Miten pettämisen voi unohtaa?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:40"]

Ei voi unohtaa. Mutta jossain vaiheessa se voi tuntua niin kaukaiselta tapahtumalta, ettei enää ole merkitystä. Siihen auttaa vain aika ja se, että mies ei toista temppujaan.

[/quote]

Kauanhan siihenkin menee.. sitä odotellessa :(

Nimim. yksi petetty ja suhteessa jatkanut

.. ja edelleen 1,5 vuoden jälkeen mietin, että onko järkeä. Tuska nousee edelleen ajoittain pintaan. 

Ole kynnysmatto - syytä itseäsi tapahtuneesta. Pysy miehen kanssa välttääksesi myöntämästä, että tuli tehtyä katastrofaalinen valinta puolisoa etsiessä. Väitä hirveästi kaikille, että "olemme nyt onnellisempia kuin koskaan" ja "kyllä mieheni on erinomainen isä" vaikka asettaakin itsensä etusijalle eikä kunnioita itseään eikä muita.

Jätä se! Tuhlaat vain elämääsi epätietoisuudessa ja epäluottamuksessa.

Minä jätin mieheni heti kun sain tietää pettämisestä. Palasimme yhteen vuosi eron jälkeen. Yli kymmenen vuotta yhteen palaamisen jälkeen alkoi taas mennä huonosti ja mies petti taas. Ja kyseessä oli molemmilla kerroilla suhde, ei yhden illan pano. Toinen ero sai tuntemaan itseni maailman typerimmäksi ja sinisilmäisimmäksi ihmiseksi. En suosittelisi antamaan anteeksi ensimmäistäkään kertaa. Ero vaan ja eteenpäin vaikka kuinka koskee.

Vielä jatkoa 19 kommenttiin, että sinä voit olla arvostettu, kunnioitettu ja rakastettu. Rakastaisitko, kunnioittaisitko ja arvostaisitko itseäsi jos jatkaisit pettämisen jälkeen suhdetta? Minä en niin tehnyt ja tunsin sen päivittäin. Siihen kyllä turtuu, mutta aidosti en luottanut ja rakastanut enää ikinä. Vain epätoivoisesti.

Ei sitä unohda ja ei kannata edes yrittää. Pois vaan semmoinen pettäjäpuoliso.

Minulla on ehkä alikehittynyt itsesuojeluvaisto, mutta olen yrittänyt vain unohtaa. En elä muutenkaan vaaleanpunaisessa hollywood-elokuvassa. Lapset palvovat isäänsä enkä halua viedä heiltä ydinperheidylliä, jotta heidän äitinsä voisi pitää ylpeytensä. Lapset ovat elämäni tarkoitus, haluan heidän parastaan. Mitä väliä sillä on parin kymmenen vuoden päästä, kuka on pannut ja ketä. Mies on osoittanut katuvansa suhdettaan ja se riittää minulle. Tämä on vain elämää ja olen vahvempi ja viisaampi tämän kokemuksen jälkeen. Rakastan miestäni ja hän kuitenkin halusi jatkaa elämää minun ja lastensa kanssa suhteensa jälkeen. Toinen nainen tarjosi villiä seksiä, ihailua ja jännitystä. Mies valitsi kuitenkin minut - nalkuttavan, kotona meikittä laahustavan pörröpään. Meillä on historiamme ja lapsemme, jotka jakavat geenimme. Elämä on. 

Sain viisi vuotta sitten tietää, että mies oli pettänyt silloin viisi vuotta sitten eli nyt siitä en jo 10 vuotta. Silti se käy mielessäni viikottain. Raskasta, mutta jäin kuitenkin suhteeseen. Ei se mene pois mielestä, mutta ei se enää herätä hirveitä tunteita.

Et voi unohtaa, mutta voit antaa teon anteeksi, jos niin päätät. Siihen päätökseen vaikuttaa moni seikka, eikä kukaan muu voi siinä neuvoa. Jaksamista! (Riippumatta siitä kumpaan tulokseen tulet.)

Et voi pakottaa itseäsi unohtamaan. Ainoa mitä voit tehdä, on hyväksyä se tosiasia että näin on nyt käynyt, ja jatkaa eteenpäin. Mennyttä et voi muuttaa, mutta sen voit, miten suhtaudut siihen. Voit jäädä sitä märehtimään ja itkemään, mutta mitä hyötyä siitä sinulle on? Jos päätät jatkaa liittoa, opettele hyväksymään ja päästämään irti tapahtuneesta. Elä tässä hetkessä, älä menneessä.

Samojen mietteiden kanssa painin minäkin... Sanoisin jotain viisasta jos osaisin...

Miten tärkeää sinulle on, että toinen on ollut alasti miehesi kanssa ihan lähekkäin, suudellut ja halannut, nauttinut ja ottanut miehestäsi kaiken seksuaalisen irti.

Osa naisista kaipaa vain läheisyyttä ja heille riittäisi kun maataan vierekkäin ja halataan, mutta miehelle tämä ei riitä, he haluavat laueta.

Se on vain seksiä. Uskoisin, että teillä olisi jotain enemmän joka voittaa jonkun hassun paneskelun.

No, ei kai sitä unohtaa voi, jollei ole dementia.

Pitää miettiä mikä on elämässä tärkeää. Onko se pano vai kenties yhteiset kokemukset, lapset, koti, yhteiset illanvietot ja hauskat tekemiset perheen kesken.

No mutta sepä se, olen tämän pettämisrn jälkeen alkanut tuntea, ettei miehelle yhteinen elämä, parisuhde, koti ja lapset merkitse kovin paljoa... Tiedän että joskus on rakastanut mua aivan aidosti, nyt pari vuotta mennyt hieman huonommin, ja sitten mues otti ja petti.

mietin vain, mitenköhän usein tätä on jo tapahtunut aiemmin?

ap

Ja miksi, miksi pitää pettää ja tahallaan loukata? Missä on selkäranka???

eikö helvetti voi puhua asioista??? Mikä ratkaisu se pettäminen muka on? Ja vaikka voisinkin unohtaa, antaa anteeksi, niin miten voi enää luottaa? Tai miten voi arvostaa ja kunnioittaa ihmistä, joka pettää?

ap

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:33"]

No mutta sepä se, olen tämän pettämisrn jälkeen alkanut tuntea, ettei miehelle yhteinen elämä, parisuhde, koti ja lapset merkitse kovin paljoa... Tiedän että joskus on rakastanut mua aivan aidosti, nyt pari vuotta mennyt hieman huonommin, ja sitten mues otti ja petti.

mietin vain, mitenköhän usein tätä on jo tapahtunut aiemmin?

ap

[/quote]

Sitä sä et koskaan voi varmuudella tietää. Sun pitää vain luottaa miehesi sanaan. Luotatko? Oletko valmis elämään hänen kanssaan muistelematta ja epäilemättä ja kaivelematta vanhoja? Jos et, miksi jatkaa yhdessä? Kannattaako tuhlata oma elämä tuollaiseen parisuhteeseen? Et saa tätä aikaa enää koskaan takaisin, sinun parhaat vuotesi ja nuoruutesi on nyt.

Ei voi unohtaa. Mutta jossain vaiheessa se voi tuntua niin kaukaiselta tapahtumalta, ettei enää ole merkitystä. Siihen auttaa vain aika ja se, että mies ei toista temppujaan.

Jos hän petti sinua niin miksi sinun pitää pettää itseäsi.

Ei voikaan unohtaa. Luottamuksen menettää vain kerran. On aika herätä todellisuuteen ja päättää voiko elää vallitsevassa vai valita oman tien.