Lue keskustelun säännöt.
Tässä minun pakko-oireeni: onko normaalin rajoissa?
06.08.2013 |
- kynsien pureskelu, iät 3-13
- päänahan raapiminen lyijytäytekynällä ja ihoputkiloiden tekeminen, iät 9-10, tuolloin myös rupien repiminen päästä
- mustapäiden puristelu, iät 13 -> (n. 30min päivässä vessassa, jos on yhtään stressiä. Jos ei ole, 10 min riittää nykyisin)
- kainalokarvojen nyppiminen useita kertoja päivässä, iät 15-18
- kaksihaaraisten hiusten etsiminen ja leikkaaminen yksittäin, 1-2h päivässä, iät 15 ja uudelleen 21-22
- poskien pureminen ja palasten nutustelu pitkin päivää - huomaan olevani erityisen stressaantunut, kun poskessa on erityisen iso läiskä ja suussa alkaa maistua veri. Iät 23 ->
- käsien peseminen "turhaan" (syistä joista en ennen pessyt), iät 25 ->
Muitakin on, kuten bruksismia öisin. Tuossa nyt muistamani.
Ikäni nyt 25. Olen päässyt osasta eroon tekemällä toimen mahdottomaksi (esim. hiusten leikkaaminen lyhyeksi) mutta aina tulee tilalle vain jotain pahempaa. Laukaisijana on stressi, jota minulla on aina ollut paljon. Olen ajatellut että näiden kanssa on vain elettävä - mitä sinä tekisit jos olisit tällainen?
Kommentit (18)
No ei ole normaalin rajoissa, niin kuin itsekin taidat tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no onhan sulla kaikenmoista ollut, ja hienosti oot saanutniitä jäämään pois. Suosittelisin kuitenkin hakemaan apua, etteivät pahene ja ala rajoittaa liikaa elämääsi. kyllä ne oon voitettavissa! Voimia sulle!
ei ole normaalia. Kannattaa mennä lääkäriin.
Ei ole lääkitystä. Opiskeluaikoina hain apua tuohon poskien puremiseen mikä kai se pahin, mutta ei osanneet lääkärit auttaa. Ehdottivat purkkaa ja kiskoja.
En koe että nämä rajoittaisivat elämääni, päällä on yleensä vain 2 tai 3 yhtäaikaa. Nyt siis pureminen, käsienpesu ja mustapäiden puristelu. Olen hyvin lääkevastainen ihminen (psykosomaattisiin oireisiin, oikeisiin sairauksiin tietty pitää lääkkeitä syödä) joten sille tielle en vielä näin pienestä lähde, mutta kiinnostaisi saada vähän perspektiiviä siihen että onko tämä vielä normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit hyötyä kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, netistä löytyy lisää tietoa.
ei ole ihan normaalia, tiedät itsekin. Käsiä ei tarvi pestä turhaan enkä ole koskaan purrut poskiani verille. Mustapäitä oon puristellut, mut se ei liity stressiin mitenkään.
toivottavasti haet apua. Kognitiivinen terapia vois auttaa mutta en osaa neuvoa miten hoitoon pääsee paitsi yksityiselle tietty, mut maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 22:21"]
no onhan sulla kaikenmoista ollut, ja hienosti oot saanutniitä jäämään pois. Suosittelisin kuitenkin hakemaan apua, etteivät pahene ja ala rajoittaa liikaa elämääsi. kyllä ne oon voitettavissa! Voimia sulle!
[/quote]
Kiitos kannustavasta viestistä :) Olen itsekin ylpeä että olen saanut ihan tietoisesti noita loppumaan ja nykyään alan hahmottaa aikaisessa vaiheessa ennen kuin pääsevät pahaksi - luulen että saan tuon käsien pesun talttumaan kun nyt huomasin että pesän käsiä vain siksi että tulee parempi mieli. Nuo pari pahinta pitäisi vain vielä saada nitistettyä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 22:28"]
[/quote]
No hei come on. Ei ole verrattavissa tuollaiseen nämä miniän oireet. Koti pysyy siistinä ja pystyn tekemään työtä jossa joutuu olemaan hyvin huolitelmun näköinen ja aikaa riittää harrastuksiinkin. Voin itseasiassa mielestäni paremmin nyt kuin useaan vuoteen. Eli en aio hakea apua, mutta kiitos linkistä.
