Kaveri lesoaa vauvallaan
Kaverini jauhaa koko ajan, miten hienosti vauvansa oppii kaikki jutut. Se kääntyili jo parikuisena, konttasi ja istui muistaakseni alle puolivuotiaana ja nyt hehkutetaan kun se on 8kk ja kävelee tukea pitkin. Onko noissa nyt oikeasti jotain erikoista vai onko tää nyt vaan tyypillistä äidin hehkutusta, että oma vauva on maailman ihmeellisin ja parempi kuin muut?
Kommentit (33)
Ihan tyypillistä, kuka ei olis omastaan ylpeä? Niin se mamma, joka aina vaikeroi, kun lapsi ei 14kk vieläkään kävele. Ja silti kaikki ovat lopulta ok. Antakaa ihmisten olla ylpeitä, jos aihetta on, negaa tulee automaattisestikin niskaan yleensä.
Onko sanonut että on parempi kuin muut? Tietenkin oman lapsensa taitoja saa hehkuttaa. Onhan se ihmeellistä kun vauva alkaa konttaamaan jne.
Eihän noissa mitään ihmeellistä ole, mutta ei kaverisi lesoamisessakaan. Monille iskee tuo kuume, jossa lapsen joka kehitysvaihetta pitää hehkuttaa, vaikka lapsettomana olisi väittänyt toisin.
Koita olla kärsivällinen. Se menee toivottavasti ohi muutaman vuoden päästä :)
Lapsen kehittyminen on niin ihmeellistä.
Joo, se nimen omaan vertailee, tyyliin että useimmat muut ei vielä ryömikään ja tää jo konttaa, meidän vauva seisoo jo noin tukevasti eikä toi edes istu vaikka on vanhempi jne.
Kyllä mä ymmärrän, että omastaan on ylpeä, mutta se todella lesoaa vauvansa olevan jotain superihmeellistä, kun nyt kävelee tukea vasten. Onko se edes harvinaista 8kk iässä? Itse en oikein muista muutakuin että noin vuoden ikäsenä yleensä opitaan kävelemään ilman tukea.
ap
Eikö sana lesota ole aika mennyttä maailmaa?
Ei ole mitenkään harvinaista :) Omastakin tuttavapiiristä löytyy useampia, jotka ovat saavuttaneet nuo kehitysvaiheet ihan yhtä aikaisin. Joskin tiedän myös monia sellaisia, jotka ovat olleet paljon "hitaampia".
Hahahah...mulla kolme lasta on olleet yhtä vikkeliä menijöitä ja mua taas se on ärsyttänyt!!hitto helpommalla pääsee kun ei noin nopeaa.. :)
Niinhän se on maailman ihmeellisin ja niin sen pitääkin olla silloin kun äiti on tervepäinen.
Ei niitä lapsia saa pyllypanoilla, muistakaa tämä asia WT:t.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:24"]
Joo, se nimen omaan vertailee, tyyliin että useimmat muut ei vielä ryömikään ja tää jo konttaa, meidän vauva seisoo jo noin tukevasti eikä toi edes istu vaikka on vanhempi jne.
Kyllä mä ymmärrän, että omastaan on ylpeä, mutta se todella lesoaa vauvansa olevan jotain superihmeellistä, kun nyt kävelee tukea vasten. Onko se edes harvinaista 8kk iässä? Itse en oikein muista muutakuin että noin vuoden ikäsenä yleensä opitaan kävelemään ilman tukea.
ap
[/quote]
Ei ole ihmeellistä. Mun lapsi veti itsensä seisomaan puolivuotiaana.
Joo ja mun lapsi kolmikuisena. Käveli puolivuotiaana, jolloin toki myös puhui sujuvasti.
Kerro sille, että sen vauva häviää kirahvivauvoille!
Kait tyypillistä "lesoilua".
Joo, oma lapseni on tullut aina kaikessa jälkijunassa. Tästä syystä lopetin kaikki muskarit yms. tapahtumat koska en jaksanut kuulla enää päivittelyä "Eikö teidän X vieläkään? Pakko olla jotakin vikaa kun meidän N teki noin jo puoli vuotta sitten". Omanlaistaan kilpavarustelua siis mikä oikeasti tuntui pahalta äidistä, jonka lapsi kuitenkin on kehittynyt ihan normaalisti, vähän hitaammin vain. Ja turha vetää kateuskorttia, kateellinen en ole koskaan ollut.
