Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa väsynnyttä, antakaa vertaistukea (10-vuotiaan yölliset kauhukohtaukset)
22.08.2013 |
Nämä alkoivat tämän vuoden tammikuussa. Välillä parempia aikoja (0-1 huutoa yössä, ja tämänkin 1 kun vielä me vanhemmat hereillä --> ei haittaa). Välillä huonompia eli huutoa suunnilleen 1-2 h välein läpi yön, lohdutonta eli vaikka lohduttaa niin silti huutaa "äitii...". Tuolloin lapsi on pakko herättää, mutta on jonkulaisessa horroksessa ja kun painuu takaisin uneen huuto alkaa uudelleen. Nyt tällaista vaikeampaa ollut noin 1 kk (muutamaa parempaa satunnaista yötä lukuunottamatta).
Melatoniinia olemme satunnaisesti lyhyenä kuurina käyttäneet (koska se vaikuttaa hormonitoimintaan). 4/5 kerrasta on auttanut, viimeksi ei. Tällä lähdemme nyt kokeilemaan.
Itse en meinaa enää jaksaa näitä yöheräämisiä. Lapsi on kuitenkin jo 10 v, ei vauva. 2-4 v iässä oli samanlainen jakso, muistaakseni yöhuutoa oli tosin 1-2 kertaa/yö. Mutta on se vaan niin, jos tiedän että tällaista on muuallakin olemassa, se auttaa.
Kommentit (55)
Meillä keskimmäinen kärsi yöllisistä kohtauksista, joissa vain huusi ja kiljui. Ei saanut koskea, mutta ei lähteä huoneesta. Saattoi herätä yöllä ja kiljua suoraa huutoa parikin tuntia. Loppui 6 ikävuoteen mennessä, vaikka välillä edelleen kävelee unissaan. On ihan ulkona. Saattaa kävellä alakertaan, istua sohvalle. Tai istua silmät harittaen vessanpöntöllä, tottelee käskyjä, mutta ei vastaa kysymyksiin välttämättä mitenkään. Joot ja eit löytyy välillä. Tämä lapsi on valvottanut meitä jo vauvasta, kun ei pystynyt nukkumaan allergioiltaan. Ne vuodet olivat todella rankkoja ja oma taipumukseni unihäiriöihin lisääntyi niin, että mies välillä vahti touhujani öisin etten satuta ketään tai itseäni.
Stressi ja muutoksen on vaikuttanut meillä osaltaan unenlaatuun ja määrään. Jokainen on muutenkin vähän huono nukkuja. Minä kärsin usein unettomuudesta, mies myös ja viivästyneestä unirytmistä. Vanhin kävelee, laulaa ja puhuu unissaan. Kuumeessa näkee usein jopa hallusinaatioita ja aistiharhoja. Keskimmäinen on kohtalaisen rauhallinen nykyään. Nuorimmalla on viivästynyt unirytmi ja on aina ollut todella väsynyt aamuisin. Mutta kun nukahtaa, niin nukkuu kyllä todella hyvin ja syvää unta.
Mietin sitä, että melatoniini voi olla ihan ok, mutta sen verran siitä lääkkeestä että tarkistaa ettei se aiheuta levottomuutta. Itse en pysty tätä lääkettä käyttämään, koska näen niin raakoja painajaisia. En sano siis, että lääke olisi huono tai sopimaton pojallenne. Se voi olla erittäin hyvä ja se on jotain mitä te vanhemmat, lapsi ja lääkäri päätätte.
Ja lääkäri on hyvä paikka. Noin isolla kauhukohtaukset ovat jotain mitä ehdottomasti kannattaa tarkistuttaa. Tuollainen yöllinen "sekoilu" vaikuttaa negatiivisesti lapseen siinä mielessä, että uni voi jäädä lapsella huonoksi ja uniongelmiin liittyvät ilmiöt yleensä liittyvät yhteen. tällä tarkoitan siis sitä, että unissakävelijä ei saa välttämättä tarpeellista lepoa aivoilleen, joka lisää sitten yöllisiä kohtauksia. Se pitää myös teitä hereillä ja aiheuttaa edelleen stressiä, mikä uuvuttaa muun perheen.
