Ovatko yksinhuoltajat helppoja nakkeja? Miestennielijöitä?

olettaisin, että riippuu ihan ihmisestä ja hänen luonteestaan eikä siitä, mikä perhemuoto on.

Eli jos ihminen ei ole aikoinaan sinkkuaikana ollut miestennielijä ja helppo nakki niin tuskin on sitä myöhemminkään - oli sitten yh tai ei.

Ja jos ihminen taas on aikoinaan ollut sinkkuna miestennielijä ja helppo nakki niin on sitä melko varmasti myöhemminkin, oli sitten yh tai ei.



Monilla yh-äideillä taitaa enemmänkin olla rima korkealla. Ja lapsien takia mahdollisessa uudessa suhteessa edetään varovaisesti ja harkiten.

En tunne monta, mutta tämä jonka tunnen, on ihan mahdoton. Ettii netistä miehiä ja harrastaa yhen illan juttuja. Pari muutaman kuukauden juttua ollut, mutta nekin päättyneet pettämiseen. Pahinta on, että tuo kotiinsa jo parin päivän tuttuja lapsien nähtäväks. Ja on olevinaan vielä niin huippu äiti. Kuvottava ihminen.

Eronnut nelisen vuotta sitten. Eron jälkeen olen tapaillut vain yhtä miestä. Suhde kesti vain puolisen vuotta. Muita ei ole ollut. En pidä itseäni helppona nakkina tms. Lapseni eivät ole enää mitään vauvoja, mutta heihin uppoaa paljon aikaa kuitenkin ja sitten on työt... Ei ehdi oikein enää mitään miehiä treffailla. Eikä edes ole oikein kiinnostustakaan.

Naapurin yh oli ihan kärppänä, kun miehen sinkkukaveri kävi täällä. Piti oikein varoitella kaveria...

Hänellä on rima ehkä hitusen liiankin korkealla minun mielestäni. Toisaalta ymmärrän, että kun luottamus menee kerran, on vaikeaa luottaa taas uudestaan.

Vierailija:

Naapurin yh oli ihan kärppänä, kun miehen sinkkukaveri kävi täällä. Piti oikein varoitella kaveria...

No, ap:n kysymykseen: sekä minä, että muut tuntemani yh:t ovat todella vaikeita. Ja syykin on aivan päivänselvä: on lapsia, joita pitää ajatella ja kun on pettynyt aiemmin, ei ole helppo luottaa uudestaan.

Ja aivan sama juttu noiden sinun silminnäkijöidesi kanssa. He ovat nähneet _muutaman_ yh:n ja ovat heti niputtamassa _kaikki_ samaan.

Mitä siihen vaaditaan, että aikuinen ihminen ymmärtää sanan _kaikki_

tarkoituksen?

Äläpä yleistä oman mielesi mukaan.

Kyllä kai yh:takin panettaa? Miksei siis voisi myöntää asiaa?

Jospa nyt ihan tosissaan AJATTELET asiaa? Kivahan niiden on, joiden lapset on joka viikonloppu isien luona. Siitä vaan baanalle..

Mutta kun meitä, jotka olemme lapsen/lapsien kanssa 24/7 on aika hemmetin paljon. Missähän välissä niitä miehiä ehtisi edes ajatella?

No, sä voit ajatella ihan mitä haluat.

Toisaalta, voisihan sulta kysyä myös: jos sä näet yhden yh:n miehien kimpussa, miksi uskot muidenkin tekevän samoin?

Pitääkö täällä sievistellä, että rima on korkealla? Miten se olisi yhtäkkiä noussut, kun ei se nähtävästi ollut sen ekan miehenkään kanssa korkealla...

Tuntuu että on ihan sama mitä sitä itse asianosiasena sanoo, kun joku on päättänyt jotain niin sitä ei ihan helpolla muuteta.



Itse olen yh. Ja kyllä mulla miehiä pyörii paljonkin ympärillä. Mutta. He ovat ystäviä. Ja ne jotka eivät ole, eivät todellakaan pääse edessänkyyn kanssani. Viimeksi vuosi sitten olen esitellyt lapsilleni miehen, ja sekin oli jo siinä vaiheessa että luulin jutun olevan kestävää.



Flirttaan paljon, mutta sen pitemmälle en mene. Ja lapsistani en edes kerro, jos kyseessä ei ole sellainen mies, joka sen ansaitsee tietää.



En ole helppo nakki. Enkä usko miestennileijäkään olevani.