Eikö kaikilla kuitenkin ole yksi tai kaksi tuollaista oiretta? Miehelleni ei kyllä ole, ja hän minua yrittääkin aina auttaa lopettamaan, mutta esimerkiksi opiskelijakavereillani oli jokaisella jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että sinulla on taustalla ahdistusta, joka ilmenee aina erilaisilla oireilla muotoaan muuttaen. Niin kauan kuin itse ongelma (ahdistuneisuus) on taustalla, nuo pakko-oireet eivät häviä kokonaan, vaikka voivat välillä lievittyä ja muuttua. Parasta olisi hakeutua hoitoon, suosittelen psykologia tai psykiatria. Sitä kautta pääsee myös terapiaan. Psykiatrin seurannassa pitää olla jonkin aikaa, että Kelan korvaamaan terapiaan voi hakea. Siksi suosittelen menemään ensin psykiatrille.
Hassua, että monen mielestä nuo eivät mene normaalin rajoissa. Itsellänikin tuntuu aina olevan vähintään joku pakko-oire päällä ja olen ajatellut sen olevan normaalia. Jotkut niistä oireista ovat kyllä älyttömän ärsyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmallisinta asiassa on se, että mikäli sinulla on lapsia, he saattavat ottaa mallia oireilustasi. Jos ei vielä ole lapsia, kannattaa yrittää hoitaa vaivaasi niin hyvin kuin pystyt. Mielestäsi lääkevastaisuuteen ei ole tapauksessasi mitään järkevää syytä. Pakko-oireet ovat ihan todellisia ongelmia ja läheiselle ne voivat olla vielä rasittavampia kuin potilaalle itselleen.
t. pakko-oireisen läheinen
Ai, no mun pitää vissiin hankkiutua johonkin terapiaan myös, koska mulla on suunnilleen samat pakko-oireet ollut. Noi asiat ei oo muuten rajoittanut mun elämää, paitsi mustapäiden puristelusta tulee naama punaiseksi ja sitten kaikki tietää että oon puristellut naamaani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuo ovat ihan normaalin rajoiss. Itselläni on usein tapana tarkistaa kotoa lähtiessä 5 kertaa onko kahvinkeitin kiinni ja ovi lukossa. Aikaisemmin minulla oli myös pakkomielle pestä kädet heti kun olin saanut mielestäni jostain bakteereja niihin. Bakteeri kammoni on tosin helpottanut vuosien myötä. Luin jostain että ihmisillä joiden luonteen piirteisiin kuuluu pakko neuroottinen käytös on suuri "sisäinen agressiivisuus" joka suojelee heitä masennukselta.
Hei ap,
oli normaalia tai ei, ilmeisesti sinua oireesi vaivaavat. Suosittelen meditaatiota avuksesi, vuosituhansia vanha keino mielen rauhoittamiseen ja keskittymiseen, mitä omiaan stressin poistoon.
Jo niinkin yksinkertainen tapa, kuin syvään hengittäminen silmät kiinni esim. 10 kertaa muutaman kerran päivässä laskee stressihormonin (kortisoli) tasoa. Tutkimuksia löytynee googlettamalla, jos sellasia haluaa etsiä :)
Tosi hieno juttu, että oot saanut jo paljon aikaan ja vieläpä ilman lääkkeitä - uskon, ettet niitä jatkossakaan tule tarvitsemaan!
tsemppiä ja mielenrauhaa <3
-T
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 23:24"]
Kyllä nuo ovat ihan normaalin rajoiss. Itselläni on usein tapana tarkistaa kotoa lähtiessä 5 kertaa onko kahvinkeitin kiinni ja ovi lukossa. Aikaisemmin minulla oli myös pakkomielle pestä kädet heti kun olin saanut mielestäni jostain bakteereja niihin. Bakteeri kammoni on tosin helpottanut vuosien myötä. Luin jostain että ihmisillä joiden luonteen piirteisiin kuuluu pakko neuroottinen käytös on suuri "sisäinen agressiivisuus" joka suojelee heitä masennukselta.
[/quote]
Läheiseni harrasti tuota tarkastelua, ja voin sanoa että se on äärimmäisen rasittavaa. Tuntuu vallankäytöltä läheisiä kohtaan, kun pitää odottaa, että toinen saa tarkastettua. On itsekästä olla hakematta apua tuollaiseen.
Onko sinulla lääkitystä vaivaasi? pakko-oireisiin on olemassa lääkitystä. Käsittääkseni SSRI-lääkkeet auttavat niihin. Terapia olisi varmasti myös avuksi.
Jos olisin sinun housuissasi, hakeutuisin terapiaan ja pyytäisin lääkäriltä lääkettä. Tuollaiset pakko-oireet rajoittavat elämää merkittävästi. Kuka meistä täysin normaali on, ei sillä ole merkitystä, mutta kyllä elämäsi voisi rennompaakin olla.