Hei, voimia matkaan. Toivottavasti lääkärissä selviää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta että erityislapsilla on uniongelmia tavislapsia useammin, mutta se että lapsella on kauhukohtauksia ei tee hänestä erityislasta. Ne ovat siis todella yleisiä jossain vaiheessa lapsuutta, joten ei varmaan kannata nyt alkaa leipomaan omasta lapsesta mitään adhd:ta tai aspergeria ihan vain siitä ilosta että tämä muuten normaali lapsi riekkuu öisin :)
Omalla kohdalla voisin allekirjoittaa tuon hapen saannin vaikeuden, meidän 5v nimittäin kuorsaa. Hänellä lienee isot risat. Pitäisi varmaan ottaa neuvolalääkärissä puheeksi. Olen kuullut että jotkut on päässeet kohtauksista kokonaan eroon risaleikkauksen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:46"]
Sanotaan nyt rehellisesti näin... Erityislapsilla on vaikeampi nukkua. Tyttöni on 11 vuotias ja oli ADHD leirillä kuun alussa. Oli kuulemma molemmat leirin tytöt olleet välillä hereillä öisin, siis mun kun herää ja se toinen käveli unissaan. Jotenkin, puhuessani tyttöni kanssa saan sellaisen tunteen että hän ahdistuu monestakin asiasta todella helposti. Tämä sitten vaikuttaa nukkumiseen. Joskus on pahoja unia, mutta en ole huomannut että olisi sen pahempaa. Joo, joskus ei tahdo mennä takaisin nukkumaan ja kävelee ympäriinsä öisin. Sitten häntä ahdistaa ettei pysty nukkumaan. Varsinkin as ja as-piirteisillä (on myös sitäkin todettu, ei ainoastaan ADHD:tä) on paljon ahdistusta ja pakkoajatuksia. Ehkä joku apu näihin auttaisi teillä?
[/quote]
No rehellisesti, olen kyllä tuon (erityislapsilla vaikeampi nukkua) huomannut ;). Lapsi käy 2 viikon välein terapiassa, yritin myös löytää olisiko tuota ahdistusta (esim. viimeöisestä) eikä sitä löytynyt. Eilen päivällä ja illalla oli KAMALAN rauhallinen eli siitä ei tulevaa yötä olisi mitenkään voinut ennustaa.. Yleensä sellaista kiukkuisuutta on jo illalla, jos huono yö tulee.
ap
[/quote]
Itse hakeutuisin välittömästi lastenpsykiatrin pakeille. Oletteko käyneet? Onko terapeutti tietoinen asian vakavuudesta?
Samaa sanon minä, psykiatrille vaan! Turhaan sellaista kartetaan.
Sinä ap tarviit nyt parit nukutut yöt, ei ne sinun väsyneenä lipsauttelemiset siitä koreammaksi muutu, vaan pikkuhijaa sitten alat rähjäämään lapsellesi turhautumistasi ja ongelma pahenee. Mummolaa/sisaruksia/kummia/apuun?
Hei ap,
En osaa auttaa mutta jos vertaistukea sinulle täältä lähetän.
Meilläkin on as- lapsi. Aloittaa itkemisen n. kolmen aikaan yöllä. Pelkää tulipaloa. Meillä nämä aina liittyy muutoksiin, loman loppumiseen kuten juuri nyt. Uuteen opettajaan jne.. Ja Melatoniini (Cicardin) johon meilläkin näissä tilanteissa väliaikaisesti turvaudutaan, lakkaa usein vaikuttamasta aamuyöstä.
Terveisin yksi joka on herännyt tänään jo 02.00, ollut päivän töissä ja on ihan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas vastanneille. Eli minullakin melatoniin, ainakin ennen aiheutti painajaisia. Pojalta olen sitä kysynyt ja hän sanoi että ei ole nähnyt.
Järjestelin viime yön siten jolla kokemuksella ollaan aiemmin saatu mahdollisimman paras yö. Annoin sitä melatoniinia, mutta kuten sanoin jo 4/5 on auttanut ja nyt suhde muuttui 4/6 eli ei auttanut. Tosin voihan se olla että joutuu vähän kuurittamaan ennen kuin alkaa vaikuttamaan (melatoniini systeemi alkaa toimimaan omassa elimistössä). Lisäksi otin pojan meidän parisänkyyn nukkumaan (isä nukkui muualla).
