Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä alkoholistien tai ex-holistien puolisoita? Millaista elämää?
12.08.2013 |
Mieheni on vaihtelevasti juonut iät ajat, toisaalta kunnon perheenisä, toisaalta maistuu. On kuitenkin vielä hyvä työ jne. Jollain mittapuulla häntä voisi pitää "sivistyneenä eurooppalaistapaisena" naukkailijana, mutta hänen käytöksestä jne. juomisesta masentuneen oloiseksi tulevana, pullojen piilottelusta välillä, ja ennen kaikkea perimästään, on kyse kylläkin todellisesta alkoholismista - vaikka juomismäärät ei aina niin kauhean suuria edes olisi.
Tänä vk-loppuna taas asioista luettuani tajusin, että tuo on tosiaan ihan oma sairautensa - ei siis sam akuin esim. vain suurkulutus, josta voi vähentää ja ruveta kohtuukäyttäjäksi. Alkoholisti on holisti aina; luin myös "kuivan kännin" käsitteestä, eli vaikka se ei joisikaan, on samalla lailla "vaikea" käytökseltään. Just tällainen mun mies on, ärtyinen ja kiukkuinen myös kun ei juo.
Olen tähän asti naivina kuvitellut, että sille vielä olisi mahdollista olla kohtuukäyttäjä, kunhan se pysyisi kohtuudessa eikä ottaisi liian usein (esim. ei keskellä viikkoa).
Mutta ilmeiseti nimenomaan oikealle alkholistille ei tämä ole mahdollista.
JOtenkin olen aina ajatelllut, että toivoa vielä on, että se "järkiintyisi". Mutta tosiaan, kun kyse on varsinaisesta alkoholismista, on se läsnä aina .Vaikka hän raitistuisikin kokonaan (mikä taas VOI olla sosiaalinen "ongelma" monessa kohtaa, jos ei voi yhtään ottaa),on hänellä aina alkoholistin omituinen tunne-elämä.
(Vähän tähän tapaan kertoo esim. Marko KUlmala edellisessä Kodin Kuvalehdessä.)
Niin että millaista elämää tässä on odotettavissa, jos tähän liittoon kuitenkin jään...?
Lasten takia en haluaisi rikkoa kuitenkaan edes jotenkin toimivaa yhteiselämää.
Mutta pystyykö alkoholistin kanssa elämään, vaikka hän raitistuisikin (mistä nyt ei ole tietysti takeita edes; nyt on viikon ollut mies juomatta)?
Vai onko se loputonta itsensä kiusaamista?
Kommentit (6)
Mies on ollut yli 10v raitis, ei juo ollenkaan. Jos aloittaisi "kohtuukäytön", ei menisi kauaa kun hän olisi samassa pisteessä kuin ennen lopettamista. En tiedä muita tosin, voi olla että joku toinen pystyy kohtuukäyttöön.
Tutustuin mieheeni vasta pari vuotta raitistumisen jälkeen. Mutta vuosien yhteiselon jälkeen voin sanoa: En olisi ryhtynyt tähän jos olisin tiennyt.
Riippuvuus. Rajojen asettaminen itselle ja muille. Se näkyy niin monessa muussakin asiassa. On peliriippuvuutta ja paljon muuta. On hyviäkin hetkiä, mutta joskus katkerana ajattelen, että jatkohotoitolaitoksen hoitajaksi päädyin. Omassa kotonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ole millään lailla vaikea tai hankala. Se ei tee mitään niistä asioista, joiden takia juoppoja pidetään ikävinä ihmisinä. Se ei äksyile, ei känkkäröi, ei riehu, ei katoile, ei edes tuhlaa rahaa enempää kuin mihin on varaa. EIkä se jätä asioita hoitamatta, lapsia leikittämättä, vastuuta kantamatta. Se on ihan unelma-aviomies, paitsi välillä vähän pahan hajuinen. Ainoa vaan, että tuolla juomisella ja juomiseen liittyvällä tupakanpoltolla se kuolee liian aikaisin ja se mua surettaa ja pelottaa ja stressaa pahasti.
Miksi tuomitset miehesi parantumattomaksi alkoholistiksi? Ei hän välttämättä sitä tosiaan ole. Minun miehenikin oli nuorempana suurkuluttaja, jolla juominen vaikutti ajoittain pakonomaiselta ja alkoholistiselta, ja alkoholin liikakäyttöön liittyi ikäviä sivuvaikutuksia kuten pettämistä, rahojen pelaamista uhkapeleihin tms. Lisäksi hän oli selvänäkin kärttyisä, mutta se johtuu vaan ihan siitä että lähes jatkuva alkon käyttö saa aivokemian ihan sekaisin.
Mutta nyt on jo vuosikaudet ollut aito kohtuukäyttäjä, joka ottaa joskus ruokaviiniä tai saunakaljan, ei kännejä. Hän pääsi alkoholiongelmasta vähän sivupolkua, huomasi lihoneensa paljon, ja halusi kaljamahasta eroon. Sai sellaisen spurtin että lopetti juomisen puoleksi vuodeksi kokonaan, eikä sen jälkeen ole liikaan juomiseen palannut.
Tuohon minäkin halusin uskoa, mitä 5 kirjoitti.
Mutta vasta nyt luettuani asiasta enemmän, tajusin, että on tosiaan ero sillä onko ihminen suurkuluttaja / juoppo tms., vai onko hänellä perinnöllinen taipumus alkoholismiin, ja tämä on "puhjennut". Tällöin se on vähän kuin allergia.
ap
mun mies odottaa pääsyä minnesotaan ja eilen veti kännit kun piti ottaa 2 saunajuomaa.tänäaamuna lähti lenkille,ja tuli nolona takasin kun siirsin sen rahat toiselle tilille kun lähti,eipä sit saanu jatkettua juomistaan.nyt on nukkunu pari tuntia.toivottavasti on pää selvänä kun herää!vihaan tota raukkaa suunnattomasti!
Heitin sen pellolle yhden kesän jokapäiväisen kaljottelun päätteeksi eikä ole tavannut lasta sen koommin. Välillä soitteli alkuun lopettaneensa ryyppäämisen kokonaan jne mutta ei enää kiinnosta hänen asiansa. Tärveli itse suhteensa lapseenkin niin että lasta (nyt 13 v) ei kiinnosta nähdä isäänsä vaikka samassa kaupungissa asutaan.
Tämä oli toinen ja viimeinen mahdollisuus jonka olin antanut.