Mutta pääsinpä kuittailemaan yhdelle tuttavalle, jonka lapsi on tehnyt kaiken aina ns. etuajassa. Kertoili, kuinka lapsi (tuolloin 4v.) osaa kellonajat sun muut. Mutta kuinkapa monen muun lapsi tunnstaa noin 55 eri dinosauruslajia samassa iässä? Minun ;)
Tuon lapsen äiti luultavasti istutti istutti lapsensa dinosauruskirjan ääreen ja vain ihan sen takia, ettei jää huonommaksi.
Minun veljenpoikani (1v 5kk) oppi kävelemään ilman tukea jo 9 kuukauden ikäisenä..
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:24"]
Joo, se nimen omaan vertailee, tyyliin että useimmat muut ei vielä ryömikään ja tää jo konttaa, meidän vauva seisoo jo noin tukevasti eikä toi edes istu vaikka on vanhempi jne.
ap
[/quote]
Kuulostaa samalta kuin oma kaverini. Joka asiassa vertaillaan lapsia myös niin, että lapset itse sen kuulevat. Vaatteiden pitää olla 20 cm pidemmän lapsen kokoa, kun muuten ei mahdu. Turvakaukalosta piti siirtyä istuimeen varhain, lapsi kääntää kasvot menosuuntaan jo vuoden ikäisenä, kun lapsi on niin iso jne. Ihan normaali lapsi oli. Taitojen kehuminen ei loppunut ennen kuin oma lapsi olikin yht'äkkiä se hitaimmin kehittynyt. Suurella koolla voi toki edelleen kehua, vaikka kukaan muu ei ymmärrä, mitä kehuttavaa siinä on.
Minua ei tilanne muuten harmita, mutta se, että joku alkaa omien lasteni aikana arvioida heidän taitojaan ja kehittymistään omaa lastaan kehuen, on ärsyttävää.
Tässä tapauksessa äidillä on matala koulutus eikä hän ole saanut aikaiseksi juuri mitään koko elämänsä aikana. Lapsi on ainoa asia, jolla hän voi kehua.
Rasittavaa se on. Varsinkin kun nyt 20 vuoden jälkeen näkee, mitä niistä superihmelapsista tuli. Ihan tavallisia duunareita. Ei tietenkään mitään pahaa duunareissa, mutta miksi se sitten oli niin tärkeää se joku taito mahdollisimman aikaisin, jos kuitenkaan se ei elämässä sen kummemin näy sitten myöhemmin missään? Omani kehittyivät hitaammin ja sain siitä juuri noin kuulla, että eikös sinun vieläkään sitä tai tätä, mutta minun lapseni ovat nyt korkeakoulussa, mutten saa siitä hiiskuakaan, muuten lesoilen tms.
Anna ystäväsi iloita vauvastaan. Suurimmasta osasta meistä ihmevauvoja on nyt tavallisia aikuisia. Oma äitini on kehunut minua vauvakirjassa kuin jotain renessanssineroa. Minä pidin omia lapsiani poikkeuksellisen lahjakkaina ainakin kymmenen ensimmäistä vuotta. Se kuuluu äitiyteen. Yleensä tuo helpottaa lapsen tullessa murrosikään. Kyse on siis tavallisesta äitiyden kehitysvaiheesta. :)
Etkö ap voisi sanoa vaikka, että olet iloinen, että vauva tuottaa niin paljon iloa ja ylpeyden aihetta ädilleen? Annat hänelle hyväksynnän, sitä hän ehkä haluaa. Kehupa oikeeen kunnolla ystävää äitinä ja sitten siirry muihin aiheisiin?
Oma on ihmeellisin. :) Se on itselle niin iso asia, kun vauva kehittyy. Muille se voi kuulostaa lesoamiselta, vaikka tarkoitus ei olisi se. Kai sitä saa innoissaan olla