Poika meni 21.00 nukkumaan (säännölliseksi tulleiden iltarutiinien, esim. lukeminen jälkeen). Jäin katsomaan telkkaria ja kun olin katsonut noin 45 min, otin unilääkkeen (tenox, käytän tosi harvoin, 1 purkki 30 kpl on kestänyt jo 14 kk, vahva lääkehän tuo on, mutta en ole pökerössä seuraavana aamuna. Huom! Kuten jo sanoin minulla on ihan hirveä stressi uniasiasta enkä osaa nukkua, niin otin illalla kokonaisen 20 mg tenoxin... muutamana iltana olin satunnaisesti viimeaikoina ottanut puolikkaan. Periaatteessa siis vastustan noita hamaan tappiin, mutta kyllä osaan tarvittaessa ottaa).
Kello 22 alkoi ensimmäin huuto, ihan kamalaa karjuntaa! (huudon asteetkin siis vaihtelee pienestä vinkumisesta, jolloin ei tarvitse lohduttaa - itkuun jossa lohtu auttaa ja siitä vielä huutoon, jossa ei auta vaikka kuinka lohduttaisi). Poika kampesi sängystä ylös, vaikka yritin ohjata häntä takaisin sänkyyn, oli jotenkin pelokkaan ja säikähtäneen oloinen. Huusi "en halua olla tuon kanssa" (Aivan kuin joutuisi olemaan ihmisen kanssa jota inhoaa, no aamulla löytyikin tällainen ihminen, "koulu kaveri". Mutta sanoi että ei tämän tyypin kanssa pahempia ongelmia ole.). Yritin siis huudon takia lohdutella ja silitellä poikaa, mutta ei auttanut, niin päätin herättää.. Ei hän siinä varmaan kunnolla heränyt, vaikka käytiin pissillä ja yritin sitä täällä neuvottua kasvojen pesua (josta poika säikähti kauheasti). No sitten ohjasin hänet sänkyyn nukkumaan ja sanoin että tässä on hyvä nukkua...
Poika jäi yksin nukkumaan vähäksi aikaa (5 min), menin mahdollisemman hiljaa hänen viereen ja taas se kamala huuto alkoi (aivan kuin olisi säikähtänyt), huutaa "äiti äiti" minä lohdutan edelleen huutoa (ei siis tajua, on jossain sekavassa tilassa). Silitän aika voimakkaasti (eli että tajuais kosketuksen ja sanon kovalla äänellä, mutta hellästi äiti on tässä vieressä ei tarvitse huutaa), herää ja otan pojan kädestä kiinni ja aletaan siinä nukkumaan...
En osaa nukkua ko. asennossa, pakko vaihtaa asentoa, poika alkaa taas huutamaan. Saan sen jotenkin loppumaan ja sanon että ala ajatella että äiti on tässä vieressä, jos se tarttuisi sinne uneen..Unilääkkeeni alkaa vaikuttamaan (vaikka tämän tenoxinkin kanssa alkuun tuntui etten osaa nukkua). Taas alkaa huuto, katon kelloa se on vasta 23.06!
Arvioisin että noin yhteen kahteen asti vielä tuollaista vähän väliä huutoa, unilääkeen avulla olen jonkunlaisessa horroksessa noiden välillä. Ja yritän eka lohduttaa, silitellä "ei ole mitään hätää, äiti on vieressä", mutta kun tämä ei auttanut sekavassa huutotilassa, minun oli pakko huutaa hänelle takaisin (ts. herättää että ymmärtää äiti on tässä vieressä ei mitään hätää) Ja yhden kerran mokasin. Sanoin pojalle jotain mikä minun piti korjata aamulla. Tavallaan asia on ihan totta, mutta ei lapsen olisi tarvinut sitä kuulla. Sanoin kyllä hänelle että silloin (yöllä) minusta tuntui siltä. 6.15 sitten herättiin. Lisäksi yksi pojan sanoma lause unissaan oli "mitä minä olen muka tehnyt"
Aamulla koetettiin (vähän liikaakiin) selvitetellä sitä onko elämässä jotain mikä noita aiheuttaa (esim. aiemmin on kokenut koulukiusaamista, on jotenkin herkkä ilkeyksille mitä on tehnyt. Ja nämä on siis ihan normijuttuja, mitä lapset nyt vaan tekevät). Ei löytynyt mitään.
