaan liikkuu todella hienosti ja sulavasti eteenpäin, se on voimakas ja lihaksikas eläin.

Käärmeet ovat hienoja eläimiä, olen opettanut lapsillenikin pienestä pitäen miten niitten kanssa käyttäydytään, eikä yksikään ole purrut ikinä, ei lapsiani eikä minuakaan.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 23:10"]

Tappaisin jos pihalle tulisi. Tuttavan lapsi kuoli kyynpuremaan. En toki niitä luonnossa vainoaisi. 

[/quote]

Eläinten aiheuttamat kuolemat Suomessa vuosina 1998-2011

1. Koiran hyökkäys/puremat - 15 ihmistä

2. Ampiaiset - 14 ihmistä

3. Nauta, lehmä, sonni - 10 ihmistä

4. Hevonen - 7 ihmistä

5. Kissa - 2 ihmistä

6. Karhu - 1 ihminen

7. Pässi - 1 ihminen

8. Kyykäärmeen purema - 1 ihminen

9. Mehiläiset - 1 ihminen

Liikenneonnettomuudet, joissa toisena osapuolena eläin

1. Hirvikolarit - 92 ihmistä

2. Tapaturma ratsastajalle tai hevoskärryillä kulkeneelle - 26 ihmistä

3. Kolari, jossa törmäys muuhun kuin hirveen - 7 ihmistä

Lähde: Tilastokeskus

Pitäsiköhän se tappaminen aloittaa kissoista ja koirista

Meinasin ajaa pyörällä päältä. Jätin sinne, minähän sen reviirille eksyin, ei toisinpäin :)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 23:10"]

Tappaisin jos pihalle tulisi. Tuttavan lapsi kuoli kyynpuremaan. En toki niitä luonnossa vainoaisi. 

[/quote]

Luonnossa? Kuka sen määrittelee, kuka sun pihasi omistaa?

Työpaikalla usein. En suosittele tappamista

Olen kohdannut kyyn useita kertoja elämäni aikana. En pidä niistä, mutta ei tulisi mieleenikään tappaa. Lapsena pelkäsin käydä roskia viemässä, kun roskakatoksen alla oli usein nähty kyy. Nyt aikuisena suhtaudun niihin varovaisella kunnioituksella. Harrastukseni takia liikun paljon luonnossa, eikä silloin voi välttää satunnaisia kohtaamisia muiden luonnonkappaleiden kanssa.

Puhutaanko nyt nimen omaan käärmeistä? Luonnossa olen nähnyt vaikka kuinka paljon vuosien mittaan, eikä yhdestäkään ole ollut siellä haittaa, eli on ainoastaan kiinnostavaa nähdä niitä siellä. Voi sen kai toisaalta ymmärtää että haittaakin koetaan niistä olevan, jos niitä tavataan paljon omalla pihalla, ihmisten oleillessa siinä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 23:10"]

Tappaisin jos pihalle tulisi. Tuttavan lapsi kuoli kyynpuremaan. En toki niitä luonnossa vainoaisi. 

[/quote]

Luonnossa? Kuka sen määrittelee, kuka sun pihasi omistaa?

[/quote]

Ihminen määrittelee sen.

Kyy on muuten melkoisen sitkeä -rautalapiota saa vääntää tosissaan ennen kuin kyyn saa poikki.

Kyllä pihapiiristä tappaisin, ilman muuta. Mieluummin kyy kuolleena kuin purema vauvalla tai taaperolla. Sori nyt vaan eläintenrakastajat, minäkin pidän eläimistä, mutta rakastan lapsiani. En ota riskiä, että lapsille kävisi huonosti yhden elukan takia.

Joku esittää tapettavaksi koiria ja kissoja. En ikinä voisi kuvitellakaan kissan tappavan ihmistä tappamismielellä (lienee jotain, että on mukamas nukahtanut vauvan päälle tms.), kuten joidenkin koirien, jotka hampaat irvessä hyökkäävät kimppuun. En todellakaan rinnastaisi näitä kahta eläintä, eivät ole yhtään samantyyppisiä. Eiköhän kissa jahtaa ihan itseään pienempiä otuksia. Koirat jahdata ihan ketä vaan, syöväthän ne omaa ulostettaankin. 

Pienenä säikähdin pari kertaa, kun mökin saunan ja järvenrannan välillä niitä kiemurteli aina joskus. Onneksi silloin vielä opetettiin lapsille, että kyy pakenee maan tärinää.

Se olikin hienoa aikaa, kun lapsille opetettiin, että jos näet käärmeen, hypi vain tasajalkaa, niin katso miten lujaa se lähtee karkuun. Nykyään opetetaan, että jos näet käärmeen, niin näin äiti tappaa pienen ja harmittoman eläimen lapiolla.

Punahilkkaa ja Bambia niille lapsille ei saa näyttää, koska niissähän eläimiä tapetaan väkivaltaisesti.

Luonnossa jätän kyyt rauhaan ja vain kierrän ne. Poikkeuksiakin on: Jos kyy on valinnut näyttäytymis- tai lymypaikakseen lasten tai koirien käytössä olevan kentän eikä käsillä ole pyydystysvälinettä niin sitten kyy kuolee. Kaksi kertaa näin on käynyt. 

Kilometrin säteellä kotipihasta ja kotirannasta tapan kaikki kyyt jotka näen. Rantakäärmeet saavat olla rauhassa. Elämme saaressa, joten välillä käärmeitä on riesaksi asti. Viime vuonna tapoimme puolisoni kanssa pihapiiristämme viisi kyytä viikon sisään. Tänä vuonna on ollut onneksi hiljaisempaa, vain pari kyytä tullut vastaan. toinen pihallamme ja toinen rannassamme. Kymmeniä kyitä tappanut kotimme läheltä. Emme sovi samalle saarelle.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 01:14"]

Luonnossa jätän kyyt rauhaan ja vain kierrän ne. Poikkeuksiakin on: Jos kyy on valinnut näyttäytymis- tai lymypaikakseen lasten tai koirien käytössä olevan kentän eikä käsillä ole pyydystysvälinettä niin sitten kyy kuolee. Kaksi kertaa näin on käynyt. 

Millä sä sen tapat, jos et kitenkaan saa pyydystettyä??

[/quote]

Mökin pihalla on tavattu kymmeniä näiden monien vuosien aikana. Aina tapettu kaikki. Nykyisin ei sitten enää niin usein näy. Tänä kesänä nähtiin yksi mökkitiellä ja kyllä siltäkin henki lähti. Lasten ja koirien hyvinvointi menee kyllä kyyn edelle.