Äitienpäivä on turha kaupallinen juhla...

Miksi pitäisi sietää. Opettajalle voi hyvin Wilman kautta kertoa, että perheenne toivoo ettei lapsi askartele mitään turhanpäiväisiä äitienpäiväjuttuja. Näinhän Jehovan todistajatkin toimivat. Mieskin ilahtuu kun ei rahaa tarvitse Nanson pyjamiin ja ruusupuskiin laittaa. Lapselle voi rauhallisesti selittää, että et kauheasti ilahtunut hänen kortistaan ja voitte vaikka yhdessä polttaa sen takassa tai uunissa.

Minä taas nautin äitienpäivästä. Aamulla oli tosi kiva saada lahjat ja kukat, lapset pusuttelivat ja lauloivat. Aamulla ulkoiltiin pihalla, jossa oli paljon muitakin äitejä (tässä pihassa kaikilla on pieniä lapsia). Lapsista oli ihanaa kertoa, mitä olivat äidilleen askarrelleet ja me kaikki ihastelimme heidän tekemiään väköstyksiä. Melkein jokaisella ikkunalaudalla näkyi ruusuja, salossa liehui lippu, miehet kokkailivat lounasta, meillä äidiellä oli rento ja hyvä fiilis...mulle tämä ainakin oli aivan parasta juhlatunnelmaa.

Älä ap ota paineita äitienpäivästä, vietä se kuten teidän perheelle passaa parhaiten.

Oletteko ajatelleet, miltä äitienpäivä tuntuu niistä lapsista, joilla on huono äiti? Minua vielä näin aikuisenakin ahdistaa tavattomasti, että täytyy lähettää kortti ja soittaa onnitteluja äidille, josta minulla on paljon huonoja muistoja (kylmyyttä, välinpitämättömyyttä, alkoholismia). Tuntuu tosi pahalta ja tekopyhältä. Kuitenkin onnittelen tavan mukaan, koska haluan pitää yhteyttä yllä lasteni takia. Heillä kun on elossa vain yksi mummi. Lapsena toivoin äitienpäivänä usein, että äitini yltäisi siihen, mitä hyvältä äidiltä toivoin, mutta niin ei koskaan käynyt. Itse yritän olla parempi äiti omille lapsilleni.

Ei kai äitienpäivänä tarvitse mitään ostaakaan? Aamupala sänkyyn tai valmiiksi katettuna aamiaispöytään, lapsen itse tehty kortti ja vola! Siinähän on mukavuutta jo muille jakaa. Minusta ei ole huono ollenkaan juhlia kerran vuodessa äitien ja isienpäivät, samalla joulun, juhannuksen ja synttäritkin voisi perua, kun turhia nekin? Ei juhlimisen tarvitse tarkoittaa miljoonan euron panostusta.

Minäkään en toivo mitään ihmeellistä äitienpäivänä, joten olen sanonut sen ääneen. Lapsi oli askarrellut päiväkodissa lahjan ja kortin, niitä ei kaupalliseksi voi sanoa mitenkään ja oli kiva saada ne. Miehelle kerroin, että en toivo mitään, joten ainoana yllätyksenä tuli aamukahvit ja kakku.

Kannattaa sanoa mitä haluaa äitienpäivänä, silloin voi saada juuri sitä mitä toivoo. Ei kukaan käske viettämään äitienpäivää tavalla, joka ei itselle sovi.

Täällä on joka juhlapäivä samanlaista nassutusta siitä, kuinka juuri tämä juhlapäivä on huono ja perustelut siihen miksi kellään muullakaan ei saisi olla kivaa. Näin käy kun lähdetään pohtimaan asioita liikaa ja ei vaan osata nauttia hetkestä ottamatta sitä niin vakavasti. Minusta on hienoa, että äideille on oma päivänsä, eikä se sitä tarkoita etteikö muina päivinä äitiä muistaisi. Vähän käy poikaasi sääliksi, kun kuvitteli ilahduttavansa mutta kyynisyytesi ei antanut siihen mahdollisuutta.

Kerrankin joku täysipäinen nainen linjoilla. Konservatiivien huiputusta.

ISÄNTÄ