No kyllä kai mä ihan OK sanoin nukuttua (unilääkeen ansiosta) yöllä vaan tuntui ihan toivottomalta.
Tuosta liikunnasta, mikähän mahtaisi olla sopiva määrä (parasomniaan)?
Kyllä se vaan on niin että nämä liittyvät siihen aspergeriin (siis riski yöllisiin kauhukohtauksiin), mutta ei kai se epilepsiaa sulje pois
Ja noista #37:n esittämistä on ollut b) uni-valvetilan vaihdosten aikana, c) REM-univaiheessa vai d) ovatko ne univaiheista riippumattomia. Luultavammin C, sehän 45 min kun menee REMiin ja luulen että aika nopeasti voi vaipua remiin. Itselläni on muuten ollut ongelmia ja painajasia b-kohdassa lapsena.
Tyypillisiä parasomnioita ovat mm. unissapuhuminen, painajaiset, , unissakävely, yölliset kauhukohtaukset, ja REM-unikäyttäytymishäiriö. En tiedä mitä tuo viimein on, enkä löytänyt googlella.
Onneksi kuitenkin jotkut ymmärtää, miksi en meinaa jaksaa. Jos jollain on unentarve 6,5 h ja jollain 9,5 h (luulen että kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään, koska nukuin helposi 10 h unia silloin kun meillä vielä nukuttiin!), niin minulla on koko ajan krooninen univaje, niin en meinaa jaksaa ja kyllä se aivojakin kuormittaa, kun miettii "mikähän lapsella mahtaa olla", eikä äitikään (osaa) auta.
ap
ja ap pyytää vielä anteeksi, enhän minä kirjoittaakaan osanut. Pisteitä ja pilkkuja puuttuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kuopuksella oli 2v tollasia. Heräsi ja oli ihan kauhuissaan. Huusi ja raivosi, löi ja potki ihan koko kiukun ajan. Ainut mikä auttoi oli kylmään vieminen, silloin heräsi hetken päästä. Se oli kamalaa aikaa. Tyypillisesti kauhukohtaukset kestivät tunnin kerrallaan, ennen kuin neuvolasta neuvottiin tuo kylmähoito.
#42 säikähti ainakin kun huuhtelin kasvoja viileällä vedellä.. Ehkä koetan seuraavaksi viedä parvekkeelle. On tosin kamalan säikky.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 22:43"]
On totta että erityislapsilla on uniongelmia tavislapsia useammin, mutta se että lapsella on kauhukohtauksia ei tee hänestä erityislasta. Ne ovat siis todella yleisiä jossain vaiheessa lapsuutta, joten ei varmaan kannata nyt alkaa leipomaan omasta lapsesta mitään adhd:ta tai aspergeria ihan vain siitä ilosta että tämä muuten normaali lapsi riekkuu öisin :)
Omalla kohdalla voisin allekirjoittaa tuon hapen saannin vaikeuden, meidän 5v nimittäin kuorsaa. Hänellä lienee isot risat. Pitäisi varmaan ottaa neuvolalääkärissä puheeksi. Olen kuullut että jotkut on päässeet kohtauksista kokonaan eroon risaleikkauksen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:46"]
Sanotaan nyt rehellisesti näin... Erityislapsilla on vaikeampi nukkua. Tyttöni on 11 vuotias ja oli ADHD leirillä kuun alussa. Oli kuulemma molemmat leirin tytöt olleet välillä hereillä öisin, siis mun kun herää ja se toinen käveli unissaan. Jotenkin, puhuessani tyttöni kanssa saan sellaisen tunteen että hän ahdistuu monestakin asiasta todella helposti. Tämä sitten vaikuttaa nukkumiseen. Joskus on pahoja unia, mutta en ole huomannut että olisi sen pahempaa. Joo, joskus ei tahdo mennä takaisin nukkumaan ja kävelee ympäriinsä öisin. Sitten häntä ahdistaa ettei pysty nukkumaan. Varsinkin as ja as-piirteisillä (on myös sitäkin todettu, ei ainoastaan ADHD:tä) on paljon ahdistusta ja pakkoajatuksia. Ehkä joku apu näihin auttaisi teillä?
