Biologinen vanhempi hylkää... Onko sopivaa ottaa yhteyttä tätiin tai setään?
Vai onko vain salattava muulta suvulta, että on syntynyt ja siis olemassa? Onko hylkääjän mielipiteellä merkitystä?
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 14:52"]
Vai onko vain salattava muulta suvulta, että on syntynyt ja siis olemassa? Onko hylkääjän mielipiteellä merkitystä?
[/quote]
Miksei voi pitää yhteyttä biologisiin sukulaisiin. Itsestäni ainakin tuntuisi oudolta menettää yhteys veljen tai sisaren lapsiin. Jos "hylkääjä" toimiikin itsekkäästi, voihan niistä muista sukulaisista löytyä vastuullisia aikuisia.
Ap, onko niin, että lapsesi isä on hylännyt lapsenne eikä ole enää missään tekemisissä teidän kanssanne? Nyt sitten mietit, voitko sinä tai lapsesi ottaa yhteyttä isän puoleisiin sukulaisiin? Tietysti voitte ottaa yhteyttä. Lapsella on oikeus tuntea sukulaisensa.
Sukulaiset voivat sitten itse päättää, millaisen suhteen he haluavat lapseen tai sinuun.
Sun vastuullasi ei todellakaan ole suojella ketään, eikä varsinkaan isäsi pahoilta teoilta ja niiden seurauksilta. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä kenen kanssa haluaa. On vastapuolen asia päättää haluaako olla sun kanssa tekemisissä (mikäli siis puhut itsestäsi) Isä ei omista tai määrää sukulaisiaan, eikä ihmisten välisiä suhteita tai tosiasioita. Se, että joku valehtelee eikä halua kohdata tosiasioita ei ole sun ongelma, johan olet joutunut syyttää siitä kärsimään. Sulla on 100% oikeus olla olemassa ihan rehellisesti ja avoimesti kaikissa mahdollisissa ihmissuhteissa. Ongelmat ovat niillä jotka eivät halua hyväksyä totuutta. Älä vain heidän valheitaan ala kantamaan. Mulla on lähipiirissä sinunlaisesi ihminen, salattu ja hylätty, ja minusta on päivänselvää että hän ilmestyy jonakin päivänä. Ja miksi en ota yhteyttä itse, en ole ns. asianosainen...
Mieti asia tarkkaan: heistä voit saada myös ikuisen riesan.
Ota toki yhteyttä lapsen sukulaisiin. Kunhan pysyt rauhallisena, ja vaikutat tasapainoiselta ja onnelliselta. He saattavat haluta olla tekemisissä verisukulaisen ja tämän äidin kanssa, vaikka isä hylkäsikin. Kunhan et yritä pyytää heiltä mitään, varsinkaan rahaa. Äläkä myöskään hätkähdä kun sinulle kerrotaan hylkääjän uusista suhteista tms.
Mielestäni ainakin isovanhemmilla on oikeus tietää, lapsihan on heidän perillisensäkin (jos on tunnustettu). Kannattaa lähestyä varovaisesti.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 19:39"]
No jos lapsi ei ole tunnustettu?
[/quote]
Oletko ap?
Jos isä ei ole tunnustanut lasta, sinun pitäisi nostaa siitä isyyskanne. En vain käytännössä tiedä, miten sellainen hoidetaan, kun ei ole tarvinnut. Sosiaalitoimistossa varmaan osaisivat neuvoa. Kannattaa ottaa myös oikeusaputoimistoon yhtyettä. Jos olet varaton, palvelu on ilmaista.
Ja vaikka isä ei olisikaan tunnustanut lastaan, lapsella on oikeus tuntea sukulaisensa. Sukulaisten tunteminen ja isyyden tunnistaminen ovat kaksi eri asiaa. Tosin isyyden vahvistaminen varmasti hälventäisi pahimmankin epäilijän epäluulot tarvittaessa.
Kannattaa pitää yhteyttä lapsen biologisen vanhemman sukulaisiin. Ei ole viisasta pitää yhtettä vain yhteen sukulaiseen, sillä näkökulma jä rajalliseksi. Jos kuulee "totuuksia" vain yhdeltä sukulaiselta, annetaan hänelle suuri valta pelata sellaista ihmissuhdepeliä, kuin hän tahtoo. Tällaisen vallan käyttäjä saattaa valehdella mitä tahansa. On viisasta olla yhteydessä useisiin sukulaisiin siis terveen henkisen kehityksen kannalta.
Jokainen pohtii läpi elämän sitä, mistä on tullut ja mihin on menossa. Oman historian läpikäyminen aloitetaan jo päiväkodissa ja tätä jatketaan alakoulussa ja käsitellään uudestaan yläkoulussa.
Joka tapauksessa on tärkeintä, ettei lapselle valehdella sitä, kuka on vanhempi. Lapsen iän mukaan vain valitaan, miten asia kerrotaan. Aina on muistettava sanoa, ettei lapsi ole paha vaan, että vanhemman tilanne vain oli sellainen, ettei tämä voinut huolehtia lapsesta. Olisi suuri järkytys lapselle lukea perunkirjoitusilmoituksesta, kuka on oikea vanhempi. Kannattaa muistaa, ettei totuus pala tulessakaan. Kannustan siis ottamaan rohkeasti yhtettä sukulaisiin.
Jos lasta ei ole tunnustettu, ei ole mitään isän puolen sukulaisia, joihin ottaa yhteyttä. Veljeeni ripustautui aikoinaan nainen, joka lapsen saatuaan päätti, että se on veljeni. Ei silti halunnut mitään DNA-testejä, mutta tunki vähän väliä äidilleni kylään ja soitti meille "serkkua katsomaan".
Ilmoitimme hyvin suoraan, että lapsi on tervetullut sukuun sen jälkeen, kun isyys on tunnustettu. Eipä ole vieläkään, joten emme pidä yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 12:55"]
Jos lasta ei ole tunnustettu, ei ole mitään isän puolen sukulaisia, joihin ottaa yhteyttä. Veljeeni ripustautui aikoinaan nainen, joka lapsen saatuaan päätti, että se on veljeni. Ei silti halunnut mitään DNA-testejä, mutta tunki vähän väliä äidilleni kylään ja soitti meille "serkkua katsomaan".
Ilmoitimme hyvin suoraan, että lapsi on tervetullut sukuun sen jälkeen, kun isyys on tunnustettu. Eipä ole vieläkään, joten emme pidä yhteyttä.
[/quote]
Siis päätti, että se onveljeni lapsi. Anteeksi ajattelematon kirjoitustapa.
Edistäisikö yhteydenotto biologisen vanhemman sukulaisiin lapsen tunnustamista? Biologinen vanhempi on vanhempi, vaikka hän ei henkiseksi vanhemmaksi haluaisikaan. Itse ottaisin kyllä yhtettä sukulaisiin.
Eräs kaverini otti yhteyttä isän puolen sukulaisiin mutta tämä kaverini onkin sellainen tyyppi, että ripustautuu keneen tahansa ja sukulaisuus oli hänelle hyvä tekosyy vetää lisää ihmisiä mukaan hänen kaoottiseen elämäänsä.
En ottaisi yhteyttä kun kerran toinen tehnyt näkökantansa selväksi.