[/quote]
No rehellisesti, olen kyllä tuon (erityislapsilla vaikeampi nukkua) huomannut ;). Lapsi käy 2 viikon välein terapiassa, yritin myös löytää olisiko tuota ahdistusta (esim. viimeöisestä) eikä sitä löytynyt. Eilen päivällä ja illalla oli KAMALAN rauhallinen eli siitä ei tulevaa yötä olisi mitenkään voinut ennustaa.. Yleensä sellaista kiukkuisuutta on jo illalla, jos huono yö tulee.
ap
[/quote]
[/quote]
Luitko koko ketjun? Kerroin jo että pojalla on as-piirteitä "diagnoosi" ja saisi virallisen diagnoosin eli mietitään otetaanko me se!
Mutta todettakoot ilouutinen tähän ketjuun! Viime yö nukuttiin! Nukuttiin vierekkäin, itku-huusi 2 kertaa (toinen oli vain alku) ja lohdutus auttoi! Mahtavaa. Nyt kun itse osaisi nukkua ilman unilääkettä, tänä yönä meinaan koettaa.. Otan pojan vielä viereen.
:)
t, ap jonka elämä hymyilee ainakin vähän aikaa!
Onko muuten ihan tarkistettu, että henki kulkee hyvin yöllä. Siis ettei ole rakenteellista syytä (kitarisat, nielurisat), jotka haittavat hapen saantia ja sitä kautta ole osaltaan aiheuttamassa kohtauksia. Kyljellä nukkuminen ehkäisee minulla kohtauksia. Selällä nukkuessa saan helpommin esimerkiksi unihalvauksia. Tiedä sitten miksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:06"]
Onko muuten ihan tarkistettu, että henki kulkee hyvin yöllä. Siis ettei ole rakenteellista syytä (kitarisat, nielurisat), jotka haittavat hapen saantia ja sitä kautta ole osaltaan aiheuttamassa kohtauksia. Kyljellä nukkuminen ehkäisee minulla kohtauksia. Selällä nukkuessa saan helpommin esimerkiksi unihalvauksia. Tiedä sitten miksi .
[/quote]
Jos ei ole neuvolassa noita hommia katsottu, niin kai se lääkäri noi tekee kun päästään sinne... Voiko nuo muuten kasvaa isompanakin?
ap
Unihäiriöt on tosiaan tyypillisiä neurologisesti erilaisille, eli as-adhd-autismi-si-häiriö-aistiyliherkkyydet -ihmisille, myös aikuisiällä. Mulla on lievä as-mies, joka kävelee ja puhuu unissaan, ja aistiyliherkkä lapsi, joka saa kauhukohtauksia ja unihumalakohtauksia ja kävelee ja puhuu unissaan. Ensimmäisen vuoden karjui yöt läpeensä, ja sen jälkeen alkoi unihäiriöt, eikä loppua näy. Satunnaisesti nukkuu kokonaisia öitä, useimmiten ei. Kohtauksia voi olla 1-15 yössä, vaikka lapsi on nyt 8v.
Mutta mullakin on jo melkolailla kroppa tottunut tämmöiseen. Pahimpina aikoina löysin melatoniinista avun itselleni - se ei estä mua heräämästä, jos tai kun se on tarpeen, eikä vie toimintakykyä, ja mikä tärkeintä, ei aiheuta seuraavaksi aamuksi krapulaoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös tuollaista, kyseessä silloin 5-vuotias lapsi. Lastenlääkäri suositteli melatoniinia. Otin reseptin, hain purkin, mutta en koskaan antanut lapselle. Suunnilleen seuraavana päivänä säännölliset kohtaukset loppuivat. Tästä on nyt noin vuosi.
Edelleen lapsi herää välillä öisin. Hän on hysteerinen eikä tajua lohdutustani. Aamuisin kun kysyn yöstä, hän sanoo nukkuneensa hyvin. Ei siis edes itse muista kohtausta. Luotan siihen, että nämä menevät ohi.
Sanotaan nyt rehellisesti näin... Erityislapsilla on vaikeampi nukkua. Tyttöni on 11 vuotias ja oli ADHD leirillä kuun alussa. Oli kuulemma molemmat leirin tytöt olleet välillä hereillä öisin, siis mun kun herää ja se toinen käveli unissaan. Jotenkin, puhuessani tyttöni kanssa saan sellaisen tunteen että hän ahdistuu monestakin asiasta todella helposti. Tämä sitten vaikuttaa nukkumiseen. Joskus on pahoja unia, mutta en ole huomannut että olisi sen pahempaa. Joo, joskus ei tahdo mennä takaisin nukkumaan ja kävelee ympäriinsä öisin. Sitten häntä ahdistaa ettei pysty nukkumaan. Varsinkin as ja as-piirteisillä (on myös sitäkin todettu, ei ainoastaan ADHD:tä) on paljon ahdistusta ja pakkoajatuksia. Ehkä joku apu näihin auttaisi teillä?
[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 13:46"]
Sanotaan nyt rehellisesti näin... Erityislapsilla on vaikeampi nukkua. Tyttöni on 11 vuotias ja oli ADHD leirillä kuun alussa. Oli kuulemma molemmat leirin tytöt olleet välillä hereillä öisin, siis mun kun herää ja se toinen käveli unissaan. Jotenkin, puhuessani tyttöni kanssa saan sellaisen tunteen että hän ahdistuu monestakin asiasta todella helposti. Tämä sitten vaikuttaa nukkumiseen. Joskus on pahoja unia, mutta en ole huomannut että olisi sen pahempaa. Joo, joskus ei tahdo mennä takaisin nukkumaan ja kävelee ympäriinsä öisin. Sitten häntä ahdistaa ettei pysty nukkumaan. Varsinkin as ja as-piirteisillä (on myös sitäkin todettu, ei ainoastaan ADHD:tä) on paljon ahdistusta ja pakkoajatuksia. Ehkä joku apu näihin auttaisi teillä?
[/quote]
No rehellisesti, olen kyllä tuon (erityislapsilla vaikeampi nukkua) huomannut ;). Lapsi käy 2 viikon välein terapiassa, yritin myös löytää olisiko tuota ahdistusta (esim. viimeöisestä) eikä sitä löytynyt. Eilen päivällä ja illalla oli KAMALAN rauhallinen eli siitä ei tulevaa yötä olisi mitenkään voinut ennustaa.. Yleensä sellaista kiukkuisuutta on jo illalla, jos huono yö tulee.
ap
#54 surku teillä on asiat monta kertaa pahemmin tuon nukkumisen suhteen! Meillä oli kuitenkin muutaman vuoden totaalitauko tässä.
Pojalla ei muuten ole, sanotaan noin yhden-kahden ikävuoden jälkeen, ollut asseille yms. tyypillisiä nukahtamisen ongelmia (mitä nyt joiltain palstoilta olen lukenut). Joskus on ollut "en saa unta" -fiilis, mutta niinhän meillä kaikilla.
ap
Ap täällä taas: rauhallisempaa aikaa oli tuosta 23-30.8. Viimeyönä se taas alkoi: eka 4*45 min välein, sitten viekkuun, jossa pari kertaa.
Ihmettelen noita aloitukseni alapeukkuja.
Ja meillä siis myös mun mies juttelee ja sekoilee välillä unissaan, ehkä siis isäänsä tullut meidän poika. Itse nukun varmaankin jotenkin kevyempää unta, koska olen AINA herätessäsi kartalla missä olen, ja miksi olen nukkumassa jne. Mieheni sen sijaan saattaa joskus herätä esim. päiväunilta aivan kuutamolla, on aivan hämmentynyt, ei tajua miksi on nukkumassa, mikä päivä on, onko myöhässä töistä vai mikä on tilanne. Samoin saattaa joskus unissaan jutella minulle höpöjä, ja näkee varmaan vähän omiaan. Pikkuhiljaa sitten heräilee niin että tajuaa ajan ja paikan. Tai sitten minä vaan rauhoittelen häntä, ja sanon että käytiin päikkäreille koko porukka ja että kohta lähdetään sinne tai tänne, niin pääsee helpommin kiinni realiteeteista.
Itselleni moinen on täysin vieras maailma, herään aina kun mieheni vaikka korjaa peittoa päällään ja pussilakana kahisee tai lapset yskii naapurihuoneessa. Miehen herätyskellonkin suljen usein hänen puolestaan ja tökin kylkeen että nyt olisi aika herätä.
-37